Tänä vuonna epidemiatilanne estää meitä järjestämästä Kevätseuranta-retkiä, jotka kokoavat perheitä ja nuoria yhdessä luontoon. Retkeilyä ja kevään havainnointia kannattaa kuitenkin harrastaa. Luontoon voi lähteä yksin tai vain oman talouden väen kesken - kunhan välttää ruuhkaisimpia paikkoja, pitää turvaväliä muihin, eikä turhaan matkusta julkisella liikenteellä tai siirry pois oman sairaanhoitopiirin alueelta.
Nyt toteutamme Kevätseuranta-retkien opastusta etänä: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin retkeilyaktiivit kiertävät lähiluontokohteita ja tekevät niistä retkiraportteja, joita seuraamalla kuka tahansa voi tehdä oman pienen kevätretken. Tänä keväänä mennään #yksinluontoon!
Huhtikuu - viikko 14 - Turun eteläosa
Lämpimät kevätpäivät herättelevät jo ensimmäisiä kasveja ja hyönteisiä, ja muutolta saapuneet linnut alkavat asettua metsiin ja taajamiin. Sää on kuitenkin tuulinen ja yöt vielä kylmiä. Alkavan kevään retkikohteeksi sopii erityisen hyvin näyttävä maisemakohde, jossa myös eloton luonto tarjoaa ihmeteltävää, vaikkei keväthavaintoja vielä juuri kertyisi. Nyt onkin sopiva hetki tutustua Luolavuoreen ja Ispoisten metsään, jotka ovat helposti tavoitettavissa jalan tai pyörällä lukuisista eteläisen Turun asuinalueista, mm. Puistomäki, Uittamo, Ispoinen, Ilpoinen, Koivula, Peltola, Petrelius, Vasaramäki ja Kupittaa.
Ulkoilualue koostuu kahdesta hyvinkin erilaisesta kohteesta. Ispoisten asuinalueen reunaa kiertää luonnonsuojelualue, joka maastokartassa tunnetaan myös nimellä Ropovaha. Samaan metsään liittyy myös suojeltu Luolavuoren alue, joka tunnetaan komeiden siirtolohkareiden ja luolien hallitsemasta maastostaan. Näiden luonnontilaisten metsäalueiden kylkeen nousee puuton ja hiekkainen Luolavuoren kukkula, johon liittyy mielenkiintoista kaupunkihistoriaa.
Alun perin paikalla oli syvänne, jota alettiin käyttää Peltolan kaatopaikkana. Kaatopaikka lopetti toimintansa 1970, minkä jälkeen sitä käytettiin maankaatopaikkana. Kun 1980-luvulla entinen alanne oli täyttynyt mutta tarve maankaatopaikalle oli edelleen voimakas, päätettiin hiekan tuontia jatkaa ja rakentaa tarkoituksella keinotekoinen kukkula ulkoilumaastoksi. Nykyään näköalapaikka kohoaa noin 65 metrin korkeudelle merenpinnasta ja sen rinteillä on mm. frisbeegolf-rata. Kaatopaikan valumavedet aiheuttavat edelleen ongelmia huolimatta vuosikymmenten kulumisesta ja päälle kasatuista lukuisista hiekkametreistä. Ulkoilukohteena kukkula on täysin turvallinen, mutta sen alarinteiltä ja ojista ei kehoteta poimimaan sieniä.
 |
| Taustakartta: CGI Suomi, RS-karttasarja. kartta.paikkatietoikkuna.fi |
Näissä kulttuurin ja luonnonmaiseman täplittämissä metsissä voi kävellä lukuisia reittejä. Itse en käynyt tällä kertaa vesitornin läheltä löytyvässä pääluolassa, vaan kävelin suunnilleen karttaan merkityn reitin. Parkkipaikka mahdollisille kulkuneuvoille löytyy Luolavuorentien varrelta, mutta jalkaisin lenkin voi aloittaa oikeastaan mistä tahansa suunnasta. Pääpolut ovat suuria, valaistuja ja sopivia myös pyöräilyyn tai juoksuun. Pienempiä polkuja risteilee suojelualueella runsaasti, mutta eksyminen ei ole todennäköistä, koska kaikki polut johtavat lopulta takaisin pääreiteille.
 |
| Sinivuokon kukkia ja pikkutalvion lehtiä. Pikkutalvio on Suomessa vieraslaji. |
Erityisen näyttäviä siirtolohkareita löytyy heti parkkipaikan kupeesta, missä kukki myös muutamia juuri auenneita sinivuokkoja. Jos reitiltä poikkeaa hieman, ja käy katselemassa Luolavuorentien ja lämpölaitoksen välistä metsää, löytää muut kuvaamani kivet, luolat ja lohkareet. Kannattaa kuitenkin liikkua varovasti petollisen onkaloisessa ja jyrkänteisessä maastossa.
Kukkulalle kiipeämiseen kannattaa varautua kerrospukeutumisella: rinteessä nousee hiki pintaan, mutta ylhäällä tuuli tuntuu selvästi sääennustetta napakampana. Edellisvuoden kukkaloistoa saattaa arvailla kuivien talventörröttäjien perusteella, ja keltaiset leskenlehdet täplittävät rinteitä jo runsaina.
Korkeimmalle kohdalle on kasattu jatulintarhaa muistuttava kivirinki, jonka päälle voi istahtaa katsomaan maisemia. Etäisyydestä huolimatta Tuomiokirkko ja keskusta erottuvat vaivattomasti.
Keväisiä muuttolintujen parvia ei kiikaroinnista huolimatta näkynyt, ja oikukas sää antoi vuorotellen aurinkoa ja raekuuroja. Satamanosturit häämöttivät kummallisen näköisinä lankeavien sadekuurojen vääristäessä taivaanrannan maisemaa.
Kukkulan etelärinteessä polulta lehahti lentoon oranssina vilkkuva pieni perhonen. Lennossa hankalasti nähtävä perhonen laskeutui pian takaisin ruohikkoon lämmittelemään ja pysyi tarpeeksi aloillaan jopa valokuvaa varten. Levossa oranssit alasiivet jäivät lähes kokonaan piiloon ja suojaväri kätki perhosen jälleen polun pintaan. Kyseessä oli kevään ensimmäisiin lentäjiin kuuluva koivutyttöperhonen, joka kuuluu tänä vuonna myös Kevätseurannan teemalajeihin. Hyönteisistä liikkeellä olivat myös hyttyset, kärpäset ja yksi pullea kimalainen.
Polku laskeutuu kukkulalta kauniiden avokallioiden kautta tiheään kuusen- ja haavansekaiseen metsään. Täällä kannattaa poiketa jossain kohtaa reitiltä ja pysähtyä tarkkailemaan lintujen ääniä ja liikkeitä puiden seassa. Äänimaisemaa hallitsivat nyt jo peippo ja mustarastas. Sepelkyyhky huhuili taustalla ja vanhoissa kolorunkoisissa haapapuissa touhuili useampi käpytikka. Pääreitin muodostaman silmukan keskelle jäävässä tiheässä metsässä lauloi ja huuteli moni muukin lintu, joita en talven jälkeisessä ruosteessa saanut tunnistettua
Pysähdys lintujen tarkkailuun kannatti, sillä tiheän metsän kätköistä ohitse hiippaili kolme metsäkaurista, jotka sivuuttivat paikallaan seisovan retkeilijän ilman kummempaa kiirettä. Rämpiessäni takaisin kohti polkua huomasin jyrkänteellä myös komean oranssin ketun.
Kuulemma kesäisin Luolavuoressa voi nähdä helposti ketun tai supikoiran poikaset, koska sopivia pesäluolia on paljon. Kiinnitin huomiota myös useisiin vanhoihin ja uusiin linnunpesiin, joista yksi oli niinkin kookas, että siinä on saattanut pesiä vaikkapa hiirihaukka. Vaihteleva sää ja valo tekivät kuvaamisen loppumatkasta haastavaksi, mutta sain mukaan vielä hieman suojelualueen haapalehtoa.
Ropovahan jälkeen suuri lenkkeilypolku vie vesitornin ohi vaivattomasti takaisin parkkipaikalle. Yhteensä retkireittini oli noin 2 km, mutta lenkkiä saa helposti pidennettyä jatkamalla syvemmälle Ispoisiin tai keirtämällä avoimen kukkulan polkuja. Luolavuoren kukkulan etelärinteellä risteileekin rehevässä maastossa paljon reittejä, joilla voisi myöhemmin keväällä kohdata lisää perhosia, kukkia ja piilottelevia laululintuja.
Jos sijaitset Turun eteläosassa tai pääset seudulle käyttämättä tarpeettomasti joukkoliikennettä, ota nämä retkivinkit mukaasi ja suuntaa omalle Kevätseuranta-retkellesi Luolavuoren maisemiin. Muista pitää kahden metrin turvaväli muihin ulkoilijoihin ja välttää ruuhkia.
Katso ohjeet Kevätseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.kevatseuranta.fi
Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!
