Alkuvuoden tapahtumat

Vuosi 2023 on Luonto-Liiton juhlavuosi: kattojärjestö täyttää 80-vuotta. Merkkivuosi näkyy myös Varsinais-Suomen piirin toiminnassa läpi vuoden. Tässä lyhyesti alkuvuoden toiminnastamme.

Liittoudu! 25.1. klo 18

Liittoudu! on Luonto-Liiton uusi säännöllinen tapahtuma, jossa useissa eri kaupungeissa kokoonnutaan ensin yhteisen ohjelman äärelle, ja sen jälkeen jatketaan iltaa oman porukan kesken. Ensimmäisessä Liittoudu! -kokoontumisessa kuullaan toiminnanjohtaja Riku Eskelisen sekä vapaaehtoisvastaava Ville Laitisen alustus aiheena ”Luonto-Liitto ennen, nyt ja tulevaisuudessa”. 

Turussa pidämme alustuksen jälkeen ensimmäisen suunnittelupalaverin vuoden tapahtumista. Voimme heitellä ideoita ja toiveita koko tulevalle vuodelle tai keskittyä hiomaan jotakin tiettyä tapahtumaa osallistujien toiveiden mukaan. 

Tapahtumapaikkana on toimistomme Kupittaalla, osoitteessa on Itäinen Pitkäkatu 24, Turku. Suosittelemme saapumaan sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton siililogo. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä purtavaa. 

Valtakunnallista ohjelmaa on mahdollista seurata myös itsenäisesti etäyhteydellä. Linkki tapahtumaan löytyy info-sivun alaosasta: https://luontoliitto.fi/liittoudu 

Jos haluat osallistua Varsinais-Suomen piirin toiminnan suunnitteluun etäyhteydellä tai jättää meille etukäteen ideoita ja toiveita, ota yhteyttä piirin puheenjohtajaan:
Silja Susanna Aalto / sisu.aalto [at] gmail.com

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin hallitus 2023 pitää järjestäytymiskokouksen 25.1. klo 16:00-17:45 samassa paikassa. Myös kokous on avoin kaikille ja sitä saa tulla seuraamaan.

Lasten luontokerho alkaa 28.2.  

Luontopuuhaa 2.-4.-luokkalaisille lapsille viikoittain kouluvuoden ajan! Lasten luontokerho alkaa Turussa 28.2. Ilmoittautuminen on auki 24.2. asti. 

Kerhossa havainnoidaan ja tutkitaan luontoa, leikitään, askarrellaan ja tehdään pieniä retkiä lähiluontoon. 

Kerho alkaa tiistaina 28.2. klo 17. Kerhopaikkana toimii Turun luonnonsuojelukeskus osoitteessa Martinkatu 5. Ensimmäiselle kerralle saa tulla maksutta tutustumaan toimintaan. 

Osallistumismaksu on 30 euroa kevätkaudelta. Lähetämme maksuohjeet huoltajille sähköpostitse ensimmäisen kerhokerran jälkeen. 

Luontokerho kokoontuu tiistaisin klo 17:00-18:30. Kerhokerta kestää 1,5 tuntia. Kerhon kevätkausi päättyy toukokuussa. 

Kerhoon ilmoittaudutaan sähköpostitse osoitteeseen luontokerho.turku [at] gmail.com viimeistään 24.2. Kerro sähköpostissa omat yhteystietosi, kerhoon tulevan lapsen nimi ja ikä sekä mahdolliset allergiat ja muut rajoitteet, joista kerho-ohjaajan on hyvä tietää. 

Kerho on tarkoitettu peruskoulun 2.-4.-luokkalaisille lapsille. Kerholaisella ei tarvitse olla ennakkotietoa luonnosta tai omia retkeilyvarusteita, säänmukaiset ulkoiluvaatteet riittävät. 

Kerho-ohjaaja Johanna on käynyt Luonto-Liiton luontokerho-ohjaajakoulutuksen ja toiminut koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajana. Kerhon toteuttavat yhteistyössä Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset. 

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luontokerho.turku [at] gmail.com

Lähde retkelle 

Retkivarustelainauksemme takaa, että voit lähteä myös omatoimisesti retkeilemään, vaikkei sinulla olisi kaikkia retkeilyvarusteita tai mahdollisuutta ostaa tai vuokrata niitä. Jäsenemme saavat lainata meiltä varusteita ilmaiseksi! 

Toistaiseksi lainausajat sovitaan vielä yksitellen, mutta jatkossa toimistomme on auki tiettyinä aikoina, jolloin varusteita voi noutaa ja palauttaa. Lue lisää varustelainauksesta, ota yhteyttä ja tiedustele: www.luontoliitto.fi/vasp/retkivarusteiden-lainaus 

Tulevista retkistämme tiedotetaan jälleen piirin nettisivuilla, sähköpostilistalla ja somessa heti, kun tapahtumat on saatu kalenteriin.

Syksyn tapahtumat

Luonto-Liiton nettisivut ovat uudistumassa. Sivuston ollessa kaaoksen vallassa löydät tästä postauksesta kootusti syksyn 2022 tapahtumat ja ajankohtaiset tiedot. Nähdään toiminnan merkeissä!

Ensi vuoden toiminnan suunnitteluilta 6.10. klo 17 etänä 

Suunnitellaan, mitä ensi vuonna tehdään. Ideoidaan etenkin lasten luontoleiriä ensi kesälle ja myös muita uusia tapahtumia. Kirjoitetaan yhdessä toimintasuunnitelmaa. 

Meilaa niin saat linkin: vasp at luontoliitto.fi

Älä osta mitään -päivän ja muiden joulun ajan tapahtumien suunnittelupalaveri 11.10. klo 16 toimistolla

Mitä tehdään Älä osta mitään -päivänä 25.11. ja joulun aikaan? Tervetuloa järjestämään toimintaa tai vain kuuntelemaan, mitä on suunnitteilla!

Toimistomme osoite on Itäinen Pitkäkatu 24, 20700 Turku. Käynti sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton logo. Ovikello sijaitsee pihalla olevassa Luonto-Liiton ständissä.

Päiväretki Kullaanvuorelle 15.10. 

Kullaanvuori (myös nimillä Kullanvuori, Kullavuori, Kullaavuori) on Ruskon ja Raision kuntien korkein kukkula. Mäki on luonnonsuojelualuetta ja siellä on merkkejä jääkaudesta mm. hiidenkirnu ja muinaista merenrantaa. Alueella on myös näkötorni, johon voi halutessaan kiivetä ihastelemaan maisemia ja syksyn värejä.

Tarvitset mukaan ainoastaan säänmukaiset varusteet, mahdolliset luontoharrastusvälineet ja eväät. Pidämme taukoa laavulla, jonka nuotiopaikalla on mahdollisuus grillaamiseen!

Taukopaikalla on mahdollisesti ulkovessa, mutta kannattaa varata matkaan ainakin wc-paperia ja käsidesi.

Käveltävää retkellä on noin 15 km. Kulkemamme reitti ei ole esteetön.

Tapaamme klo 10.30 Puutorilla, josta lähdemme Ruskoon lähtevällä bussilla numero 303. Puutorilla on retkenjärjestäjä varmistamassa, että kaikki bussilla matkaajat pääsevät mukaan.

Voit myös tulla omalla autolla tai pyörällä Ruskoon. Siinä tapauksessa liity muiden joukkoon bussipysäkillä Ahola 4005 noin klo 11.00 ja jatketaan siitä matkaa yhdessä Kullanvuorelle.

Paluumatkalle tähtäämme klo 17.00 bussiin. Puutorilla olemme noin klo 17.23.

Ilmoittaudu retkelle 13.10. mennessä sähköpostilla osoitteeseen multaharju.elina at gmail.com. Kerro ilmoittautuessasi:
- Nimi, ikä ja puhelinnumero
- Oletko saapumassa Puutorille vai suoraan Ruskolle
- Onko jotain muuta, joka retken järjestäjien tulisi huomioida.

Lisätietoja retkestä voit kysellä sähköpostilla osoitteesta multaharju.elina at gmail.com. Retkipäivänä voit ongelmatilanteessa soittaa numeroon 040 5250 444. 

Talkooleiri Örön saarella 14-16.10.

Leirillä talkoillaan avoimien paahdeympäristöjen lisäämiseksi. Paahdeympäristöt ovat Suomen yksi uhanalaisimmista elinympäristöistä ja niiden pinta-alat ovat todella pieniä. Siksi niillä elää runsaasti uhanalaisia lajeja, jotka eivät menesty muilla elinympärisöillä. Suurin osa paahdeympäristöistä sijaitsee Öröllä.

Majoitus ilmaiseksi omassa teltassa (Luonto-Liitto maksaa telttapaikan) tai sisämajoitus omakustanteisesti. Majoitusvaihtoehdot löytyvät täältä: www.visitoro.fi/majoitus. Jos useampi majoittuu sisällä, niin voidaan kysyä ryhmätarjousta.

Sitova ilmoittautuminen 12.10. mennessä tällä lomakkeella: forms.office.com/r/fiN3nm8hUM 

Kysy lisätietoja leirin vetäjältä: Ville Laitinen, ville.laitinen at luontoliitto.fi, 044 700 6113

Syyskokous 3.11. klo 18 toimistolla ja etänä

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin syyskokouksessa vahvistetaan ensi vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valitaan uusi hallitus ja puheenjohtaja.  

Haluatko hallitukseen? Ilmoita etukäteen meille vasp at luontoliitto.fi tai viestillä Instagramissa tai tule vain paikan päälle kokoukseen kertomaan. 

Kokouspaikka on toimistomme Turussa Kupittaalla, lähellä Kupittaanpuistoa. Toimiston osoite on Itäinen Pitkäkatu 24, Turku. Suosittelemme saapumaan sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton siililogo. Ovikello sijaitsee pihalla olevassa Luonto-Liiton ständissä. 

Toivomme, että ilmoitat osallistumisestasi meille etukäteen sähköpostitse osoitteeseen vasp at luontoliitto.fi, jotta osaamme varata oikean määrän tarjoiluja. 

Kokoukseen voi osallistua myös etänä Zoomin välityksellä. Kerro meille, jos tulet mukaan etänä, niin lähetämme sinulle linkin. Älä tule toimistolle, vaan osallistu etänä, jos sinulla on hengitystieinfektion oireita.

Sienestystä Halisissa 12.11.

Mennään katsomaan, vieläkö löytyy suppilovahveroita. Laita kalenteriin ja seuraa tiedotusta. 

Älä osta mitään -päivä 25.11.

Vastaisku Black Fridayn kulutusjuhlalle! Toimintaa ÄOM-päivälle suunnitellaan palaverissa 11.10. (ks. ylempää). Laita kalenteriin ja seuraa tiedotusta.

Vihaatko ampiaisia?

Meneekö ihana kesäpäivä piloille, kun grillin ääreen tai piknikille ilmestyy kutsumattomana vieraana ampiainen?

Ampiaiset eivät ole varsinaisesti kiinnostuneita ihmisistä, vaan ne houkuttelee paikalle ravinnon lähde. Jos pihalla grillataan tai esillä on muuta ruokaa tai ruoan rippeitä, paikalle voi pörrätä ampiaisia. Ne voivat vaikuttaa tungettelevilta, mutta yleensä ne eivät uhkaa ihmistä, vaan ovat vain ruuanhaussa.

Ampiainen pysyy helpommin syrjemmällä, jos sille asettaa tarjolle houkuttelevampaa ruokaa, jota saadakseen sen ei tarvitse tunkea lähelle ihmisiä. Esimerkiksi piknikillä voi sijoittaa vähän matkan päähän ampiaisille oman hillopurkin.

Enimmäkseen harmiton

Ampiaiset käyttävät pistintä metsästäessään hyönteisiä ravinnoksi toukilleen ja puolustautuessaan uhkia vastaan. Ampiaiset ovat ihmiselle enimmäkseen harmittomia. 

Jos ampiainen kokee olonsa uhatuksi, se saattaa kuitenkin pistää myös ihmistä. Uhattuna ampiaiset ja muut yhteiskuntapistäiset erittävät viestiaineita, jotka hälyttävät muut lajitoverit puolustautumaan. Ampiaisia ei siis kannata turhaan uhata eikä varsinkaan tappaa.

Etenkin ampiaispesä kannattaa kiertää kaukaa. Joskus pesä on pakko hävittää esimerkiksi asunnon oven tai muun tärkeän kulkureitin luota, missä se voi olla vaaraksi lapsille tai allergisille. Silloin toimeen kannattaa kutsua ammattilainen.

Ampiaiset erottaa mehiläisistä ja kimalaisista karvattoman ja kiiltävän näköisestä vartalostaan ja kapeasta ampiaisvyötäröstään. Useat ampiaiset ovat varsin kookkaita n. 1-2 cm mittaisia ötököitä. Jos vastaan tulee keltamustaraidallinen suht hiljainen ötökkä, kannattaa katsoa hieman tarkemmin. Jos sillä on litteä peräpää, suuret silmät ja se välillä lentää paikallaan ilmassa, se on todennäköisesti kukkakärpänen.

Ampiaisen, kuten muidenkin myrkkypistiäisten, pisto voi aiheuttaa allergisen reaktion, joka voi olla vaarallinen. Allergikon kannattaakin väistää ampiaiset mahdollisuuksien mukaan turvallisen välimatkan päästä. Syyskesällä ampiaiset saattavat käyttäytyä aggressiivisemmin myös ihmistä kohtaan, kun niiden yksikesäisen yhteiskunnan elämä alkaa hiipua ja joutilaat työläiset viettävät elämänsä ehtoopuolta kierrellen toimettomina. 

Jos syyskesällä levottomat ampiaiset alkavat käydä liikaa haitaksi etenkin lapsille tai allergikoille, niiden määrää voi vähentää vaikkapa tekemällä myrkyttömän ampiaisansan mehupullosta, jonne ampiaiset hukkuvat.

Keväällä ampiaista ei kuitenkaan kannata tappaa, sillä kevään ensimmäiset liikkeellä olevat kookkaat yksilöt ovat kuningattaria, jotka ovat vasta perustamassa pesää.

Arvokas ja hyödyllinen

Aiheuttamastaan harmista huolimatta ampiaiset eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti turhia ja pahoja, kuten eivät muutkaan eläimet, jotka ihminen kokee vaarallisiksi tai ärsyttäviksi. Ne ovat osa luontoa ja sellaisinaan arvokkaita. 

Kun haluamme viettää aikaa ulkona nauttien kesäisestä luonnosta, emme voi valita siitä viihdykkeeksemme vain tiettyä osaa. Saamme aina koko paketin ja meidän on vain hyväksyttävä se, että siihen sisältyvät usein myös ampiaiset.

Vaikka ampiaiset ruokkivat toukkiaan saalistamalla hyönteisiä ja keräämällä muuta eläinperäistä ravintoa pesäänsä, ne myös ruokailevat kukissa ja toimivat muiden pörriäisten tapaan pölyttäjinä. Ilman pölyttäjiä ihmiselläkään ei olisi ruokaa, sillä ilman pölytystä monet viljelykasvit eivät tee satoa.

Ampiaiset suojaavat olemassaolollaan myös muita pölyttäjähyönteisiä, kuten kukkakärpäsiä, joiden ulkomuoto jäljittelee ampiaista: hyönteisiä syövät eläimet välttävät myrkkypiikillä varustettua ampiaista, mutta myös sitä muistuttavaa kukkakärpästä.

Ampiaiset toimivat myös viljelijän ja puutarhurin apulaisina saalistaessaan kirvoja, toukkia ja muita tuholaisian pidettyjä ötököitä, jotka syövät viljely- ja puutarhakasveja. Lisäksi ampiaiset ovat osa luonnon “siivouspartiota”, joka pilkkoo ja hajottaa pois mm. kuolleet eläimet.

Ampiaisia ei ole syytä vihata. Niitä on hyvä kunnioittaa. 

Tarkastelemme tänä kesänä eräänlaisen luontosuhteen ilmentymiä ja pohdimme inhottujen ja vihattujen eläinten herättämiä tunteita. Osallistu keskusteluun aihetunnisteilla #luontoinho #erityinenluontosuhde.

Kuva: S. Rae (creativecommons.org/licenses/by/2.0/legalcode)

Luontojärjestöt valmistelevat esitystä Järvelän lintukosteikon ja siihen liittyvän metsäalueen rauhoittamiseksi

Tiedote 3.6.2022

Allekirjoittaneet luontojärjestöt katsovat, että Kaarinan Järvelässä sijaitsevan, ihmisen toimesta syntyneen, erinomaisen arvokkaan lintukosteikon säilyminen lintualueena sekä opetus- ja retkikohteena tulisi turvata samalla kun Kaarinan kaupunkia ja Liedon kuntaa kehitetään. Kosteikko on lähellä Liedon rajaa ja alueella, jota E18 Kehätien ympäristön kehittäminen ja kaavoitus koskettaa. 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry on mukana projektissa, jossa valmistellaan kuntalaisaloitetta Järvelän lintukosteikon rauhoitamiseksi luonnonsuojelulain nojalla. Suojelualue voisi olla kooltaan noin 25–30 ha käsittäen varsinaisen kosteikon lisäksi osan sen ja Littoistenjärven välisestä, vanhaa metsää kasvavasta kannaksesta. Koko tämä alue on Kaarinan kaupungin omistuksessa.

Järvelän kosteikosta on muodostunut poikkeuksellisen arvokas ja myös ihmisten suosima luontokohde. Se on syntynyt toistakymmentä vuotta sitten ihmisen toimesta. Sittemmin lukuisat harvinaiset lintu-, sammakko- ja selkärangatonlajit ovat ottaneet kosteikon pysyväksi asuinsijakseen.

Kosteikolla pesii säännöllisesti mm. laulujoutsen, kurki ja liejukana, ja sinne pysähtyy muutavia vesilintuja ja kahlaajia. Järvelässä tavataan Suomen oloissa poikkeuksellisesti viisi eri sammakkoeläinlajia. Sen niityiltä ja matalalta vesialueelta on löydetty 19 maallemme kokonaan uutta hyönteislajia. Sekä alueen lintu- että hyönteislajistossa on useita uhanalaisia lajeja, joiden säilymiselle Järvelän kosteikko on tärkeä turvapaikka. 

”Kosteikon kolmella lintutornilla käy yli kymmenentuhatta luonnonystävää vuodessa lintuja ihailemassa. Täällä yhdistyvät hienosti luonnossa virkistäytyminen ja luonnosta oppiminen. Alueen poluilla käy ulkoilemassa paljon ihmisiä jopa ympäri vuoden”, kertoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi.

Hänen mukaansa suojelualuetta voidaan nykyisellään pitää maakunnallisesti arvokkaana suojelukohteena ja samanaikaisesti erinomaisena esimerkkinä siitä, miten ihmistoiminta, luonnonsuojelu sekä käyttö virkistykseen ja koulujen opetukseen voidaan yhdistää. Yhdistys järjestää säännöllisesti suosittuja lintuopastuksia yhdellä lintutorneista. 

Kaarinan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Markus J. Rantala on ylpeä siitä, että kaupunki on mahdollistanut lintukosteikon syntymisen vuodesta 2009 alkaen: ”Lintukosteikon säilyminen tulee turvata rauhoituksella ja kaavoituksella. Sen lisäksi vesialueen säilyminen avoimena edellyttää vesikasvien poistoa silloin tällöin.”

Vuonna 2021 tätä vesikasvien raivausta tehtiin ympäristöministeriön Helmi-rahoituksen tukemana. Toimenpiteiden myönteinen vaikutus linnustoon on ollut nähtävissä jo tänä keväänä. 

”Euroopan Unionin parlamentti hyväksyi vuonna 2021 Biodiversiteettistrategian vuodelle 2030. Tämä edellyttää jäsenmailta mittavia luonnon ennallistamishankkeita. Kaarinan kaupunki on ollut tässä suhteessa edelläkävijä”, kertoo lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Jouko Högmander. 

Kaarinan kaupungin toimesta on jo ennen velvoittavia määräyksiä toteutettu tämä onnistunut luonnon ennallistamishanke. Tästä on saatu hyviä ja opettavaisi kokemuksia siitä, miten toimia ja millaisia tuloksia on mahdollista saada kosteikkoja ennallistamalla. 

Suomen Luonnonsuojeluliiton Kaarinan yhdistys ry 

Turun lintutieteellinen yhdistys ry 

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry

Järvelän kosteikkoaluetta nähtynä lintulavan edustalta
© Milla Aalto

Lumisadetta ja retkeilyä keväisessä saaristossa

Luonto-Liiton Kevätpäivät 2022 Taivassalossa

Kuvat: Jesse Kiviniitty 

Teksti: Milla Mykrä ja Milla Aalto

Huhtikuun alussa vietettiin viimein kahden vuoden tauon jälkeen Luonto-Liiton Kevätpäiviä. Tapahtuma pidettiin saariston helmassa, Tippsundin nuorisoleirialueella Taivassalossa.

Tällä kertaa oli Varsinais-Suomen piirin vuoro järjestää vuosittainen luontoliittolaisten ja luontoihmisten väentapaaminen. Pandemian alun jälkeen tapahtuma oli ensimmäinen Luonto-Liiton suuren mittaluokan tapahtuma, ja kolmipäiväisessä tapahtumassa oli yli 60 osallistujaa.

Kevätpäiviä vietettiin ei niin keväisessä saariston huhtikuisessa säässä: taivaalta tuli vuoroin räntää, lunta ja vettä, mutta välillä saatiin nauttia myös auringosta. Sää ei kuitenkaan estänyt osallistujia nauttimaan ulkoilmasta: kevätpäivillä retkeiltiin niin lintu-, käärme- kuin Kevätseuranta-retkenkin muodossa. Osa osallistujista myös yöpyi omassa teltassaan tai talkoovoimin pystytetyssä puolijoukkueteltassa. 

Saariston luonto oli mitä idyllisin ympäristö monenlaiseen retkeilyyn ja iltamyöhällä nuotiopaikalla istuskeluun. Vaikka kevään merkkejä ei vielä juurikaan näkynyt, tapahtumapaikka ympäristöineen keräsi osallistujilta runsaasti kehuja. 

 

Retkien ja ulkoilun lisäksi kevätpäivien osallistujat pääsivät osallistumaan myös erilaisiin työpajoihin ja ohjelmanumeroihin: ohjelmistossa oli niin retkiruokatyöpajaa, luonnonkosmetiikan valmistusta, Luonto-Liiton jäsenlehden kehittämistä, mielenosoituskoulutusta kuin historiallisia tanssejakin. Jokainen sai itse valita itseään kiinnostavimmat työpajat ja ohjelmanumerot, ja valinnanvaraa löytyi.

Lauantai-iltana nautittiin upeasta perinnemusiikkiesityksestä, jonka tarjoili Kevätpäivien artistivieras Barbora Xu. Yleisö sai myös osallistua laulamiseen. Lisäksi iltaisin saunottiin ja vietettiin aika nuotion ääressä. Myöhäisillan pöllöretki peruuntui huonon sään vuoksi, mutta saunassa kuultiin pöllötarinoita linturengastajalta. Yöllä metsään kehkeytyivät myös salaperäiset metsäbileet.  

Iltapalahetken kruunasi nakkimukityöpaja, jossa osallistujat pääsivät tutustumaan "turkulaiseen perinneruokaan" nakkimukiin, maistelemaan erilaisia vegaanisia nakkeja ja makkaroita ja äänestämään niistä parasta. Nakkimukityöpajan ja tapahtuman muihinkin tarjoiluihin saatiin vegaanisia herkkuja lahjoituksina sponsoreilta: Vegem, Meeat, Vöner, Sauvon säilyke, Makuliha ja Jalofoods. Nakkimukien lisäksi Kevätpäivillä syötiin mm. Jalotofun tarjoamasta tofusta valmistettua palak tofua ja herkullista Vöner-kiusausta. 

Parhaan nakin äänestyksessä suosituimmaksi nousi Makuliha Makukeittiön Kasvismakkara. Sitä kehuttiin mm. aidosta nakkimaisesta mausta. Samaa kehua sai Makukeittiön Kasvisnakki. Vegem Temperamenttinen Chorizo sai kehuja hyvästä suutuntumasta ja mausteiden ystäviltä myös mausteisuudesta. Muu Kasvisnakkia kehuttiin rasvaisuudestaan, jolla se erottui monista kuivemmista nakeista. Muu Chorizonakkia kuvailtiin mm. maukkaaksi ja rouheaksi.

Yli 60 osallistujan porukkaan mahtui niin uusia tuttavuuksia kuin pidempäänkin Luonto-Liiton toiminnassa mukana olleita. Lauantain ohjelmaan kuului ansiomerkkien jako, jossa muistettiin ansioituneita luontoliittolaisia kunniamerkein ja -kirjoin. 

Oli mahtavaa päästä kokoontumaan isolla porukalla pitkän tauon jälkeen. Kolmipäiväinen tapahtuma sujui loistavasti, ja kotiin lähdettiin haikein mielin. Tapahtuman järjestäminen oli hektistä, mutta onnistunut viikonloppu palkitsi. Tapahtumassa suurena apuna, niin ennen tapahtumaa kuin tapahtumaviikonlopun aikanakin, olivat ohjelmanpitäjät ja vapaaehtoiset, jotka pitivät paikat siisteinä, järjestivät mielenkiintoisia työpajoja ja jopa loivat lunta takatalven yllättäessä. 

Mahtavan viikonlopun jälkeen jäämme innolla odottamaan ensi vuoden tapahtumaa, jonka järjestää Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri (POSSU). Oulussa tavataan!

Luonto-Liiton Kevätpäivät järjestetään jälleen!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää liiton valtakunnallisen väentapaamisen 8.‒10.4.2022 Taivassalossa Tippsundin leirialueella. Tapahtuman teemoina ovat jälleennäkemiset ja uudet ystävät.

Luonto-Liiton Kevätpäivät järjestettiin edellisen kerran vuonna 2019. Sen jälkeen on pidetty pienempi väentapaaminen Syyspäivät etätapahtumana syksyllä 2020. Toivon mukaan Kevätpäivät 2022 pystytään järjestämään paikan päällä. Osaan tapahtuman ohjelmasta voi osallistua myös etänä, ja jos olosuhteet pakottavat, Kevätpäivistä tulee kokonaan etätapahtuma.

Kevätpäivät on kaikkien luontoliittolaisten ja liiton toiminnasta kiinnostuneiden yhteinen tapahtuma, jonne saapuu nuoria ja vähän vanhempiakin ympäristövaikuttamisesta ja luonnonharrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä ympäri maan tapaamaan toisiaan, viettämään aikaa yhdessä, oppimaan uutta, suunnittelemaan ja kehittämään toimintaa, olemaan luonnossa ja rentoutumaan.

Kevätpäivät on suunnattu etenkin nuorille Luonto-Liiton jäsenille sekä muille luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneille noin 15‒29-vuotiaille. Lisäksi on tarjolla ohjelmaa lapsille, minkä toivotaan kannustavan myös perheleiri- ja luontokerhotoiminnassa mukana olevia tulemaan kevätpäiville.

Luvassa on puhetta ja työpajoja muun muassa ilmastovaikuttamisesta ja mielenosoitusten järjestämisestä, luontokerhotoimintaa, retkeilyä, luontoelämyksiä, tanssia, pelailua, hengailua ja jutustelua muiden nuorten luontoihmisten kanssa. 

Tutustu tapahtumaan ja ilmoittaudu mukaan: www.luontoliitto.fi/kevatpaivat2022

Lisätietoja antaa tapahtuman koordinaattori: Milla Mykrä, mykramilla[at]gmail.com

Tule vapaaehtoiseksi Luonto-Liittoon!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri etsii uusia vapaaehtoisia.

Olisitko sinä meille uusi:

• Luontoretkien ohjaaja
• Opastat retkiä luontoon lapsille, lapsiperheille tai nuorille yhdessä muiden retkioppaittemme kanssa.
• Erityisosaamista ei tarvita, vain mielenkiinto ja halu oppia luonnosta ja retkeilystä riittää!
• Toimintaryhmien tsemppaaja 
• Autat uusia nuorten ilmasto- ja ympäristövaikuttamisryhmiä alkuun järjestämällä tapaamisia, tukemalla tempausten toteuttamisessa, aktivismissa ja toiminnan pyörittämisessä.
• Someviestijä  
• Olet mukana sometiimissä päivittämässä sosiaalisen median kanaviamme.
• Kerrot toiminnastamme omassa somessasi!
• Video- tai valokuvaaja  
• Dokumentoit tapahtumia ja tuotat materiaalia tiedotuskäyttöön.
• Luontokerhotoiminnan kehittäjä  
• Tuet lastenkerhojemme ohjaajia, tuotat ideoita ja materiaaleja kerhotoimintaan.
• Suunnittelet kerhotoiminnan tulevaisuutta, etsit yhteistyökumppaneita ja autat uusien kerhojen perustamisessa.
• Tapahtumien tekijä
  
• Suunnittelet, roudaat, päivystät tai vaikkapa vain kipaiset kaupasta kahvimaidot tapahtumiimme!
• Luottamushenkilö järjestön hallitukseen
• Osallistut yhdistyksen perustoiminnan pyörittämiseen.
• Pääset vaikuttamaan järjestössä, osallistumaan hallituksen virkistystapahtumiin ja olet yhteisömme ytimessä.

Tai haluaisitko tehdä jotain muuta? 

• Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri tekee kaikkea sitä, mitä sen aktiivijäsenet haluavat tehdä luonto- ja ympäristötoiminnan saralla. 
• Mikä tahansa kampanjointi- tai tapahtumaidea pulpahtaakaan mieleen, sen voi esitellä muulle porukalle ja sitä voidaan yhdessä alkaa tehdä.

Luonto-Liitto pyörii vapaaehtoisten aktiivijäsenten voimin!

• Varsinais-Suomen piirin toiminta on pitkälti 20-30-vuotiaiden nuorten aikuisten itse suunnittelemaa ja toteuttamaa. 
• Kuka tahansa aina yläkouluikäisestä lähtien voi ryhtyä vapaaehtoiseksi tieto- ja taitotasoon katsomatta. Jo 15-vuotiaana pääsee mukaan piirin hallitukseen vaikuttamaan.
• Tehdä voi juuri niin paljon tai vähän kuin itse kokee mukavaksi. Jokainen teko on tärkeä: kaikki pullan leipomisesta vaelluksen vetämiseen ja kuvien jakamisesta mielenosoituksen järjestämiseen on arvokasta työtä.

Mitä sinä voisit tehdä? Ota yhteyttä, niin mietitään yhdessä!  

Milla Aalto, puheenjohtaja
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri
milla.m.aalto [ät] utu [piste] fi
O5O 5722 345

Muutos lähtee pienestä. Liity Luonto-Liittoon!

Kuva: Luonto-Liiton aktiiveja kiikaroimassa rantakalliolla. © Teemu Saloriutta 

Turun lähiluonto tutuksi: Toijaisten luontopolku

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Toijaisten parin kilometrin mittainen luontopolku sijaitsee keskellä Hirvensaloa, Toijaistenmetsässä. Pyörällä tai vaihtoehtoisesti henkilöautolla tullessa kulkupelin voi parkkeerata esimerkiksi Toijaistentien koira-aitauksen parkkipaikalle. 

Jos saapuu luontopolulle bussilla, Fölibussi numero 56 taitaa olla paras valinta. Kukolantiellä on (ainakin toistaiseksi) päätepysäkki ennen liikenneympyrää, jossa voi jäädä pois kyydistä. Tämän jälkeen pitää vielä kävellä liikenneympyrästä oikealle ylös Toijaistentietä koira-aitaukselle asti. Koira-aitausta suunnilleen vastapäätä, Toijaistentien toisella puolella, on kyltti, joka osoittaa luontopolun alkamiskohdan. 

Luontopolun mutkitteleva reitti on merkitty keltaisin, puiden runkoihin maalatuin ympyröin. Pääosin keltaiset merkit löytyvät hyvin. Maasto on kumpuilevaa, eikä se kaikilta osin ole kovin helppokulkuista, joten se soveltuu lähinnä vain hyväjalkaisille kulkijoille. Reitin varrella on tietotauluja, jotka käsittelevät niin alueen kasvillisuutta kuin historiaakin. 

Suunnilleen puolivälissä reittiä, aukealla kalliolla, on nuotiopaikka, jossa voi nauttia eväät. Omat polttopuut pitää ottaa mukaan, jos mielii sytyttää tulet. Reitti päättyy uuden asuntoalueen laidalle ja metsästä voi poistua Norrgårdinkujalle. Kun kävelee kujan alkupäähän, huomaa olevansa taas Toijaistentiellä, lähellä koira-aitausta.

Luontopolku on parhaimmillaan loppukeväällä, kesällä ja alkusyksystä. Märkyys ja liukkaus saattavat toisinaan hankaloittaa luontopolulla kulkemista. Lumisella talvikelillä luontopolku on hyvin kuljettavissa, mutta luontopolun anti on kuitenkin suurempi silloin, kun luonto ei ole vaipunut lepotilaan.

Koira-aitauksen vieressä on kuntoilurata, ja myös tällä alueella on luontopolku, joka on suunnilleen saman pituinen kuin Toijaistenmetsän luontopolku. Luontopolut muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Kuntoiluradan lomitse kulkevaa luontopolkua ei kuitenkaan voi kiertää lumisena talvena, jolloin kuntoradalle on tehty hiihtolatu.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Katso retkitiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Turun lähiluonto tutuksi: Friskalanlahti

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Friskalanlahti sijaitsee Hirvensalon saaren kaakkoisrannalla. Friskalanlahti on luonnonsuojelualuetta, ja se kuuluu Natura 2000-verkostoon läheisen Rauvolanlahden luonnonsuojelualueen kanssa. Alue on arvokas erityisesti linnustollisesti. 

Friskalanlahti on ruovikkoinen lahti, jossa pesii useita kymmeniä lintulajeja ja lisäksi alue on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille. Lahdella on lintutorni, joka on suosittu lintuharrastajien keskuudessa. Friskalanlahden alueeseen sisältyy myös laaja laidunniittyalue lehtosaarekkeineen. Kesäisin siellä laiduntaa lihakarjaa.

Friskalanlahdelle pääsee kätevästi monella tavalla. Föli-bussit 14, 15 ja 55 kulkevat Kakskerrantietä pitkin Hirvensalon läpi, ja Friskalanlahden kohdalta löytyy pysäkki. Pyörällä ja autollakin matka luonnistuu. Lintutornille johtavan hiekkatien, Vihtiläntien, alussa on pienehkö parkkipaikka, johon ajopelin voi parkkeerata.

Laidunalueiden välissä kulkeva Vihtiläntie on noin kilometrin pituinen, joten sen verran helppokulkuista, suoraa hiekkatietä pitää kävellä päästäkseen lintutornille. 

Parhaimmillaan alue on keväällä, kesällä ja syksyllä, jolloin mielenkiintoista seurattavaa on riittämiin: Friskalanlahdelta on bongattu esimerkiksi monia harvinaisia lintulajeja. Tavallisimpia vesilintuja ja kahlaajia näkyy varmasti. Tuttu näky on myös alueen yllä liitävä merikotka. Mukavaa seurattavaa ovat myös tyynen rauhallisesti laiduntava nautakarja leikkisine vasikoineen. 

Lumisena talvena alueen laajoilta, tasaisilta hangilta on helposti bongattavissa lähiluonnon eläimien jälkiä: hangilla juoksentelevat ainakin rusakot, metsäkauriit ja ketut.

Nyt, kun muita harrastusmahdollisuuksia on vähän, emmekä voi hengailla porukalla sisätiloissa, lähiluonnon merkitys korostuu entisestään. Kaukana sijaitseviin retkeilykohteisiin ei ehkä ole hyvä reissata, joten paras kohde on se, mihin pääsee vähimmällä matkustamisella.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Epidemiatilanne vaikutta retkien toteutumiseen. Rajoitusten vaatiessa keräämme retkille ennakkoilmoittautumiset osallistujamäärän rajaamiseksi. 

Katso ajantasaiset tiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Turun lähiluonto tutuksi: Kaasavuori

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Turku on merenrantakaupunki, mutta komeita merinäköalapaikkoja, jonne kaikilla olisi vapaa pääsy, on niukasti. Onneksi kuitenkin on olemassa joitakin paikkoja, joissa merta pääsee näkemään muutkin kuin rantatonttien omistajat ja veneilijät. Yksi parhaimmista näköalapaikoista sijaitsee Hirvensalon Maanpäässä: Kaasavuori.

Kaasavuori ei ole mikään opaskyltein viitoitettu paikka, vaikka se joihinkin karttoihin onkin merkitty näköalapaikkana. Kaasavuorelle pitää löytää itse, mutta polkujen avulla paikan löytäminen ei ole kovin vaikeaa. 

Ohjeet polun löytämiseksi tulevat tässä: Hirvensalon läntisessä kolkassa, Maanpääntien päädyssä, sijaitsee Fölibussi 53:n päätepysäkki ja kääntöpaikka. Tältä paikalta, pysäkin takaa, lähtee polku metsään. Polku kulkee mäkeä ylöspäin ja kaartaa vasemmalle kohti merta. Matka näköalakalliolle on parisen sataa metriä. Perille tietää tulleensa, kun on saapunut saaristomäntyjä kasvavalle kalliolle, josta avautuu hieno näkymä merelle, suoraan pohjoiselle Airistolle.

 
Kaasavuorelle pääsee siis kätevästi bussilla numero 53. Matka taittuu mukavissa maisemissa myös pyöräillen. Pyörän voi jättää parkkiin bussipysäkin laitamille. Jos paikalle haluaa hurauttaa henkilöautolla, voi olla haasteellista löytää parkkipaikka: bussinkääntöpaikalle autoa ei saa parkkeerata!

Kaasavuorelle kannattaa suunnata minä vuodenaikana tahansa. Näkymä merelle on avoin jokaisena vuodenaikana ja meri näyttäytyy jokaisena päivänä vähän erilaisena. Lämpimillä keleillä kallioilla on mukava istuskella, ja selkeällä kelillä Kaasavuori on mahtava paikka auringonlaskun ihailemiseen. Märällä sekä liukkailla talvikeleillä kalliolla kannattaa liikkua varovaisesti.

Retkelle lähiluontoon

Nyt, kun muita harrastusmahdollisuuksia on vähän, emmekä voi hengailla porukalla sisätiloissa, lähiluonnon merkitys korostuu entisestään. Kaukana sijaitseviin retkeilykohteisiin ei ehkä ole hyvä reissata, joten paras kohde on se, mihin pääsee vähimmällä matkustamisella.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Epidemiatilanne vaikutta retkien toteutumiseen. Rajoitusten vaatiessa keräämme retkille ennakkoilmoittautumiset osallistujamäärän rajaamiseksi. 

Katso ajantasaiset tiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Yksin luontoon: Talvipäivän lähiretki Korppolaismäelle

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Turun Korppolaismäkeä ympäröi tiivis asutus ja sen ympäristöön rakennetaan koko ajan lisää. Ei siis ihme, jos ei ole tullut hoksanneeksi näinkin lähellä Turun keskustaa olevaa retkikohdetta. Nyt talvella Korppolaismäen Maununtyttärenpuistosta voi ihailla turkulaista talvimaisemaa: Aurajokisuuta laivoineen ja nostureineen, Turun linnaa ja näkymää merelle asti. Ja miksipä ei tekisi havaintoja myös lumi- ja jäätilanteesta sekä talvilajeista ja ottaisi osaa Talviseurantaan.

Korppolaismäelle kannattaa suunnata talven lisäksi myös muina vuodenaikoina, sillä Maununtyttärenpuisto on näköalansa lisäksi hieno kohde rikkaan lajistonsa vuoksi: kasveihin perehtynyt voi löytää mäeltä mm. kallioketoakasvillisuutta ja arkeofyyttejä eli muinaistulokaskasveja. Hyönteisistä tai lepakoista kiinnostunutkin saattaa tehdä kiehtovia havaintoja.

Korppolaismäki sijaitsee Aurajokisuun ja Vähä-Heikkilän välissä, Majakkarannan vieressä. Jos kulkee bussilla, kannattaa matkustaa Fölin kolmosella Majakkarannan päätepysäkille. (Muistathan korona-ajan suosituksen käyttää bussissa maskia!) 

Parhaiten Korppolaismäen näköalapaikalle löytää kävelemällä Maununtyttärenkatua ylös loppuun asti ja kääntymällä vasemmalle, mäen huipulle vievälle polulle. Kyseessä on Maununtyttärenpuiston koillispääty, josta löytyy pari pöytää penkkeineen. Ehkä onkin jo sopiva hetki nauttia mukaan pakatut eväät? 

Puistoalueen toiseen päähän, lounaaseen, johtaa useita polkuja (ellei lumi ole peittänyt niitä alleen). Eksymistä ei tarvitse pelätä, sillä alue on talojen ja niiden pihojen sekä osittain myös verkkoaidan rajaama, ja lisäksi vain muutaman hehtaarin kokoinen. Pois löytää kyllä, vaikka polkuja seuratessa suuntavaisto hetkeksi häviäisikin. 

Korppolaismäen puistoalueen nimi, Maununtyttärenpuisto, juontaa juurensa 1500-luvulle. Kerrotaan, että Kaarina Maununtytär olisi asunut Korppolaismäellä sijainneessa mökissä: hän halusi olla Turun linnassa vankina olevan puolisonsa, Eerik XIV:n lähellä.

Katso ohjeet Talviseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.talviseuranta.fi

Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!

Urho Kekkosen kansallispuisto – suon litsahtelusta tunturin huminaan

Tunnelmia nuorten vaelluskurssilta 1.-9.8.2020

Teksti: Helene Helo
Kuvat: Sampo Rouhiainen

Urho Kekkosen kansallispuiston luonnossa riitti ihasteltavaa. Kurssin vaellus oli minun ja siskoni ensimmäinen Lapin-reissu ikinä, joten koivikkoiset tunturit, kivikkoiset kurut ja kirkasvetiset purot tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen. Kansallispuiston vaihteleva maasto ja monipuolinen eläimistö tarjosi kuitenkin hienoja luontoelämyksiä kurssin kokeneemmillekin Lapin-kävijöille. 

Urho Kekkosen kansallispuiston pinta-alasta suurin osa on männikköä, mutta ehdimme vaelluksellamme kulkea myös puuttomilla ja kivikkoisilla tuntureilla sekä alavien maiden kosteilla, Kainuun maisemia muistuttavilla suo- ja metsämailla. Tuntureilla kasvoi sekä vaivaiskoivua että maisemalle ominaista tunturikoivua, joka on hieskoivun käppyräinen alalaji. Lisäksi oli myös paljon kanervaa ja jonkin verran katajia. 

Aivan Sokostin karua huippua sekä soiden mättäitä lukuun ottamatta maata peittivät alati variksenmarjaa sekä paikoin myös mustikkaa ja riekonmarjaa pursuilevat varvikot. Soilla törmäsimme iloksemme välillä lakkaan, jota söimme ahnaasti, sillä tuoretta ruokaa ei vaelluksella ollut paljoakaan tarjolla.  

Kivikkoiset ja juurakkoiset polut vaativat kulkijalta jonkin verran keskittymistä, koska joka askeleella varomattoman jalka saattoi takertua kiveen tai kasvinosaan. Etenkin matka Sokostin huipulle koostui lähinnä kivenmurikoiden päällä kävelemisestä. Onneksi vaelluksella ei ollut kiire, joten maisemia saattoi pysähtyä ihailemaan vähän väliä. Loppukesän maisemat olivat vielä sangen vihreitä, mutta syksyn merkkejä, kuten kellastuvia koivunlehtiä, näkyi jo.

Satunnaiset purojen ylitykset toivat kulkemiseen vaihtelua ja hieman jännitystäkin. Selvisimme kuitenkin suuremmitta mulahduksitta; vaellussauva ja maastosta löytyneet karahkat olivat hittituotteita. Vaikka kylmän ja ajoittain reippaasti virtaavan puron kivikkoiselle pohjalle astuminen paljain jaloin tuntui aluksi vähän turhankin virkistävältä, kenkien ja sukkien riisuminen ja jalkojen vilvoittelu kirkkaassa vedessä antoi lopulta kummasti puhtia kävelemiseen. Purot olivat myös vaelluksen tärkeimmät vedenottopaikat. Niiden vesien puhtaus (juomavesi kannattaa kuitenkin keittää) ja raikas maku on ehdottomasti yksi kansallispuiston hienouksista. 

Vaikka Urho Kekkosen kansallispuistossa riittää kiinnostavia kivimuodostelmia, ja vaikka näkymät yli tunturien, metsien ja järvien ovatkin hienoja, itseäni ilostuttivat eniten kansallispuiston moninaiset eliöt. En ollut ennen nähnyt tunturikoivuja enkä riekonmarjaa omin silmin, ja uusia tuttavuuksia oli myös eläinkunnan edustajissa. 

Vaelluksella nähtiin ainakin kuukkeli, kärppä, poroja, riekkoja, sopuleita ja särki. Vanhoja tuttuja olivat muun muassa sammakot (joista pidimme kovasti) ja lukemattomat hyttyset (joista pidimme vähemmän). Vesilintuja ja lentävistä hyönteisistä muita kuin vertamme janoavia näimme vain muutaman. Hirvenkakkaa oli sen sijaan runsaasti. 

Kansallispuiston maasto oli pääosin avaraa, mikä helpotti kulkemista ja näkymien ihailua. Silmä lepäsi tunturien loivilla rinteillä, metsien ja soiden vehreillä mättäillä sekä aukeiden tyynillä lammilla. Vuoroin hyttysten ininä, vuoroin tuulen humina korvissa, auringolta ja hyttysiltä suojaavissa vaatteissa ja kevenevä rinkka selässä kulkijan kelpasi kulkea – siitä kansallispuiston elävä ja eloton, karu ja kaunis luonto piti huolen. 

Tekstiä varten on haettu tietoa Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolta sekä Luontoportista. 

Lue myös toisen kurssilaisen retkiraportti vaellukselta!