Alkuvuoden tapahtumat

Vuosi 2023 on Luonto-Liiton juhlavuosi: kattojärjestö täyttää 80-vuotta. Merkkivuosi näkyy myös Varsinais-Suomen piirin toiminnassa läpi vuoden. Tässä lyhyesti alkuvuoden toiminnastamme.

Liittoudu! 25.1. klo 18

Liittoudu! on Luonto-Liiton uusi säännöllinen tapahtuma, jossa useissa eri kaupungeissa kokoonnutaan ensin yhteisen ohjelman äärelle, ja sen jälkeen jatketaan iltaa oman porukan kesken. Ensimmäisessä Liittoudu! -kokoontumisessa kuullaan toiminnanjohtaja Riku Eskelisen sekä vapaaehtoisvastaava Ville Laitisen alustus aiheena ”Luonto-Liitto ennen, nyt ja tulevaisuudessa”. 

Turussa pidämme alustuksen jälkeen ensimmäisen suunnittelupalaverin vuoden tapahtumista. Voimme heitellä ideoita ja toiveita koko tulevalle vuodelle tai keskittyä hiomaan jotakin tiettyä tapahtumaa osallistujien toiveiden mukaan. 

Tapahtumapaikkana on toimistomme Kupittaalla, osoitteessa on Itäinen Pitkäkatu 24, Turku. Suosittelemme saapumaan sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton siililogo. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä purtavaa. 

Valtakunnallista ohjelmaa on mahdollista seurata myös itsenäisesti etäyhteydellä. Linkki tapahtumaan löytyy info-sivun alaosasta: https://luontoliitto.fi/liittoudu 

Jos haluat osallistua Varsinais-Suomen piirin toiminnan suunnitteluun etäyhteydellä tai jättää meille etukäteen ideoita ja toiveita, ota yhteyttä piirin puheenjohtajaan:
Silja Susanna Aalto / sisu.aalto [at] gmail.com

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin hallitus 2023 pitää järjestäytymiskokouksen 25.1. klo 16:00-17:45 samassa paikassa. Myös kokous on avoin kaikille ja sitä saa tulla seuraamaan.

Lasten luontokerho alkaa 28.2.  

Luontopuuhaa 2.-4.-luokkalaisille lapsille viikoittain kouluvuoden ajan! Lasten luontokerho alkaa Turussa 28.2. Ilmoittautuminen on auki 24.2. asti. 

Kerhossa havainnoidaan ja tutkitaan luontoa, leikitään, askarrellaan ja tehdään pieniä retkiä lähiluontoon. 

Kerho alkaa tiistaina 28.2. klo 17. Kerhopaikkana toimii Turun luonnonsuojelukeskus osoitteessa Martinkatu 5. Ensimmäiselle kerralle saa tulla maksutta tutustumaan toimintaan. 

Osallistumismaksu on 30 euroa kevätkaudelta. Lähetämme maksuohjeet huoltajille sähköpostitse ensimmäisen kerhokerran jälkeen. 

Luontokerho kokoontuu tiistaisin klo 17:00-18:30. Kerhokerta kestää 1,5 tuntia. Kerhon kevätkausi päättyy toukokuussa. 

Kerhoon ilmoittaudutaan sähköpostitse osoitteeseen luontokerho.turku [at] gmail.com viimeistään 24.2. Kerro sähköpostissa omat yhteystietosi, kerhoon tulevan lapsen nimi ja ikä sekä mahdolliset allergiat ja muut rajoitteet, joista kerho-ohjaajan on hyvä tietää. 

Kerho on tarkoitettu peruskoulun 2.-4.-luokkalaisille lapsille. Kerholaisella ei tarvitse olla ennakkotietoa luonnosta tai omia retkeilyvarusteita, säänmukaiset ulkoiluvaatteet riittävät. 

Kerho-ohjaaja Johanna on käynyt Luonto-Liiton luontokerho-ohjaajakoulutuksen ja toiminut koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajana. Kerhon toteuttavat yhteistyössä Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset. 

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luontokerho.turku [at] gmail.com

Lähde retkelle 

Retkivarustelainauksemme takaa, että voit lähteä myös omatoimisesti retkeilemään, vaikkei sinulla olisi kaikkia retkeilyvarusteita tai mahdollisuutta ostaa tai vuokrata niitä. Jäsenemme saavat lainata meiltä varusteita ilmaiseksi! 

Toistaiseksi lainausajat sovitaan vielä yksitellen, mutta jatkossa toimistomme on auki tiettyinä aikoina, jolloin varusteita voi noutaa ja palauttaa. Lue lisää varustelainauksesta, ota yhteyttä ja tiedustele: www.luontoliitto.fi/vasp/retkivarusteiden-lainaus 

Tulevista retkistämme tiedotetaan jälleen piirin nettisivuilla, sähköpostilistalla ja somessa heti, kun tapahtumat on saatu kalenteriin.

Turun lähiluonto tutuksi: Toijaisten luontopolku

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Toijaisten parin kilometrin mittainen luontopolku sijaitsee keskellä Hirvensaloa, Toijaistenmetsässä. Pyörällä tai vaihtoehtoisesti henkilöautolla tullessa kulkupelin voi parkkeerata esimerkiksi Toijaistentien koira-aitauksen parkkipaikalle. 

Jos saapuu luontopolulle bussilla, Fölibussi numero 56 taitaa olla paras valinta. Kukolantiellä on (ainakin toistaiseksi) päätepysäkki ennen liikenneympyrää, jossa voi jäädä pois kyydistä. Tämän jälkeen pitää vielä kävellä liikenneympyrästä oikealle ylös Toijaistentietä koira-aitaukselle asti. Koira-aitausta suunnilleen vastapäätä, Toijaistentien toisella puolella, on kyltti, joka osoittaa luontopolun alkamiskohdan. 

Luontopolun mutkitteleva reitti on merkitty keltaisin, puiden runkoihin maalatuin ympyröin. Pääosin keltaiset merkit löytyvät hyvin. Maasto on kumpuilevaa, eikä se kaikilta osin ole kovin helppokulkuista, joten se soveltuu lähinnä vain hyväjalkaisille kulkijoille. Reitin varrella on tietotauluja, jotka käsittelevät niin alueen kasvillisuutta kuin historiaakin. 

Suunnilleen puolivälissä reittiä, aukealla kalliolla, on nuotiopaikka, jossa voi nauttia eväät. Omat polttopuut pitää ottaa mukaan, jos mielii sytyttää tulet. Reitti päättyy uuden asuntoalueen laidalle ja metsästä voi poistua Norrgårdinkujalle. Kun kävelee kujan alkupäähän, huomaa olevansa taas Toijaistentiellä, lähellä koira-aitausta.

Luontopolku on parhaimmillaan loppukeväällä, kesällä ja alkusyksystä. Märkyys ja liukkaus saattavat toisinaan hankaloittaa luontopolulla kulkemista. Lumisella talvikelillä luontopolku on hyvin kuljettavissa, mutta luontopolun anti on kuitenkin suurempi silloin, kun luonto ei ole vaipunut lepotilaan.

Koira-aitauksen vieressä on kuntoilurata, ja myös tällä alueella on luontopolku, joka on suunnilleen saman pituinen kuin Toijaistenmetsän luontopolku. Luontopolut muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Kuntoiluradan lomitse kulkevaa luontopolkua ei kuitenkaan voi kiertää lumisena talvena, jolloin kuntoradalle on tehty hiihtolatu.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Katso retkitiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Turun lähiluonto tutuksi: Friskalanlahti

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Friskalanlahti sijaitsee Hirvensalon saaren kaakkoisrannalla. Friskalanlahti on luonnonsuojelualuetta, ja se kuuluu Natura 2000-verkostoon läheisen Rauvolanlahden luonnonsuojelualueen kanssa. Alue on arvokas erityisesti linnustollisesti. 

Friskalanlahti on ruovikkoinen lahti, jossa pesii useita kymmeniä lintulajeja ja lisäksi alue on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille. Lahdella on lintutorni, joka on suosittu lintuharrastajien keskuudessa. Friskalanlahden alueeseen sisältyy myös laaja laidunniittyalue lehtosaarekkeineen. Kesäisin siellä laiduntaa lihakarjaa.

Friskalanlahdelle pääsee kätevästi monella tavalla. Föli-bussit 14, 15 ja 55 kulkevat Kakskerrantietä pitkin Hirvensalon läpi, ja Friskalanlahden kohdalta löytyy pysäkki. Pyörällä ja autollakin matka luonnistuu. Lintutornille johtavan hiekkatien, Vihtiläntien, alussa on pienehkö parkkipaikka, johon ajopelin voi parkkeerata.

Laidunalueiden välissä kulkeva Vihtiläntie on noin kilometrin pituinen, joten sen verran helppokulkuista, suoraa hiekkatietä pitää kävellä päästäkseen lintutornille. 

Parhaimmillaan alue on keväällä, kesällä ja syksyllä, jolloin mielenkiintoista seurattavaa on riittämiin: Friskalanlahdelta on bongattu esimerkiksi monia harvinaisia lintulajeja. Tavallisimpia vesilintuja ja kahlaajia näkyy varmasti. Tuttu näky on myös alueen yllä liitävä merikotka. Mukavaa seurattavaa ovat myös tyynen rauhallisesti laiduntava nautakarja leikkisine vasikoineen. 

Lumisena talvena alueen laajoilta, tasaisilta hangilta on helposti bongattavissa lähiluonnon eläimien jälkiä: hangilla juoksentelevat ainakin rusakot, metsäkauriit ja ketut.

Nyt, kun muita harrastusmahdollisuuksia on vähän, emmekä voi hengailla porukalla sisätiloissa, lähiluonnon merkitys korostuu entisestään. Kaukana sijaitseviin retkeilykohteisiin ei ehkä ole hyvä reissata, joten paras kohde on se, mihin pääsee vähimmällä matkustamisella.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Epidemiatilanne vaikutta retkien toteutumiseen. Rajoitusten vaatiessa keräämme retkille ennakkoilmoittautumiset osallistujamäärän rajaamiseksi. 

Katso ajantasaiset tiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Turun lähiluonto tutuksi: Kaasavuori

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Turku on merenrantakaupunki, mutta komeita merinäköalapaikkoja, jonne kaikilla olisi vapaa pääsy, on niukasti. Onneksi kuitenkin on olemassa joitakin paikkoja, joissa merta pääsee näkemään muutkin kuin rantatonttien omistajat ja veneilijät. Yksi parhaimmista näköalapaikoista sijaitsee Hirvensalon Maanpäässä: Kaasavuori.

Kaasavuori ei ole mikään opaskyltein viitoitettu paikka, vaikka se joihinkin karttoihin onkin merkitty näköalapaikkana. Kaasavuorelle pitää löytää itse, mutta polkujen avulla paikan löytäminen ei ole kovin vaikeaa. 

Ohjeet polun löytämiseksi tulevat tässä: Hirvensalon läntisessä kolkassa, Maanpääntien päädyssä, sijaitsee Fölibussi 53:n päätepysäkki ja kääntöpaikka. Tältä paikalta, pysäkin takaa, lähtee polku metsään. Polku kulkee mäkeä ylöspäin ja kaartaa vasemmalle kohti merta. Matka näköalakalliolle on parisen sataa metriä. Perille tietää tulleensa, kun on saapunut saaristomäntyjä kasvavalle kalliolle, josta avautuu hieno näkymä merelle, suoraan pohjoiselle Airistolle.

 
Kaasavuorelle pääsee siis kätevästi bussilla numero 53. Matka taittuu mukavissa maisemissa myös pyöräillen. Pyörän voi jättää parkkiin bussipysäkin laitamille. Jos paikalle haluaa hurauttaa henkilöautolla, voi olla haasteellista löytää parkkipaikka: bussinkääntöpaikalle autoa ei saa parkkeerata!

Kaasavuorelle kannattaa suunnata minä vuodenaikana tahansa. Näkymä merelle on avoin jokaisena vuodenaikana ja meri näyttäytyy jokaisena päivänä vähän erilaisena. Lämpimillä keleillä kallioilla on mukava istuskella, ja selkeällä kelillä Kaasavuori on mahtava paikka auringonlaskun ihailemiseen. Märällä sekä liukkailla talvikeleillä kalliolla kannattaa liikkua varovaisesti.

Retkelle lähiluontoon

Nyt, kun muita harrastusmahdollisuuksia on vähän, emmekä voi hengailla porukalla sisätiloissa, lähiluonnon merkitys korostuu entisestään. Kaukana sijaitseviin retkeilykohteisiin ei ehkä ole hyvä reissata, joten paras kohde on se, mihin pääsee vähimmällä matkustamisella.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Epidemiatilanne vaikutta retkien toteutumiseen. Rajoitusten vaatiessa keräämme retkille ennakkoilmoittautumiset osallistujamäärän rajaamiseksi. 

Katso ajantasaiset tiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Yksin luontoon: Talvipäivän lähiretki Korppolaismäelle

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Turun Korppolaismäkeä ympäröi tiivis asutus ja sen ympäristöön rakennetaan koko ajan lisää. Ei siis ihme, jos ei ole tullut hoksanneeksi näinkin lähellä Turun keskustaa olevaa retkikohdetta. Nyt talvella Korppolaismäen Maununtyttärenpuistosta voi ihailla turkulaista talvimaisemaa: Aurajokisuuta laivoineen ja nostureineen, Turun linnaa ja näkymää merelle asti. Ja miksipä ei tekisi havaintoja myös lumi- ja jäätilanteesta sekä talvilajeista ja ottaisi osaa Talviseurantaan.

Korppolaismäelle kannattaa suunnata talven lisäksi myös muina vuodenaikoina, sillä Maununtyttärenpuisto on näköalansa lisäksi hieno kohde rikkaan lajistonsa vuoksi: kasveihin perehtynyt voi löytää mäeltä mm. kallioketoakasvillisuutta ja arkeofyyttejä eli muinaistulokaskasveja. Hyönteisistä tai lepakoista kiinnostunutkin saattaa tehdä kiehtovia havaintoja.

Korppolaismäki sijaitsee Aurajokisuun ja Vähä-Heikkilän välissä, Majakkarannan vieressä. Jos kulkee bussilla, kannattaa matkustaa Fölin kolmosella Majakkarannan päätepysäkille. (Muistathan korona-ajan suosituksen käyttää bussissa maskia!) 

Parhaiten Korppolaismäen näköalapaikalle löytää kävelemällä Maununtyttärenkatua ylös loppuun asti ja kääntymällä vasemmalle, mäen huipulle vievälle polulle. Kyseessä on Maununtyttärenpuiston koillispääty, josta löytyy pari pöytää penkkeineen. Ehkä onkin jo sopiva hetki nauttia mukaan pakatut eväät? 

Puistoalueen toiseen päähän, lounaaseen, johtaa useita polkuja (ellei lumi ole peittänyt niitä alleen). Eksymistä ei tarvitse pelätä, sillä alue on talojen ja niiden pihojen sekä osittain myös verkkoaidan rajaama, ja lisäksi vain muutaman hehtaarin kokoinen. Pois löytää kyllä, vaikka polkuja seuratessa suuntavaisto hetkeksi häviäisikin. 

Korppolaismäen puistoalueen nimi, Maununtyttärenpuisto, juontaa juurensa 1500-luvulle. Kerrotaan, että Kaarina Maununtytär olisi asunut Korppolaismäellä sijainneessa mökissä: hän halusi olla Turun linnassa vankina olevan puolisonsa, Eerik XIV:n lähellä.

Katso ohjeet Talviseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.talviseuranta.fi

Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!

Uhanalaisajot-pyöräilytempaus järjestetään Turussa Suomen luonnon päivänä

Mediatiedote
Luonto-Liiton ilmastoryhmä
Julkaisuvapaa heti

Nuorten pyöräilytempauksella halutaan nostaa esille luonnon monimuotoisuuden uhkaavaa hupenemista

Luonto-Liiton ilmastoryhmä järjestää jo toista kertaa Uhanalaisajot-tempauksen, sillä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on tuotava laajemmin esille julkisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa ilmastonmuutoksen rinnalla, jotta nykyinen kehityssuunta saadaan kääntymään.

Pyöräilytempauksessa kukin osallistuja edustaa yhtä uhanalaista suomalaista eläinlajia teeman mukaisella asulla. Tänä vuonna tempaus järjestetään Suomen luonnon päivänä 29.8. ja sitä seuraavana sunnuntaina 30.8. useissa eri kaupungeissa samanaikaisesti. 

Uhanalaisajot järjestetään Turussa, Helsingissä ja Tampereella sekä mahdollisesti muillakin paikkakunnilla. Tempauksen osallistujat pyöräilevät kulkueena kaupungin läpi pukeutuneina uhanalaisia suomalaisia eläinlajeja edustaviin asuihin. Uhanalaisajoja koordinoi Luonto-Liiton nuorten ilmastoryhmä, ja mukaan tempaukseen voi ilmoittautua kuka tahansa luonnon monimuotoisuuden tilanteesta huolestunut. 

Turussa tempaus alkaa Tuomiokirkon edestä lauantaina 29.8. klo 14. Kaupunkiajojen jälkeen lähdetään pidemmälle pyöräretkelle Saariston pienelle rengastielle.

Tuoreen tutkimuksen (Syke ja Luke) mukaan Suomella on nyt tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Suomen valtion kansallisen biodiversiteettistrategian tavoite vuosille 2012-2020 oli lajikadon pysäyttäminen. Tavoitetta ei kuitenkaan saavutettu, ja lajiston köyhtyminen on jatkunut hälyttävää vauhtia. Tällä hetkellä jo joka yhdeksäs eliölaji Suomessa on uhanalainen.

Uhanalaisajoista keskustellaan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #uhanalaisajot. Luonto-Liiton ilmastoryhmä tiedottaa tempauksesta omilla sosiaalisen median kanavillaan, esittelee tempaukseen osallistuvien pyöräilijöiden edustamia uhanalaisia lajeja ja jakaa kuvia myös median käyttöön.

Luonto-Liitto on valtakunnallinen lasten ja nuorten luonnonharrastus-, ympäristökasvatus- ja ympäristönsuojelujärjestö. Se on myös Suomen luonnonsuojeluliiton itsenäinen nuorisojärjestö. Luonto-Liiton ilmastoryhmä on nuorten aktiivien muodostama valtakunnallinen ryhmittymä, joka järjestää monenlaista ilmastoteemoihin liittyvää toimintaa.

Lisätiedot tempauksesta ja haastattelupyynnöt: 

Henna Kurki, tempauksen koordinaattori (Turku)
email: henna_kurki97@hotmail.com
puh: 0400 371 258 

Luonto-Liiton ilmastoryhmä sosiaalisessa mediassa:

Instagram @llilmastoryhma
Twitter @ilmastoryhma
Facebook @LLilmastoryhma  

Taustatietoa: 

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus: Luonnon monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää. https://www.luke.fi/uutinen/luonnon-monimuotoisuuden-vaheneminen-voidaan-pysayttaa 

Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. https://punainenkirja.laji.fi

 

Yksin luontoon: Kevätseuranta-retki Katariinanlaaksoon

Teksti ja kuvat: Silja Aalto

Tänä vuonna epidemiatilanne estää meitä järjestämästä Kevätseuranta-retkiä, jotka kokoavat perheitä ja nuoria yhdessä luontoon. Retkeilyä ja kevään havainnointia kannattaa kuitenkin harrastaa. Luontoon voi lähteä yksin tai vain oman talouden väen kesken - kunhan välttää ruuhkaisimpia paikkoja, pitää turvaväliä muihin, eikä turhaan matkusta julkisella liikenteellä tai siirry pois oman sairaanhoitopiirin alueelta.

Nyt toteutamme Kevätseuranta-retkien opastusta etänä: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin retkeilyaktiivit kiertävät lähiluontokohteita ja tekevät niistä retkiraportteja, joita seuraamalla kuka tahansa voi tehdä oman pienen kevätretken. Tänä keväänä mennään #yksinluontoon!

 

Toukokuu - viikko 21 - Turun eteläosa

Kesäinen sää saapui Turun seudulle loppuviikolla. Lämpöä on alkanut olla öisinkin yli kymmenen astetta, ja maiseman yleisilme alkaa olla enimmäkseen vihreä. Hetki takaperin retkeillessä tuli vielä laskettua ensimmäisiä muutolta saapuneita peippoja ja rastaita, mutta nyt voi jo etsiskellä silmä tarkkana niiden pesiä ja jopa poikasia.

Olen jo pitkään suunnitellut jalkautumista meren rantaan, koska huomasin kartalta, ettei kotoani ole kuin vajaat kolme kilometriä rannalle. Torstai-iltana pyörittelin olisiko mukavampaa kävellä Ispoisten uimarannalle vai Rauvolanlahdelle. Retkikohteeksi valikoitui kuitenkin juuri Rauvolanlahti, koska näin kevään puolella siellä voisi tarkkailla lintuja. Uimarannalle tulee varmasti mentyä myöhemmin kesällä joka tapauksessa.

Karttaa tutkiessani huomasin, että Turun eteläosasta voi kävellä Kaarinan rajalle oikeastaan kokonaan metsää pitkin. Tämä pieni patikka kulkee Luolavuoren metsän läpi ja Ispoisten metsän kautta aina Pyhän Katariinan luonnonsuojelualueelle asti. Rauvolanlahden perällä on lintutorni, ja matkaa voisi jatkaa vielä pidemmälle Vaarniemen kalliolle, mistä löytyy näkötorni ja laavu.

Taustakartta: CGI Suomi, RS-karttasarja. kartta.paikkatietoikkuna.fi

Metsäpatikka taittui melko nopealla tahdilla, koska maisemat olivat tuttuja ja tavoitteena oli päästä rantaan ennen auringonlaskua. Mäntymetsät vaihtuivat vehreään lehtoon heti Katariinaa lähestyttäessä, ja Ispoisten kartanon kohdalla kuulin satakielen laulavan ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Kiikarit oli pakattu mukaan, joten ensimmäiseksi kannatti suunnata sinne, missä polku kohtaa rannan. Valoa oli vielä riittävästi kiikarointiin: merellä näykyi yksittäinen silkkiuikku ja telkkä.

Tässä kohtaa huomasi hyvin, että ulkoilijoita oli liikkeellä tavattoman paljon, koska kapealla sillalla sai koko ajan vetäytyä kiinni kaiteeseen ohittavien seurueiden tieltä. Yllättäen sain kuitenkin pari valokuvaa, joissa polku ei ole täynnä värikkäistä tuulitakkeja. Muistelisin tämänkin puusillan olleen 2000-luvun alussa keikkuvista lankuista kyhätty reikäinen pitkos. Kävin silloin lapsena (tai esiteininä) Katariinan laaksossa Luonto-Liiton retkellä, enkä muista meidän törmänneen kapeilla poluilla yhteenkään muuhun ulkoilijaan. Nyt polut ovat hyväkuntoisia ja leveitä, ja kohteen virkistyskäyttö tuntuu jopa kymmenkertaistuneen.

Tammien lehdet eivät olleet vielä puhjenneet, mutta tuomet olivat jo vihreitä ja täydessä kukassa. Ilmassa olikin vahva makea tuoksu, ja lintujen laulua kuului kaikkialta. Satakielen lisäksi äänessä olivat ainakin mustarastas, laulurastas, punarinta, sirittäjä, tiltaltti ja useat kertut. Uuttukyyhky huhuili kaukaa kumeasti, ja sepelkyyhkyt tepastelivat puolikesyinä pitkin polkua. Puissa oli tapansa mukaan useita käpytikkoja, ja ojassa uiskenteli sinisorsa.

 

Olen toisinaan Katariinan laaksossa ihmetellyt, miksi luonnonsuojelualueella on niin paljon erilaisia kivirakenteita ja pengerryksiä. Vanhan puuston alla maaperä ei näytä olevan luonnonllisessa muodossaan. Onneksi viime vuosien opiskeluissa ja tutkimustyössä olen vihdoinkin löytänyt mielenkiintoisen vastauksen alueen historiasta: aivan polun tekemän lenkin eteläreunaan jäävällä aukiolla sijaitsee Ispoisten kylän entinen tontti.

Kohde on todennäköisesti jäänyt autioksi jo aikaisemmin, mutta 1780-luvun alusta on säilynyt kirjallinen katselmus, jossa todetaan tontin huono kunto ja ehdotetaan Ispoisten kartanon perustamista toiselle paikalle. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1784 ja sijaitsee noin 500 metriä autiotontista suoraan pohjoiseen. Yritin nyt retkeillessäni vilkuilla vanhaa talon paikkaa, mutta kasvillisuus oli jo käynyt niin korkeaksi, ettei kivijalkoja olisi erottanut kuitenkaan. Piti myös huomioida, että polkujen ulkopuolella ei saisi liikkua pesimäaikaan.

Aurinko painui alas metsässä, mutta aukeilla niityillä riitti vielä valoa ja lämpöä. Eväät oli mukava syödä puistopenkillä - katsellen samalla ruokailevia valkohäntäkauriita. Ulkoilijoiden määrän kasvaessa kauriit eivät tunnu enää juuri välittävän ihmisen läsnäolosta. Tässä vaiheessa retkeä päätin jättää lintutorninlla käymisen toiseen kertaan välttääkseni ruuhkia. Rantaniityllä näkyi kuitenkin kiikareilla katsottuna erilaisia kahlaajalintuja. Kotimatkalla taivaalla näkyivät viralliset kesän merkit: ensimmäiset tervapääskyt.

Jos sijaitset Turun eteläosassa tai Kaarinan pohjoisosassa tai pääset seudulle käyttämättä tarpeettomasti joukkoliikennettä, ota nämä retkivinkit mukaasi ja suuntaa omalle Kevätseuranta-retkellesi Katariinanlaakson maisemiin. Muista pitää kahden metrin turvaväli muihin ulkoilijoihin ja välttää ruuhkia.

Katso ohjeet Kevätseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.kevatseuranta.fi

Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!

Yksin luontoon: Kevätseuranta-retki Turun Luolavuorella

Teksti ja kuvat: Silja Aalto

Tänä vuonna epidemiatilanne estää meitä järjestämästä Kevätseuranta-retkiä, jotka kokoavat perheitä ja nuoria yhdessä luontoon. Retkeilyä ja kevään havainnointia kannattaa kuitenkin harrastaa. Luontoon voi lähteä yksin tai vain oman talouden väen kesken - kunhan välttää ruuhkaisimpia paikkoja, pitää turvaväliä muihin, eikä turhaan matkusta julkisella liikenteellä tai siirry pois oman sairaanhoitopiirin alueelta.

Nyt toteutamme Kevätseuranta-retkien opastusta etänä: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin retkeilyaktiivit kiertävät lähiluontokohteita ja tekevät niistä retkiraportteja, joita seuraamalla kuka tahansa voi tehdä oman pienen kevätretken. Tänä keväänä mennään #yksinluontoon!

Huhtikuu - viikko 14 - Turun eteläosa

Lämpimät kevätpäivät herättelevät jo ensimmäisiä kasveja ja hyönteisiä, ja muutolta saapuneet linnut alkavat asettua metsiin ja taajamiin. Sää on kuitenkin tuulinen ja yöt vielä kylmiä. Alkavan kevään retkikohteeksi sopii erityisen hyvin näyttävä maisemakohde, jossa myös eloton luonto tarjoaa ihmeteltävää, vaikkei keväthavaintoja vielä juuri kertyisi. Nyt onkin sopiva hetki tutustua Luolavuoreen ja Ispoisten metsään, jotka ovat helposti tavoitettavissa jalan tai pyörällä lukuisista eteläisen Turun asuinalueista, mm. Puistomäki, Uittamo, Ispoinen, Ilpoinen, Koivula, Peltola, Petrelius, Vasaramäki ja Kupittaa.

Ulkoilualue koostuu kahdesta hyvinkin erilaisesta kohteesta. Ispoisten asuinalueen reunaa kiertää luonnonsuojelualue, joka maastokartassa tunnetaan myös nimellä Ropovaha. Samaan metsään liittyy myös suojeltu Luolavuoren alue, joka tunnetaan komeiden siirtolohkareiden ja luolien hallitsemasta maastostaan. Näiden luonnontilaisten metsäalueiden kylkeen nousee puuton ja hiekkainen Luolavuoren kukkula, johon liittyy mielenkiintoista kaupunkihistoriaa.

Alun perin paikalla oli syvänne, jota alettiin käyttää Peltolan kaatopaikkana. Kaatopaikka lopetti toimintansa 1970, minkä jälkeen sitä käytettiin maankaatopaikkana. Kun 1980-luvulla entinen alanne oli täyttynyt mutta tarve maankaatopaikalle oli edelleen voimakas, päätettiin hiekan tuontia jatkaa ja rakentaa tarkoituksella keinotekoinen kukkula ulkoilumaastoksi. Nykyään näköalapaikka kohoaa noin 65 metrin korkeudelle merenpinnasta ja sen rinteillä on mm. frisbeegolf-rata. Kaatopaikan valumavedet aiheuttavat edelleen ongelmia huolimatta vuosikymmenten kulumisesta ja päälle kasatuista lukuisista hiekkametreistä. Ulkoilukohteena kukkula on täysin turvallinen, mutta sen alarinteiltä ja ojista ei kehoteta poimimaan sieniä.

Taustakartta: CGI Suomi, RS-karttasarja. kartta.paikkatietoikkuna.fi

Näissä kulttuurin ja luonnonmaiseman täplittämissä metsissä voi kävellä lukuisia reittejä. Itse en käynyt tällä kertaa vesitornin läheltä löytyvässä pääluolassa, vaan kävelin suunnilleen karttaan merkityn reitin. Parkkipaikka mahdollisille kulkuneuvoille löytyy Luolavuorentien varrelta, mutta jalkaisin lenkin voi aloittaa oikeastaan mistä tahansa suunnasta. Pääpolut ovat suuria, valaistuja ja sopivia myös pyöräilyyn tai juoksuun. Pienempiä polkuja risteilee suojelualueella runsaasti, mutta eksyminen ei ole todennäköistä, koska kaikki polut johtavat lopulta takaisin pääreiteille.

Sinivuokon kukkia ja pikkutalvion lehtiä. Pikkutalvio on Suomessa vieraslaji.

Erityisen näyttäviä siirtolohkareita löytyy heti parkkipaikan kupeesta, missä kukki myös muutamia juuri auenneita sinivuokkoja. Jos reitiltä poikkeaa hieman, ja käy katselemassa Luolavuorentien ja lämpölaitoksen välistä metsää, löytää muut kuvaamani kivet, luolat ja lohkareet. Kannattaa kuitenkin liikkua varovasti petollisen onkaloisessa ja jyrkänteisessä maastossa.

Kukkulalle kiipeämiseen kannattaa varautua kerrospukeutumisella: rinteessä nousee hiki pintaan, mutta ylhäällä tuuli tuntuu selvästi sääennustetta napakampana. Edellisvuoden kukkaloistoa saattaa arvailla kuivien talventörröttäjien perusteella, ja keltaiset leskenlehdet täplittävät rinteitä jo runsaina.

Korkeimmalle kohdalle on kasattu jatulintarhaa muistuttava kivirinki, jonka päälle voi istahtaa katsomaan maisemia. Etäisyydestä huolimatta Tuomiokirkko ja keskusta erottuvat vaivattomasti.

Keväisiä muuttolintujen parvia ei kiikaroinnista huolimatta näkynyt, ja oikukas sää antoi vuorotellen aurinkoa ja raekuuroja. Satamanosturit häämöttivät kummallisen näköisinä lankeavien sadekuurojen vääristäessä taivaanrannan maisemaa.

Kukkulan etelärinteessä polulta lehahti lentoon oranssina vilkkuva pieni perhonen. Lennossa hankalasti nähtävä perhonen laskeutui pian takaisin ruohikkoon lämmittelemään ja pysyi tarpeeksi aloillaan jopa valokuvaa varten. Levossa oranssit alasiivet jäivät lähes kokonaan piiloon ja suojaväri kätki perhosen jälleen polun pintaan. Kyseessä oli kevään ensimmäisiin lentäjiin kuuluva koivutyttöperhonen, joka kuuluu tänä vuonna myös Kevätseurannan teemalajeihin. Hyönteisistä liikkeellä olivat myös hyttyset, kärpäset ja yksi pullea kimalainen.

Polku laskeutuu kukkulalta kauniiden avokallioiden kautta tiheään kuusen- ja haavansekaiseen metsään. Täällä kannattaa poiketa jossain kohtaa reitiltä ja pysähtyä tarkkailemaan lintujen ääniä ja liikkeitä puiden seassa. Äänimaisemaa hallitsivat nyt jo peippo ja mustarastas. Sepelkyyhky huhuili taustalla ja vanhoissa kolorunkoisissa haapapuissa touhuili useampi käpytikka. Pääreitin muodostaman silmukan keskelle jäävässä tiheässä metsässä lauloi ja huuteli moni muukin lintu, joita en talven jälkeisessä ruosteessa saanut tunnistettua

Pysähdys lintujen tarkkailuun kannatti, sillä tiheän metsän kätköistä ohitse hiippaili kolme metsäkaurista, jotka sivuuttivat paikallaan seisovan retkeilijän ilman kummempaa kiirettä. Rämpiessäni takaisin kohti polkua huomasin jyrkänteellä myös komean oranssin ketun.

Kuulemma kesäisin Luolavuoressa voi nähdä helposti ketun tai supikoiran poikaset, koska sopivia pesäluolia on paljon. Kiinnitin huomiota myös useisiin vanhoihin ja uusiin linnunpesiin, joista yksi oli niinkin kookas, että siinä on saattanut pesiä vaikkapa hiirihaukka. Vaihteleva sää ja valo tekivät kuvaamisen loppumatkasta haastavaksi, mutta sain mukaan vielä hieman suojelualueen haapalehtoa.

Ropovahan jälkeen suuri lenkkeilypolku vie vesitornin ohi vaivattomasti takaisin parkkipaikalle. Yhteensä retkireittini oli noin 2 km, mutta lenkkiä saa helposti pidennettyä jatkamalla syvemmälle Ispoisiin tai keirtämällä avoimen kukkulan polkuja. Luolavuoren kukkulan etelärinteellä risteileekin rehevässä maastossa paljon reittejä, joilla voisi myöhemmin keväällä kohdata lisää perhosia, kukkia ja piilottelevia laululintuja.

Jos sijaitset Turun eteläosassa tai pääset seudulle käyttämättä tarpeettomasti joukkoliikennettä, ota nämä retkivinkit mukaasi ja suuntaa omalle Kevätseuranta-retkellesi Luolavuoren maisemiin. Muista pitää kahden metrin turvaväli muihin ulkoilijoihin ja välttää ruuhkia.

Katso ohjeet Kevätseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.kevatseuranta.fi

Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!

Etsimme toimitilaa

Etsimme edullista toimitilaa Turun alueelta. Onko sinulla ehdottaa meille tukikohtaa tai antaa vinkkejä siitä, mistä kannattaa etsiä? Ota yhteyttä! 🌱

Me teemme retkiä lähelle ja kauas, pidämme luontoleirejä ja -kerhoja, järjestämme ympäristöaiheisia tapahtumia ja toteutamme erilaisia kampanjoita. Toimintamme on suunnattu lapsille ja nuorille, ja piiri myös pyörii nuorten aktiivien voimin.

Tarvitsemme kerhotilan, johon mahtuisi työntekijälle pöytä, olisi tilaa pitää pieniä kokouksia ja suunnitella toimintaa, sekä mahdollisuus varastoida piirin tavaroita. Toivoisimme, että vuokrahinta on edullinen, ja vaatimattomatkin kohteet kiinnostavat.

Ota yhteyttä puheenjohtajaan: Milla Aalto, milla.m.aalto[ät]utu.fi, 050 5722 345

Tule mukaan tekemään Luonto-Liiton kevätpäiviä!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirillä on ilo järjestää Luonto-Liiton valtakunnalliset kevätpäivät 17.-19.4.2020 Taivassalossa Tippsundin leirialueella. Kevätpäivien talkooporukkaa kerätään ja ohjelmanpitäjiä etsitään nyt. Tervetuloa mukaan toteuttamaan kevään kohokohtaa!

Tapahtuman ensimmäinen suunnitteluilta pidetään Turussa 27.1. klo 17-20 osoitteessa Martinkatu 5. Illan aikana käydään läpi, minkälaisesta tapahtumasta on kysymys ja miten sen järjestämiseen voi osallistua, ideoidaan tapahtuman ohjelmaa sekä päätetään tiedotuksesta ja monista muista käytännön asioista. Tarjolla on kahvia ja teetä sekä naposteltavaa.

Jos et pääse paikalle suunnitteluiltaan, mutta haluaisit silti osallistua, ole yhteyksissä, niin voidaan sopia etäosallistumisesta tai voit kertoa ajatuksistasi etukäteen sähköpostitse tai puhelimitse.

Kevätpäiviä suunnittelemaan ja toteuttamaan ovat tervetulleita aivan kaikki Luonto-Liiton toiminnan alasta kiinnostuneet järjestön jäsenyyteen katsomatta.

Kevätpäivät on Luonto-Liiton väenkokoontuminen. Se on kaikkien luontoliittolaisten ja luontoliittolaisiksi aikovien yhteinen tapahtuma, jonne saapuu nuoria ja vähän vanhempiakin ympäristövaikuttamisesta ja luonnonharrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä ympäri maan tapaamaan toisiaan, viettämään aikaa yhdessä, oppimaan uutta, suunnittelemaan ja kehittämään järjestön toimintaa, olemaan luonnossa ja rentoutumaan.

Lisätietoa kevätpäivistä: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/kevatpaivat2020

Haluatko mukaan järjestämään tapahtumaa tai tarjota ohjelmaa? Ota yhteyttä piirin puheenjohtajaan: Milla Aalto, milla.m.aalto[ät]utu.fi, O5O 5722 345