Teksti ja kuvat: Emma Hietaniemi, Milla Aalto, Mirelle Aalto
Piiriaktiivien yhteisestä toiveesta keskikesän fiilistelyretkemme kohteiksi valittiin Saaristomeren kansallispuiston kaukaisimmat saaret, Jurmo ja Utö, joiden luontoon tutustuimme tehokkaalla pikavisiitillä yhden viikonlopun aikana. Retkelle osallistui seitsemän nuorta. Matkaan lähdettiin perjantaina kello neljän jälkeen Turun linja-autoasemalta.
Jurmoon ja Utöhön liikennöivä yhteysalus m/s Eivor oli jo valmiina lähtöön Nauvon Pärnäsin lauttarannassa, kun nousimme bussin kyydistä. Leppoisan lämmin kesäsää teki matkustamisesta aluksen yläkannella mukavaa, joten siellä jaksettiinkin istuskella miltei koko matka lintuja kiikaroiden ja Saaristomeren kansallispuiston maisemista nauttien.
 |
| Ilta ulkosaaristossa © Milla Aalto |
Aurinko alkoi painua taivaanrantaan jo yhteysalusmatkan aikana värjäten horisonttiin asti ulottuvan avomeren kullalla ja vaaleanpunaisella. Kun Eivor jätti meidät illalla Jurmon satamaan, hehkui koko saari auringonlaskun väreissä. Rannassa uiskenteli lukuisia valkoposkihanhia. Metsäviklo huuteli jossain. Siinä oli tunnelma kohdillaan.
 |
| Jurmon satama ilta-auringossa © Emma Hietaniemi |
Ensimmäiseksi yöksi pystytimme telttamme Metsähallituksen ylläpitämälle leiripaikalle Moringharulle. Lukuisia muitakin telttailijoita oli jo leiriytyneenä samalle niemelle, mutta mahduimme onneksi vielä hyvin sekaan. Kohtasimme myös erään sattumalta samaan aikaan Jurmon-retkelle suunnanneen tutun luontoliittolaisen Uudenmaan piiristä.
Iltaruuan kokkailu nuotiopaikalla keskeytyi, kun huomasimme, miten hillittömän kauniiksi auringonlaskun viime hetken värit horisontissa olivat syventyneet, ja ryntäsimme ylös Moringharun kallioille katselemaan näytöstä. Tulenpunaisen sävyt haipuivat pikkuhiljaa violettiin ja lopulta saapui sinertävä hämärä. Samaan aikaan toisella suunnalla kirkas täysikuu nousi Jurmon nummien ylle.
 |
| Liekehtivä auringonlasku © Emma Hietaniemi |
Yöpuulle maltettiin kömpiä vasta, kun oli kunnolla pimeää, kuu oli kiipinyt korkealle taivaalle ja kadonnut pilvien sekaan, ja Utön majakan valo enää välähteli horisontissa.
Lauantaina ensimmäinen aamuherätys soi jo vähän ennen viittä, jotta halukkaat ehtisivät näkemään auringonnousun ja pääsisivät liikkeelle parhaaseen lintujentarkkailuaikaan. Aamunkoitto olikin ehkä - jos mahdollista - vielä kauniimpi kuin auringonlasku viime iltana. Taivas oli silkkaa kultaa ja Moringharun yllä näkyi sateenkaari.
 |
| Auringonnousun värejä sekä retkiporukkamme teltat Moringharulla © Milla Aalto |
Lauantain varhaisaamun ohjelmassa oli linturetki saaren länsipäähän, jonne meneminen on lintujen pesimärauhan takaamiseksi kielletty huhtikuun alusta heinäkuun loppuun, joten tänään sinne olikin kesän ensimmäinen vapaan pääsyn päivä. Samalla suunnalla kuljeskeli myös Uudenmaan piirin vahvistuksemme, joka suositteli suuntaamaan aivan niemen kärkeen bongaamaan isosirriä ja tundrakurmitsaa - ja sieltähän nämä hienot, kaukaa pohjoisen tundralta saapuneet muuttolinnut löytyivätkin kahlailemasta tylliparven joukosta. Myös muun muassa suosirrejä (tosin vain alpina-alalajia) hyöri niemellä lukuisia, ja rantaniittyä laidunsi joukko suurikokoista, pitkäkarvaista ylämaankarjaa. Juuri ennen paluuta leiripaikalle lopun retkiporukan herätystä ja toista aamiaista varten huomasin merellä aaltojen seasta kurkistelevan harmaahylkeen!
 |
| Näkymä Moringharulta © Emma Hietaniemi |
Kun koko retkiporukka oli jalkeilla, lähdettiin kiertämään saarta. Satamassa tutustuttiin Jurmon luontotalon näyttelyihin. Hyvä tovi vietetiin Högbergetillä, saaren korkeimmalla kalliolla, katsellen kauas sinisenä aaltoilevalle merelle ja ihaillen suurten merilokkien rauhallista lentoa.
 |
| Näkymä Högbergetiltä © Milla Aalto |
Suuntasimme kulkumme myös Jurmon kylälle, ihastelimme pientä kappelia ja hautausmaata sekä hellyytyimme kylän raitilla lepäilevien alpakoiden pienistä pörröisistä jälkeläisistä. Saaren omaleimaisten niittyjen ja ketojen kukkaloisto oli lumoavaa. Ilma oli lämmin, noin +15 asteinen, ja taivas miltei pilvetön, mutta tuuli oli koko päivän vähintään kohtalaista, ajoittain peräti navakkaa.
 |
| Pikkuiset alpakat päivälevolla © Emma Hietaniemi |
Palasimme laittamaan lounasta Moringharulle, purimme leirin ja suuntasimme takaisin satamaan kello neljään mennessä. Yhteysalus saapui hiukan etuajassa, joten saavutimme Utön, Suomen eteläisimmän asutun saaren, jo puoli kuudelta illalla.
Toinen yö oli määrä telttailla Utössä. Sotilasalueiden, tonttien, laitumien ja luonnonsuojelualueiden väliin jäävältä joutomaalta uskoimme kartan ja muiden retkeilijöiden kertomusten pohjalta päätellen löytävämme sopivasti joutomaata tilapäiseen leiriytymiseen jokamiehenoikeudella paikallisia häiritsemättä, mutta juteltuamme asiasta ohimennen yhteysaluksella saimme kuulla, etteivät paikalliset toivoisi retkeilijöiden telttailevan ollenkaan koko saarella ja että maanomistaja on halunnut kieltää leiriytymisen aiemmin käytössä olleella telttailupaikalla.
Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä olimme jo saaressa, eikä yhteysalus kulkisi takaisin ennen huomista. Kunpa saarelaisten kielteisyydestä retkeilijöitä kohtaan olisi tiedotettu vaikkapa Utön matkailusivuilla, niin olisimme etukäteen tienneet olla tulematta! Mutta nyt kun kerran olimme jo saapuneet, hipsimme vähin äänin kylän ulkopuolelle, etsimme kolmen teltan mentävän tasaisen kohdan pusikosta ja pyrimme leiriytymään mahdollisimman huomaamattomasti ja jälkiä jättämättä.
Illalla teimme vielä kierroksen saarella, katselimme auringonlaskua ja fiilistelimme, mutta olimme huolissamme, että paikalliset ärsyyntyisivät läsnäolostamme, joten pysyttelimme pääosin piilossa saaren asumattomassa päässä. Noutaessamme vettä rannasta astioiden tiskaamista varten pääsimme tarkkailemaan rantakivikon lomassa uiskentelevia hassuja pikku katkoja. Pieniä äyriäisiä oli niin paljon, ettei vettä meinannut ollenkaan saada ammennettua ilman, että muutama eksyi aina sekaan.
 |
| Ilta Utössä © Emma Hietaniemi |
Yön aikana tuuli voimistui niin, että teltassa nukkuminen alkoi tuntua aika jännittävältä. Ilmatieteenlaitoksen säähavaintojen mukaan tuulen nopeus oli kuitenkin kovimmillaankin vain 10 m/s, mutta teltasta käsin kuunneltuna se vaikutti paljon hurjemmalta
Sunnuntaiaamuna herättiin taas varhain katsomaan auringonnousua, mutta sen jälkeen ei kukaan jaksanut lähteä lintuja katsomaan, sillä yöllä telttakankaita paukuttanut tuuli oli haitannut nukkumista.
 |
| Aamunkoitto Utössä © Milla Aalto |
Leiri kuitenkin purettiin hyvissä ajoin aamulla ja lähdettiin jatkamaan saaren tutkimista. Nyt uskaltauduttiin myös takaisin kylälle ja ihastelemaan Utön kuuluisaa majakkaa.
 |
| Utön majakka © Mirelle Aalto |
Ennen yhteysaluksen lähtöä takaisin Nauvoon päin tehtiin ostoksia Utö Handelista, ihastuttavasta pikku putiikista Utön kylällä, sekä kokattiin lounasta rantakallioilla merimaisemasta nauttien.
 |
| Utön satamaa © Emma Hietaniemi |
Paluumatka Utöstä Pärnäsiin kesti viitisen tuntia, mutta maisemia ihastellessa, lintuja kiikaroidessa ja piirin tulevia retkiä juoniessa matka ei käynyt liian pitkästyttäväksi. Takana oli tunnelmallinen, kaunis ja hauska viikonloppu. Mielessä kehittyi jo suunnitelmia seuraavaalle retkelle Saaristomeren kansallispuistoon.
 |
| Ulkosaariston ulapalla © Emma Hietaniemi |
