Jännittäviä leiriseikkailuja yli kielirajojen

Ainutlaatuinen leirikonsepti Kaksi kieltä & luonto järjestää taas suosittuja kaksikielisiä leirejä kesällä 2016

Kaksi kieltä & luonto -leireillä voit nauttia seikkailusta, luontoelämyksistä ja kesäilosta yli kielirajojen. Vuoden 2015 kokemukset osoittivat, että lapset innostuivat kokeilemaan ruotsinkielen käyttöä kaksikielisen toiminnan innostavassa ilmapiirissä.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu kahden leirin järjestämiseen toimialueellaan. Paraisten kielikylpyleireillä hyödynnetään kaksisuuntaisen kielikylvyn menetelmiä. Leirille osallistuu siis sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä lapsia. Naantalin Rymättylän perheleirille ovat tervetulleita niin kaksikieliset kuin suomen- ja ruotsinkielisetkin perheet.

Monipuolisessa leiriohjelmassa on tiedossa erätaitoja, luonnon ihmettelyä, pelejä ja leikkejä, ja tietenkin uimista ja leirinuotion tunnelmaa. Sisältö on suunniteltu herättämään lasten kielellistä uteliaisuutta ja tukemaan sekä suomen- että ruotsinkielen kehittymistä. Leiriohjaajat ovat kevään aikana käyneet läpi monikielisyyspedagogiikan intensiivisen koulutuksen. Kaikki tämä mahtavissa kesäisissä luonto- ja saaristomaisemissa!

Kaksi kieltä & luonto -leirit ovat keskeinen osa Natur och Miljön, Helsingin yliopiston ja Luonto-Liiton tutkimus- ja kehittämishanketta, jonka tarkoituksena on edistää monikielisyyttä ja eri kieliryhmien välistä kanssakäymistä. Päämääränä on kehittää menetelmiä ja suuntaviivoja monikielisen vapaa-ajan toiminnan järjestämiseksi. Tutkimuspuolesta vastaavat Helsingin yliopiston tutkijat Anna Slotte ja Fritjof Sahlström.

Lue lisää leireistä ja hankkeen sisällöstä Natur och Miljön nettisivuilta. Leirit täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumisohjeet löytyvät osoitteesta naturochmiljo.fi/lager.

Lisätiedot:

Martina Uotinen, projektikoordinaattori
martina.uotinen [ät] naturochmiljo.fi
045 2700317
www.naturochmiljo.fi

Keskikesän rauhaa ulkosaaristossa

Raportti Vaspin viikonloppuretkeltä Jurmoon ja Utöhön 31.7.-2.8.2015 

Teksti ja kuvat: Emma Hietaniemi, Milla Aalto, Mirelle Aalto

Piiriaktiivien yhteisestä toiveesta keskikesän fiilistelyretkemme kohteiksi valittiin Saaristomeren kansallispuiston kaukaisimmat saaret, Jurmo ja Utö, joiden luontoon tutustuimme tehokkaalla pikavisiitillä yhden viikonlopun aikana. Retkelle osallistui seitsemän nuorta. Matkaan lähdettiin perjantaina kello neljän jälkeen Turun linja-autoasemalta.

Jurmoon ja Utöhön liikennöivä yhteysalus m/s Eivor oli jo valmiina lähtöön Nauvon Pärnäsin lauttarannassa, kun nousimme bussin kyydistä. Leppoisan lämmin kesäsää teki matkustamisesta aluksen yläkannella mukavaa, joten siellä jaksettiinkin istuskella miltei koko matka lintuja kiikaroiden ja Saaristomeren kansallispuiston maisemista nauttien.

Ilta ulkosaaristossa
© Milla Aalto

Aurinko alkoi painua taivaanrantaan jo yhteysalusmatkan aikana värjäten horisonttiin asti ulottuvan avomeren kullalla ja vaaleanpunaisella. Kun Eivor jätti meidät illalla Jurmon satamaan, hehkui koko saari auringonlaskun väreissä. Rannassa uiskenteli lukuisia valkoposkihanhia. Metsäviklo huuteli jossain. Siinä oli tunnelma kohdillaan.

Jurmon satama ilta-auringossa
© Emma Hietaniemi

Ensimmäiseksi yöksi pystytimme telttamme Metsähallituksen ylläpitämälle leiripaikalle Moringharulle. Lukuisia muitakin telttailijoita oli jo leiriytyneenä samalle niemelle, mutta mahduimme onneksi vielä hyvin sekaan. Kohtasimme myös erään sattumalta samaan aikaan Jurmon-retkelle suunnanneen tutun luontoliittolaisen Uudenmaan piiristä.

Iltaruuan kokkailu nuotiopaikalla keskeytyi, kun huomasimme, miten hillittömän kauniiksi auringonlaskun viime hetken värit horisontissa olivat syventyneet, ja ryntäsimme ylös Moringharun kallioille katselemaan näytöstä. Tulenpunaisen sävyt haipuivat pikkuhiljaa violettiin ja lopulta saapui sinertävä hämärä. Samaan aikaan toisella suunnalla kirkas täysikuu nousi Jurmon nummien ylle.

Liekehtivä auringonlasku
© Emma Hietaniemi

Yöpuulle maltettiin kömpiä vasta, kun oli kunnolla pimeää, kuu oli kiipinyt korkealle taivaalle ja kadonnut pilvien sekaan, ja Utön majakan valo enää välähteli horisontissa.

Lauantaina ensimmäinen aamuherätys soi jo vähän ennen viittä, jotta halukkaat ehtisivät näkemään auringonnousun ja pääsisivät liikkeelle parhaaseen lintujentarkkailuaikaan. Aamunkoitto olikin ehkä - jos mahdollista - vielä kauniimpi kuin auringonlasku viime iltana. Taivas oli silkkaa kultaa ja Moringharun yllä näkyi sateenkaari.

Auringonnousun värejä sekä retkiporukkamme teltat Moringharulla
© Milla Aalto

Lauantain varhaisaamun ohjelmassa oli linturetki saaren länsipäähän, jonne meneminen on lintujen pesimärauhan takaamiseksi kielletty huhtikuun alusta heinäkuun loppuun, joten tänään sinne olikin kesän ensimmäinen vapaan pääsyn päivä. Samalla suunnalla kuljeskeli myös Uudenmaan piirin vahvistuksemme, joka suositteli suuntaamaan aivan niemen kärkeen bongaamaan isosirriä ja tundrakurmitsaa - ja sieltähän nämä hienot, kaukaa pohjoisen tundralta saapuneet muuttolinnut löytyivätkin kahlailemasta tylliparven joukosta. Myös muun muassa suosirrejä (tosin vain alpina-alalajia) hyöri niemellä lukuisia, ja rantaniittyä laidunsi joukko suurikokoista, pitkäkarvaista ylämaankarjaa. Juuri ennen paluuta leiripaikalle lopun retkiporukan herätystä ja toista aamiaista varten huomasin merellä aaltojen seasta kurkistelevan harmaahylkeen!

Näkymä Moringharulta
© Emma Hietaniemi

Kun koko retkiporukka oli jalkeilla, lähdettiin kiertämään saarta. Satamassa tutustuttiin Jurmon luontotalon näyttelyihin. Hyvä tovi vietetiin Högbergetillä, saaren korkeimmalla kalliolla, katsellen kauas sinisenä aaltoilevalle merelle ja ihaillen suurten merilokkien rauhallista lentoa.

Näkymä Högbergetiltä
© Milla Aalto

Suuntasimme kulkumme myös Jurmon kylälle, ihastelimme pientä kappelia ja hautausmaata sekä hellyytyimme kylän raitilla lepäilevien alpakoiden pienistä pörröisistä jälkeläisistä. Saaren omaleimaisten niittyjen ja ketojen kukkaloisto oli lumoavaa. Ilma oli lämmin, noin +15 asteinen, ja taivas miltei pilvetön, mutta tuuli oli koko päivän vähintään kohtalaista, ajoittain peräti navakkaa.

Pikkuiset alpakat päivälevolla
© Emma Hietaniemi

Palasimme laittamaan lounasta Moringharulle, purimme leirin ja suuntasimme takaisin satamaan kello neljään mennessä. Yhteysalus saapui hiukan etuajassa, joten saavutimme Utön, Suomen eteläisimmän asutun saaren, jo puoli kuudelta illalla.

Toinen yö oli määrä telttailla Utössä. Sotilasalueiden, tonttien, laitumien ja luonnonsuojelualueiden väliin jäävältä joutomaalta uskoimme kartan ja muiden retkeilijöiden kertomusten pohjalta päätellen löytävämme sopivasti joutomaata tilapäiseen leiriytymiseen jokamiehenoikeudella paikallisia häiritsemättä, mutta juteltuamme asiasta ohimennen yhteysaluksella saimme kuulla, etteivät paikalliset toivoisi retkeilijöiden telttailevan ollenkaan koko saarella ja että maanomistaja on halunnut kieltää leiriytymisen aiemmin käytössä olleella telttailupaikalla.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä olimme jo saaressa, eikä yhteysalus kulkisi takaisin ennen huomista. Kunpa saarelaisten kielteisyydestä retkeilijöitä kohtaan olisi tiedotettu vaikkapa Utön matkailusivuilla, niin olisimme etukäteen tienneet olla tulematta! Mutta nyt kun kerran olimme jo saapuneet, hipsimme vähin äänin kylän ulkopuolelle, etsimme kolmen teltan mentävän tasaisen kohdan pusikosta ja pyrimme leiriytymään mahdollisimman huomaamattomasti ja jälkiä jättämättä.

Illalla teimme vielä kierroksen saarella, katselimme auringonlaskua ja fiilistelimme, mutta olimme huolissamme, että paikalliset ärsyyntyisivät läsnäolostamme, joten pysyttelimme pääosin piilossa saaren asumattomassa päässä. Noutaessamme vettä rannasta astioiden tiskaamista varten pääsimme tarkkailemaan rantakivikon lomassa uiskentelevia hassuja pikku katkoja. Pieniä äyriäisiä oli niin paljon, ettei vettä meinannut ollenkaan saada ammennettua ilman, että muutama eksyi aina sekaan.

Ilta Utössä
© Emma Hietaniemi

Yön aikana tuuli voimistui niin, että teltassa nukkuminen alkoi tuntua aika jännittävältä. Ilmatieteenlaitoksen säähavaintojen mukaan tuulen nopeus oli kuitenkin kovimmillaankin vain 10 m/s, mutta teltasta käsin kuunneltuna se vaikutti paljon hurjemmalta

Sunnuntaiaamuna herättiin taas varhain katsomaan auringonnousua, mutta sen jälkeen ei kukaan jaksanut lähteä lintuja katsomaan, sillä yöllä telttakankaita paukuttanut tuuli oli haitannut nukkumista.

Aamunkoitto Utössä
© Milla Aalto

Leiri kuitenkin purettiin hyvissä ajoin aamulla ja lähdettiin jatkamaan saaren tutkimista. Nyt uskaltauduttiin myös takaisin kylälle ja ihastelemaan Utön kuuluisaa majakkaa.

Utön majakka
© Mirelle Aalto

Ennen yhteysaluksen lähtöä takaisin Nauvoon päin tehtiin ostoksia Utö Handelista, ihastuttavasta pikku putiikista Utön kylällä, sekä kokattiin lounasta rantakallioilla merimaisemasta nauttien.

Utön satamaa
© Emma Hietaniemi

Paluumatka Utöstä Pärnäsiin kesti viitisen tuntia, mutta maisemia ihastellessa, lintuja kiikaroidessa ja piirin tulevia retkiä juoniessa matka ei käynyt liian pitkästyttäväksi. Takana oli tunnelmallinen, kaunis ja hauska viikonloppu. Mielessä kehittyi jo suunnitelmia seuraavaalle retkelle Saaristomeren kansallispuistoon.

Ulkosaariston ulapalla
© Emma Hietaniemi

Saaristoretken ilmoittautuminen on avattu

Varaa paikkasi hienolle viikonloppuretkelle nyt!

Vaspin nuortenretkellä 31.7.-2.8. seikkaillaan kaukana ulkosaaristossa Jurmon ja Utön maisemissa, tutustutaan saarten omaleimaiseen luontoon, havainnoidaan lintuja ja nautitaan Saaristomeren kansallispuiston upeista maisemista.

Jurmon maisemaa
© Milla Aalto

Moni pitää tarunhohtoista Jurmoa Saaristomeren kansallispuiston mahtavimpana kohteena, eikä syyttä, sillä saaren luonnon karu kauneus ja yllättävä monipuolisuus tekevät siitä hyvin vaikuttavan. 13 kilometrin päässä Jurmosta sijaitseva Utö on Suomen eteläisin asuttu saari, jonka perinnemaisemat ja avara näkyvyys avomerelle ovat kokemisen arvoiset. Molemmat saaret lukeutuvat Suomen parhaimpien lintupaikkojen joukkoon, ja heinä-elokuun vaihteessa voidaan päästä havainnoimaan jo syysmuutolle lähteneitä pohjoisia lajeja.

Leppoisa luonnonharrastusretkemme ei vaadi erikoisempia retkeilytaitoja ja (toivon mukaan) lämpimät kesäkelit eivät aseta suuria haasteita varustukselle, joten mukaan on helppo lähteä. Retki on avoin kaikille luonnosta kiinnostuneille nuorille (siis noin alle 30-vuotiaille). Matkat ja ruuat hoidetaan omakustanteisesti, eikä erillistä osanottomaksua peritä. Yöt vietetään telttaillen saarilla ja ruuat kokataan retkikeittimillä. Varusteita on mahdollista saada lainaan Turun Retkipajalta. Osanottajat ovat henkilötapaturmavakuutettuja Luonto-Liiton puolesta.

Retkelle lähdetään Turun linja-autoasemalta perjantaina 31.7. klo 16:30 Saaristotien bussilla kohti Pärnäsin yhteysalusrantaa, mistä matka jatkuu yhteysalus M/S Eivorilla Jurmoon. Lauantaina seikkaillaan Jurmossa, sunnuntaina on vuorossa tutustuminen Utöhön. Paluu Turkuun tapahtuu sunnuntai-iltana bussilla klo 20:10.

Ilmoittaudu mukaan retkelle viimeistään perjantaina 23.7. laittamalla sähköpostia piirin puheenjohtajalle (yhteystiedot alla). Kerro ilmoittautuessasi nimesi, syntymävuotesi, puhelinnumerosi, mistä päin olet tulossa mukaan retkelle, onko sinulla käytössäsi telttaa tai retkikeitintä, puuttuuko sinulta joitakin olennaisia varusteita (Retkipajalta voidaan järjestää lainaan telttoja, rinkkoja, retkikeittimiä ja makuualustoja) ja onko sinulla jotakin erityisruokavaliota tai muuta sellaista seikkaa, mikä retken järjestäjien olisi hyvä tietää ruoka- ja telttaryhmäjakoa sekä muita käytännön asioita mietittäessä.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset:

Milla Aalto, puheenjohtaja
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry.
milaal [ät] utu [piste] fi
O5O 572 2345

(Korvaa hakasulkeissa olevat [ät] ja [piste] oikealla @-merkillä ja pisteellä.)

Tiirojen tiirailua sumussa

Vaspin viikonloppuretki Jurmoon 30.5.–1.6.2014

Teksti ja kuvat: Katariina Vuorinen

Kesän koiton kunniaksi Luonto-liiton Varsinais-Suomen piiri kokosi retkiväen kasaan ja otti suunnan kohti Korppoon Jurmoa. Yhteysaluksemme m/s Eivor saapui satamaan myöhään illalla, ja leiri saatiin pystyyn Moringharulle juuri ennen pimeää. Painuimme unisina muutaman tunnin yöunille ennen aamun linturetkeä.

Lauantaiaamu valkeni pilviseksi ja sumuiseksi puolihämäräksi, ja huono näkyvyys haittasi merilintujen tarkkailua, mutta sitäkin tarkemmin saatoimme keskittyä saaren äänimaailmaan. Havaintolistaan päätyi muun muassa käenpiika, kultarinta ja useita kahlaajia. Pitkään kuuntelimme merkillisen kauniisti laulavaa satakieltä, jota melkein jo epäiltiin viikko sitten Jurmossa rengastetuksi etelänsatakieleksi

Viikonloppu kului rauhaisissa merkeissä retkeillen, leirinuotiolla istuskellen ja luonnollisesti lintuja havainnoiden. Ainutlaatuinen Jurmo tarjosi katseltavaa joka suunnalta: retkeläiset vuoroin tähystivät taivaalle kiikarein ja kaukoputkin, vuoroin tutkiskelivat nenä maata viistäen saaren kasvillisuutta ja kauniita rantakiviä. Vaikka kukaan ei sumusäällä intoutunut uimaan, rakkolevän tutkiskelu toi kosketusta merieliöstöön. Levää pengottaessa löydettiin yksi sirokatkarapu, Suomen vesille hiljattain saapunut vieraslaji, jota ei aiempien tietojen mukaan ole ennen havaittu Jurmossa.

Jokainen ohi liitävä tiira tarkastettiin huolella pikkutiiran löytämiseksi, mutta vaikka lajia oli havaittu saarella retken aikaan, emme saaneet sitä kertaakaan kiikariin. Sen sijaan kala- ja lapintiiroja havainnoitiin joukoittain, ja erityisen läheiseen kosketukseen tiirojen kanssa pääsivät Nötön välisatamassa kannella oleskelleet retkeilijät, kun pesänsä laiturin nokkaan rakentanut tiira uhitteli urheasti suuren yhteysaluksen matkustajille.

Tässä retken valokuvasatoa:

Nötön satamalaiturille pesänsä tehnyt tiira uhitteli yhteysalukselle ja kannella seisseille valokuvaajille.

Sumuinen sää esti merelle kiikaroinnin, muttei varhaista linturetkeä.

Aamun äänihavainnot kerryttivät havaittujen lajien määrää melkoisesti.

Retkiseurueemme kävi tervehtimässä lampaita ja Jurmon alpakoita.

Leppoisalla kävelyretkellä oli aikaa pysähtyä ihmettelemään munkinkehiä.

Auringon pilkahdellessa hetkellisesti esiin sumusta Jurmon näkymät olivat huikeat.

Jurmon kukkaloistoa.