Luontojärjestöt valmistelevat esitystä Järvelän lintukosteikon ja siihen liittyvän metsäalueen rauhoittamiseksi

Tiedote 3.6.2022

Allekirjoittaneet luontojärjestöt katsovat, että Kaarinan Järvelässä sijaitsevan, ihmisen toimesta syntyneen, erinomaisen arvokkaan lintukosteikon säilyminen lintualueena sekä opetus- ja retkikohteena tulisi turvata samalla kun Kaarinan kaupunkia ja Liedon kuntaa kehitetään. Kosteikko on lähellä Liedon rajaa ja alueella, jota E18 Kehätien ympäristön kehittäminen ja kaavoitus koskettaa. 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry on mukana projektissa, jossa valmistellaan kuntalaisaloitetta Järvelän lintukosteikon rauhoitamiseksi luonnonsuojelulain nojalla. Suojelualue voisi olla kooltaan noin 25–30 ha käsittäen varsinaisen kosteikon lisäksi osan sen ja Littoistenjärven välisestä, vanhaa metsää kasvavasta kannaksesta. Koko tämä alue on Kaarinan kaupungin omistuksessa.

Järvelän kosteikosta on muodostunut poikkeuksellisen arvokas ja myös ihmisten suosima luontokohde. Se on syntynyt toistakymmentä vuotta sitten ihmisen toimesta. Sittemmin lukuisat harvinaiset lintu-, sammakko- ja selkärangatonlajit ovat ottaneet kosteikon pysyväksi asuinsijakseen.

Kosteikolla pesii säännöllisesti mm. laulujoutsen, kurki ja liejukana, ja sinne pysähtyy muutavia vesilintuja ja kahlaajia. Järvelässä tavataan Suomen oloissa poikkeuksellisesti viisi eri sammakkoeläinlajia. Sen niityiltä ja matalalta vesialueelta on löydetty 19 maallemme kokonaan uutta hyönteislajia. Sekä alueen lintu- että hyönteislajistossa on useita uhanalaisia lajeja, joiden säilymiselle Järvelän kosteikko on tärkeä turvapaikka. 

”Kosteikon kolmella lintutornilla käy yli kymmenentuhatta luonnonystävää vuodessa lintuja ihailemassa. Täällä yhdistyvät hienosti luonnossa virkistäytyminen ja luonnosta oppiminen. Alueen poluilla käy ulkoilemassa paljon ihmisiä jopa ympäri vuoden”, kertoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi.

Hänen mukaansa suojelualuetta voidaan nykyisellään pitää maakunnallisesti arvokkaana suojelukohteena ja samanaikaisesti erinomaisena esimerkkinä siitä, miten ihmistoiminta, luonnonsuojelu sekä käyttö virkistykseen ja koulujen opetukseen voidaan yhdistää. Yhdistys järjestää säännöllisesti suosittuja lintuopastuksia yhdellä lintutorneista. 

Kaarinan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Markus J. Rantala on ylpeä siitä, että kaupunki on mahdollistanut lintukosteikon syntymisen vuodesta 2009 alkaen: ”Lintukosteikon säilyminen tulee turvata rauhoituksella ja kaavoituksella. Sen lisäksi vesialueen säilyminen avoimena edellyttää vesikasvien poistoa silloin tällöin.”

Vuonna 2021 tätä vesikasvien raivausta tehtiin ympäristöministeriön Helmi-rahoituksen tukemana. Toimenpiteiden myönteinen vaikutus linnustoon on ollut nähtävissä jo tänä keväänä. 

”Euroopan Unionin parlamentti hyväksyi vuonna 2021 Biodiversiteettistrategian vuodelle 2030. Tämä edellyttää jäsenmailta mittavia luonnon ennallistamishankkeita. Kaarinan kaupunki on ollut tässä suhteessa edelläkävijä”, kertoo lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Jouko Högmander. 

Kaarinan kaupungin toimesta on jo ennen velvoittavia määräyksiä toteutettu tämä onnistunut luonnon ennallistamishanke. Tästä on saatu hyviä ja opettavaisi kokemuksia siitä, miten toimia ja millaisia tuloksia on mahdollista saada kosteikkoja ennallistamalla. 

Suomen Luonnonsuojeluliiton Kaarinan yhdistys ry 

Turun lintutieteellinen yhdistys ry 

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry

Järvelän kosteikkoaluetta nähtynä lintulavan edustalta
© Milla Aalto

Pelastetaan pörriäiset!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri aloittaa monimuotoisuusteemaisen ympäristökasvatus- ja luonnonsuojelukampanjan, joka kutsuu mukaan kylvämään kukkia ja tutustumaan pölyttäjähyönteisten maailmaan.

Pelastetaan pörriäiset! -kampanja kannustaa pieniin tekoihin monimuotoisuuden hyväksi. Yksittäinen ihminen voi kylvää niittykukkia niille sopiville alueille, ylläpitää läpi kesän kukkivaa pihaa tai parveketta, tehdä hyönteishotelleja tai jättää pihalleen lahopuuta ja hoitamatonta aluetta. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri postittaa kampanjan myötä jäsenilleen sekä muille pörriäisten tukemisesta kiinnostuneille niittykukkien siemeniä kylvöohjeineen, tiedottaa sosiaalisessa mediassa ja pyrkii (olosuhteiden salliessa) järjestämään hyönteishotellien nikkarointitapahtuman, niittyretken sekä tutustumiskäynnin mehiläistarhalle.

Pölyttäjähyönteisistä on syytä kantaa huolta. Hyönteisten määrä on romahtamassa maailmanlaajuisesti. Huomattava osa ekosysteemien toiminnoista on riippuvaisia hyönteisistä, ja muun muassa ihmisen ruuantuotanto on vaarassa, mikäli hyönteiskatoa ei saada pysäytettyä. Tutut pörriäiset ovat ihmiselle korvaamattoman tärkeitä. Luonnonvaraiset kimalaiset pölyttävät merkittävän osan ihmisen ravintokasveista. Tärkeitä pölyttäjiä kimalaisten ohella ovat myös mehiläiset ja kukkakärpäset sekä jossain määrin ampiaiset ja tietyt perhoset ja kovakuoriaiset.

Kimalaisia uhkaavat etenkin maatalouden tuholaistorjuntamyrkyt sekä sopivien elinympäristöjen katoaminen. Kimalaisten suosimat, luonnonvaraisia kukkia kasvavat pientareet, avo-ojat, niityt ja laitumet ovat vähentyneet maankäytön muutosten myötä. Laajat viljelymaat, joissa kasvaa vain yhtä tuotantokasvilajia ja joissa tuholaisia torjutaan kemiallisesti, eivät juuri sovellu kimalaisten elinympäristöiksi. Varhaiskeväällä kukkivat pajut ovat heräilevien kimalaiskuningattarien tärkeimpiä ravinnonlähteitä, ja “maiseman siistiminen” pajukoita poistamalla vaarantaa kuningattarien selviytymisen ja siten koko kimalaispesien syntymisen. Kimalaiset tarvitsevat keväästä syksyyn kukkivia monilajisia ympäristöjä.

Kylvämällä niittykukkia voidaan tarjota konkreettista apua kimalaisille. Tekemällä hyönteishotelleja autetaan etenkin erakkomehiläisiä ja muita hyönteisiä, jotka kärsivät sopivien pesäkolopaikkojen pulasta. Pelastetaan pörriäiset! -kampanjan ympäristökasvatuksellinen sisältö vaikuttaa myös yleiseen tietouteen kimalaisten, muiden pölyttäjähyönteisten, luonnonkukkien ja monien muiden lajien sekä kokonaisten ekosysteemien tilanteesta ja niiden suojelun välttämättömyydestä. Luomme kampanjan ohessa myös materiaaleja ja toimintamalleja, jotka annetaan kaikkien kiinnostuneiden hyödynnettäväksi.

Kampanjan toteuttamiseen on saatu Symbioosin ry:n luonnonsuojeluapurahaa.

Lisätietoja antaa Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja: Milla Aalto, milla.m.aalto@utu.fi

Kuva: Susanna Soisalo

Aloittaisitko uuden harrastuksen?

Kesän lähestyessä loppuaan on hyvä hetki aloittaa uusi harrastus vaikkapa luonnonsuojelun tai -harrastuksen parissa. Uudet ihmiset ja ideat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tapahtumiin.

© Milla Aalto

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri edustettuna Study in Turku -messuilla 31.8. klo 10–16
ICT-City, Joukahaisenkatu 3, Turku
Syksyllä Turkuun saapuville uusille korkeakouluopiskelijoille suunnatut messut järjestetään 31. elokuuta ICT-Cityssä. Kaikki aktiiviset luontoliittolaiset ovat tervetulleita vapaaehtoistumaan messupäivystäjiksi, ja toiminnasta kiinnostuneet uudet tyypit voivat käydä piirin osastolla tutustumassa tai vaikkapa ostamassa kangasmerkkejä.

Uusien ilta 1.9. klo 17–20 
Turku-sali, Ylioppilastalo A, Rehtorinpellonkatu 4 A, Turku
Tervetuloa tutustumaan Luonto-Liiton toimintaan ja ideoimaan uusia tapahtumia! Luvassa on mm. valokuvaesitys, tulevien tapahtumien suunnittelua sekä tietenkin rentoa yhdessäoloa ja pientä purtavaa.

Erätaidottomien erätaitoretki 16.9.
Kurjenrahkan kansallispuisto
Miten tuli saadaan syttymään? Kuinka karttaa ja kompassia käytetään? Miten retkikeittimet toimivat ja miten niillä tehdään ruokaa? Tällä retkellä vasta-alkajat pääsevät oppimaan erätaitoja ohjatusti – ilman pelkoa kokeneempien eräjormien jalkoihin jäämisestä! Hinta 5 €. Ilmoittautumiset 11.9. mennessä.

Susiretken suunnittelutyöpaja 22.9.
Luonnonsuojelukeskus, Martinkatu 5, Turku
Vaspin syyskokouksen jälkeen noin klo 19 eteenpäin pidetään Turun susiryhmän retkensuunnittelutyöpaja, johon ovat tervetulleita kaikki suurpetotoiminnasta ja retkeilystä kiinnostuneet. Susiretki-workshopissa työstetään retkisuunnitelmaa käytäntöön syksylle-alkutalvelle.

Vaatteidenvaihtotori 8.11. klo 15–19
Turku-sali, Ylioppilastalo A, Rehtorinpellonkatu 4 A, Turku
Tuo vanhat vaatteesi vaihtoon tai tule vain tekemään löytöjä! Tällä kirppiksellä ei raha liiku, vain vaatteet vaihtavat omistajaa. Paikalle ei tarvitse jäädä päivystämään – me huolehdimme ylijääneet vaatteet eteenpäin. Mukana yhteistyössä myös Lounais-Suomen Allergia- ja Astmayhdistys, joka pitää omaa osastoa allergikoille ja tuoksuyliherkille.

Liito-orava jarruttaa Paimion kaupungin lähimetsähakkuita

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tiedote 4.10.2016

© Katariina Vuorinen

Paimion kaupungin Kriivarin alueella aloittamien metsähakkuiden jatkaminen on lykkäytynyt liito-oravahavaintojen vuoksi. Alueella on jo ehditty suorittaa valmistelevaa raivaustyötä ja alikasvos on suurelta osin poistettu, mutta Luonto-Liiton ja muiden luonnonsuojelutoimijoiden aktiivisuuden ansiosta hakkuut ollaan keskeyttämässä toistaiseksi.

Paimion kaupunki käynnisti hakkuut Kriivarissa Kevolantien ja Maurizintien välisellä alueella noin kaksi viikkoa sitten ilman vaadittavien luontoselvitysten tekoa. Paikalla tehtyjen liito-oravahavaintojen vuoksi Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri teki ELY:lle 21.9. luonnonsuojelulain mukaisen toimenpidekieltoaloitteen, jossa vaadimme hakkuita ja niiden valmisteluja keskeytettäväksi.

Tiistaina 27.9. järjestettiin luonnonsuojelutoimijoiden, Paimion kaupungin ja metsänhoitoyhdistyksen yhteinen metsäkatselmus, mutta kaupunki ilmoitti rajaavansa hakkuiden ulkopuolelle ainoastaan pienen, riittämättömän kuvion liito-oravan levähdyspuun vierestä ja läheisen lähteen ympäriltä. Luonnonsuojelulain vastaisia hakkuita oli tarkoitus jatkaa hakkuusuunnitelman mukaan eilen maanantaina. Perjantaina ELY-keskus kuitenkin viimein ilmoitti olevansa yhteyksissä kuntaan ja metsähoitoyhdistykseen hakkuiden lopettamiseksi viimeistään siihen asti, että ELY:n edustaja ehtii käymään paikanpäällä varmistamassa hakkuusuunnitelmien lainmukaisuuden.

Keväällä voimaanastuneesta lakimuutoksesta johtuen ELY-keskukset eivät enää tee etukäteisiä aluerajauksia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoille, vaan vastuu lajin asianmukaisesta huomioinnista on hakkuiden suorittajalla. Paimion teknisen johtajan Markku Kylenin mukaan hakkuissa huomioidaan riittävällä tavalla metsän luontoarvot. Alueella ei kuitenkaan ollut tehty kattavaa liito-oravaselvitystä, eikä lajia huomioitu alkuperäisessä hakkuusuunnitelmassa. 

Luontoinventoija Janne Kumpulaisen mukaan Kriivarin alueelta on olemassa myös näköhavaintoja liito-oravasta, ja papanoiden eri-ikäisyydestä on pääteltävissä, että liito-orava on käyttänyt aluetta vähintään puolentoista vuoden ajan. Yhä jatkuvissa kartoituksissa on tähän mennessä selvinnyt, että laji asuttaa todennäköisesti kohtuullisen laajaa aluetta Kriivarin metsästä. Luotettavasti liito-oravien esiintymistä voidaan kartoittaa vasta maalis–toukokuussa.

Luonnonsuojelulain 49.1 § mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kielletty huolimatta alueen rakennuskaavasta tai maisematyöluvista. Nykyinen hakkuusuunnitelma vaarantaa liito-oravan säilymisen alueella, sillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttäminen kelvollisena vaatii huomattavasti nykyistä laajemman aluerajauksen. Tutkimusten mukaan liito-oravan säilyttämiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikoilla niiden koon tulisi olla minimissään noin neljän hehtaarin laajuisia.

Kriivarin metsä on merkittävä liito-oravan säilymiselle Paimiossa. Kaupungin kaavoituksella tai Natura-verkostolla ei ole Paimiossa toistaiseksi turvattu liito-oravalle luonnonsuojelulain 5 § mukaista tilaa, ja Paimion liito-oravahavaintopaikat ovat supistuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Lisäksi Kriivarin metsä on virkistysarvoiltaan merkittävä taajamametsä, jonka avohakkuusuunnitelmia voidaan jo sinällään pitää epämielekkäinä. Metsä on muun muassa läheisen koulun ja päiväkodin aktiivisessa käytössä.

Paimion kaupungin hakkuutiedote

Alueen hakkuusuunnitelmakuviot

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja ja metsävastaava

katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

Lähteet:

Hakala A. (2016) Kriivarin metsässä liito-oravan jätöksiä – Paimio supistamassa avohakkuita. YLE 30.9.2016. Luettu 3.10.2016: http://yle.fi/uutiset/3-9202214

Hanski I. K. (2015) Liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunto ympäristöministeriön ja maa-ja metsätalousministeriön ohjeluonnoksesta 3.2.2015, 4 s.

Jokinen M., Mäkeläinen, S. & Ovaskainen, O. (2015) ’Strict’, yet ineffective: legal protection of breeding sites and resting places fails with the Siberian flying squirrel. Animal Conservation 18: 167–175

Siivoustalkoot Huvituksenpuistossa ja Harakkakalliolla

Tapahtumaraportti Toivolan toimintakeskuksella toimivan erityisnuorten metsäkerhon talkoopäivästä 2.5.2016

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen nuorten miesten metsäkerho on tutustunut lähimetsäänsä tammikuusta lähtien. Hiljalleen heräsi ajatus siivoustalkoista, kun lumien sulamisen myötä alkoi paljastua roskaa. Metsämiehet innostuivat ajatuksesta niin paljon, että päätimme samalla innolla siivota myös läheisen Harakkakallion metsän. Pitkin talvea keräilimme pikkupusseihin roskaa. Kauan odotettu talkoopäivämme oli viimein 2. toukokuuta. Saimme varattua Turun Kuntec-osastolta käyttöömme myös siivousvälineet - kiitos niistä!

Teimme metsämiesten kanssa Huvituksenpuistosta roskaraportin, josta näimme tarkasti mitä kaikkea roskaa metsästä löytyykään: lähinnä kaikenlaista paperi- ja pahvisilppua, juomatölkkejä, muovipusseja ja tupakantumppeja. Tupakantumpit ovat pitkäikäinen riesa luonnossa. Tumpin hajoaminen voi kestää jopa 12 vuotta, hajotessaan se levittää myrkyt ja kemikaalit ympäristöönsä. Tumpit myös kulkeutuvat viemäröintien ja sadevesien mukana järviin ja lopulta meriin, joissa ne aiheuttavat omat ongelmansa.

Toivolan metsämiehet roskaraportin teossa.

Roskaa Huvituksenpuistossa.

Talkoopäiväksi saimme aurinkoisen ilman ja muutaman ylimääräisen innokkaan siivoojan toimintakeskuksen asiakkaista. Aamupäivän ajan siivosimme Harakkakallion metsän ja iltapäiväksi siirryimme Huvituksenpuistoon. Ja tietysti hyvät talkookahvit oli tarjolla kaikille reippaille siivotussa metsässä.

Huvituksenpuiston siivousta.

Hyvillä työvälineillä homma sujuu.

Kahden metsän siivoussaldona saimme neljä jätesäkillistä roskaa. Toivolankadun paikalliset asukkaan koittavat pitää metsiään puhtaina, mutta jotain oli silti kertynyt. Kuitenkin on kiitettävää omatoimisuutta huolehtia lähimetsästään. Toimintakeskuksen väen mielestä päivä oli antoisa ja toi metsät taas astetta läheisemmiksi kerholaisille. ”Hyvää työtä!” tuumattiin.

Maailmanparantamista ja yhdessäoloa Pohjanmaalla

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistui Luonto-Liiton Talvipäiville 18.-20.3. Tänä vuonna Talvipäivät pidettiin Kokkolassa Ohtakarin saarella, entisen Lohtajan kunnan alueella. Järjestämisvastuussa oli Luonto-Liitto Pohjanmaa.

Teksti: Sofia Böling
Kuvat: Pilvi-Leena Peltomäki

Talvipäivät kokoaa luontoliittolaiset eri puolilta Suomea pitämään hauskaa, toimimaan ja oppimaan yhdessä. Monet uudet kasvot tulivat viikonlopun aikana tutuiksi. Jo matka biokaasubussilla taittui yhdessä Uudeltamaalta, Hämeestä ja Keski-Suomesta tulevien luontoliittolaisten kanssa. Myös pohjoisemmista piireistä tuli usea osanottaja.

Ohtakari on saari ja kalastajakylä Kokkolassa. Ohtakarin ranta näytti henkeäsalpaavan kauniilta, kun se kimalteli lumen peitossa auringonvalossa ja kun jäinen meri näytti sulavan horisontissa siniseen taivaaseen.

Ohtakarin ranta.
© Pilvi-Leena Peltomäki

Ohtakarin luonto ei ole koskematonta, vaan saarella on kalastajakylä ja leirikeskus.

© Pilvi-Leena Peltomäki

Talvipäivillä oli luvassa tutustumista, retkeilyä, luentoja, iltaohjelmaa ja saunomista. Lauantain ohjelma alkoi Luonto-Liiton piirien esittelyllä, jota seurasi luento pyhästä ja sen katoamisesta luonnossa.

Suuren osan ajasta veivät pienemmissä ryhmissä toteutetut työpajat. Kukin Talvipäiville osallistunut osallistui kahteen työpajaan. Työpajojen aiheet vaihtelivat laidasta laitaan: toisissa työpajoissa keskusteltiin aktivismista, toisissa tutustuttiin syväekologiaan tai sopeuduttiin liikkumaan äänettömästi luonnossa. Halukkaat pääsivät kokeilemaan vaikuttamista videolla ja ideoimaan netin käyttöä luonnonsuojelussa. Osa opetteli ilmastokasvatusta eli ilmastonmuutoksesta kertomista lapsille.

Kuten Luonto-Liiton tapahtumissa yleensä, myös tämän vuoden Talvipäivillä syötiin hyvin. Lauantai-iltana herkuteltiin, koska monilla Luonto-Liiton piireillä - myös Varsinais-Suomen piirillä - on tänä vuonna 40-vuotissyntymäpäivät.

Lauantain iltaohjelmassa ei unohdettu kyseisenä päivänä vietettyä Earth Houria: osa illan ohjelmasta tapahtui tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Illalla jaettiin ansiomerkkejä ja tanssittiin metsätansseja. Ne ovat piiritansseja, joita säestää suomalaiseen muinaisuskoon pohjautuva, metsäteemainen vuorolaulu.

Huomiota herätti hippituoli. Hippituolissa voi tunnustaa ympäristösyntinsä ja hyvitykseksi pyöräyttää pyörästä hyvän teon.

© Pilvi-Leena Peltomäki

Lisäksi illalla kilpailtiin seuraavien Talvipäivien järjestämisvastuusta Keski-Suomen ja Hämeen piirien välillä jo lopetetun Bumtsibum -tv-ohjelman tyyliin. Keski-Suomen piiri voitti ja sai kunnian järjestää ensi vuoden Talvipäivät.

Luonto-Liittoon olennaisesti kuuluva retkeily oli osana myös Talvipäivien ohjelmaa. Uskaliaimmat ja vähiten unta tarvitsevat luontoliittolaiset lähtivät aamulla linturetkelle ja illalla pöllöretkelle.

Lintutorni Ohtakarilla.

© Pilvi-Leena Peltomäki

Sunnuntaina  pääsimme osallistumaan kakkarataan, jonka ideana oli tunnistaa eläimiä niiden ulosteiden perusteella.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri kiittää järjestäjiä, työpajan vetäjiä ja kokkeja vuoden 2016 Talvipäivistä. Nähdään ensi vuonna Keski-Suomessa!

Uusi metsäohjelma uhkaa Lounais-Suomen metsien monimuotoisuuden rippeitä

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tiedote Lounais-Suomen uudesta metsäohjelmasta

© Silja Aalto

Metsäkeskus on julkaissut Lounais-Suomen uuden metsäohjelman, jonka on määrä ohjata metsien käyttöä Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella 2016–2020. Ohjelman hakkuukertymätavoitteena on 6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä on yli 1,3-kertainen edellisen kauden toteutuneisiin hakkuisiin nähden. Uudessa ohjelmassa ajetaan voimakkaasti puutuotannon kasvua monikäyttö- ja suojelutavoitteiden jäädessä sivuasemaan, mikä on omiaan edistämään Lounais-Suomen metsien ekologisen tilan heikkenemistä ja monimuotoisuuden hupenemista.

Ohjelmassa valitun hakkuutavoitteen kerrotaan olevan suurin kestävä hakkuumahdollisuus, mutta tämä ei pidä paikkaansa ekologisen kestävyyden osalta. Ohjelmassa puhutaan kestävyydestä pääasiassa puutuotannollisen kestävyyden kannalta, ja muut kestävyyden osa-alueet tulevat mainituiksi lähinnä sivuhuomautusten kautta ilman riittävän konkreettisia toteuttamisstrategioita.

Yhdeksi päämääräksi ohjelmassa on kirjattu monimuotoisuuden turvaaminen, mutta kyseinen tavoite ei voi mitenkään linjatuilla toimenpiteillä toteutua. Metsien uhanalainen lajisto on riippuvainen ennen muuta järeästä kuolleesta ja elävästä puusta, jonka määrää hakkuiden kasvattaminen tulee väistämättä vähentämään. Lisäksi ohjelmanmukainen toiminta uhkaa uhanalaiselle lajistolle tärkeitä elinympäristöjä.

Ohjelmassa kuvataan Suomen metsien suojelutilannetta kansainvälisestikin verrattuna korkeaksi, mutta todellisuudessa suojelu keskittyy Pohjois-Suomen alueelle Etelä-Suomen jäädessä parin prosentin suojelualan piiriin. Lounais-Suomen metsien tapauksessa puhutaan joka tapauksessa jo nykyiselläänkin biodiversiteetiltään keskimäärin erittäin köyhtyneistä metsistä, joista iso osa lahopuulajistosta on kadonnut tai merkittävästi taantunut.

Tilanne ei ole ekologiesti kestävä nyt, eikä hakkuiden kasvattaminen sitä ainakaan paranna. Edes monimotoisuuden ”turvaaminen” ei Lounais-Suomen alueella riitä kestävyyden saavuttamiseksi, vaan metsätoiminnassa tulisi aktiivisesti kehittää monimuotoisuuden suojelua nousuun. Olemassa oleva sukupuuttovelka tulee todennäköisesti myös heikentämään uhanalaisten metsälajien tilaa entisestään joka tapauksessa, vaikka hakkuut pidettäisiin entisellä tasollaan.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ei hyväksy ohjelmassa linjattuja puutuotantostrategioita, jotka ovat täysin ristiriidassa sekä kestävyyden periaatteiden että metsäohjelman itsensä tavoitteleman monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteen kanssa.

Uudet alueelliset metsäohjelmat vuosiksi 2016–2020 ovat luettavissa metsäkeskuksen sivuilta: www.metsakeskus.fi/alueelliset-metsaohjelmat

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

Tiedote 8.3.2016

Lausuntomme Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

© Silja Aalto

Suomen Metsäkeskukselle 8.12.2015 viitaten lausuntopyyntöön 24.11.2015

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin lausunto Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri (Vasp) pitää positiivisena sitä, että Lounais-Suomen metsäohjelman luonnokseen on sisällytetty metsien kestävän käytön, ekosysteemipalvelujen huomioimisen, monimuotoisuuden turvaamisen ja vesiensuojelun parantamisen tavoitteita. Luonnoksessa linjatuista konkreettisista strategioista on kuitenkin nähtävissä, että ohjelman ensisijainen päämäärä on puutuotannon tukeminen muiden tavoitteiden jäädessä taka-alalle. Vasp katsoo luonnoksen linjausten olevan ristiriidassa sekä keskenään että metsien ekologisesti kestävän käytön kanssa.

Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta tulee selvästi ilmi, että puutuotantomäärien kasvattaminen nähdään kehityssuuntana, jota ei voida välttää, ja strategisista linjauksista ensimmäinen on puutuotannon kasvu muun muassa kasvavan energiatuotannon tarpeisiin. Biotalouden ajatus uusiutuvia luonnonvaroja energiantuotannossa hyödyntävästä yhteiskunnasta on lähtökohdiltaan hyvä, mutta luonnonvaran uusiutuvuus ei tarkoita, että sitä voidaan hyödyntää kestävästi kuinka paljon ja millä tavoin tahansa. Nykyisessä muodossaan biotalousajattelusta ei voida puhua kestävänä.

Luonnoksessa käsitellään kestävyyttä ennen muuta taloudellisen kestävyyden – suurimpien mahdollisten hakkuumäärien – kannalta, ja muut kestävyyden osa-alueet jäävät irrallisiksi maininnoiksi joko hyvin epämääräisin, riittämättömin tai kokonaan puuttuvin konkreettisin tavoittein. Ekologisen kestävyyden jäädessä täyttymättä ei voida puhua myöskään sosiaalisen tai kulttuurisen kestävyyden toteutumisesta. Biotalous ei saisi merkitä uusiutuvien energianlähteiden käytön nostamista muiden ekologisten tavoitteiden kustannuksella.

Lounais-Suomen metsissä ei ole mahdollista toteuttaa puuntuotannon tehostumista kestävästi luonnon jo nykyisellään heikkoa monimuotoisuutta vaarantamatta. Luonnoksessa kuvataan Suomen metsien suojelualaa ”merkittäväksi”, mutta todellisuudessa suojelu keskittyy Pohjois-Suomen alueelle ja luonnoltaan hyvin erilaisessa Etelä-Suomessa metsäalasta on suojeltu vain noin 2 %. Kuten Luonnonhoidon alueellisesta toteutusohjelmasta tulee ilmi, Lounais-Suomella on merkittävä rooli monimuotoisuuden ylläpitäjänä erityisesti hemi- ja eteläboreaalisten metsien osalta, joiden suojelutilanne on verrattain heikko. Lounais-Suomen metsät ovat pääasiassa pirstoutuneita, nuoria metsiä, ja luonnoksessa esitetty puunkuljetuksen infrastruktuurin parantaminen lisää fragmentoitumista entisestään.

METSO-ohjelma ei ole korjannut tilannetta riittävästi ja siihen kohdistuvat rahoituksen leikkaukset edelleen heikentävät ohjelman mahdollisuuksia ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Yksityismetsien suuren osuuden vuoksi METSOn kaltaiset ohjelmat ovat Lounais-Suomen metsien suojelussa avainasemassa, mutta METSOn tavoitteet, metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä, eivät nykyisellä toiminnalla voi Lounais-Suomessa toteutua. Strategisista linjauksista ensimmäistä, ”hakkuita kasvatetaan kestävästi ja puun käyttö lisääntyy”, ei ohjelmaluonnoksessa esitetyissä puitteissa voida toteuttaa, ja se on ristiriidassa luonnoksen suojelullisten tavoitteiden kanssa.

Puutuotannon kasvattamiselle on luonnoksessa määritetty selvät konkreettiset tavoitteet. Sen sijaan luontoarvojen turvaamista ja parantamista koskevien toimenpiteiden tavoitteeksi on useissa taulukoissa mainittu vain epämääräinen ”kasvaa”. Muutamat yksilöidyt luontoarvojen säilyttämistä koskevat tavoitteet ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Esimerkiksi monimuotoisuudelle tärkeiden yksittäisten rakennepiirteiden säilyttäminen talousmetsissä ei kasvavien puutuotantomäärien rinnalla riitä monimuotoisuuden ylläpitoon.

Erityisesti lahopuun vähäinen määrä on syy monien metsälajien uhanalaistumiseen, ja ohjelmaluonnoksessa mainittu lahopuuntavoite, 4 m3/ha, on yhä selvästi riittämätön keino lahopuulajiston taantumisen ehkäisemiksi. Luon­non­ti­lai­sis­sa met­sis­sä la­ho­puu­ta on tyypillisesti keskimäärin 60–120 m3/ha, ja huomattavalle osalle uhanalaisesta lajistosta kriittiseksi kynnysarvoksi on arvioitu n. 20 m3/ha. On myös todennäköistä, että huomattava osa metsälajistosta tulee pelkästään sukupuuttovelan vuoksi häviämään vaikka puuntuotanto pysyisi nykyisellä tasollaan.

Metsästä saatavan hyvinvoinnin edellytys on monimuotoisuus, joka on merkittävässä asemassa niin virkistyskäytössä kuin esimerkiksi turismivalttina. Suomen kansainvälinen maine ekologisesti toimivana maana on myös metsäteollisuuden viennin ja siitä saatavien tulojen edellytys. Luonnoksessa painotetaan metsien merkitystä hyvinvoinnin lähteenä, mutta samalla linjataan tavoitteiksi hyvinvoinnin perustan, monimuotoisuuden, vaarantavia toimia. Tavoitteena mainittu metsäekosysteemipalvelujen parempi hyödyntäminen on hankalaa, jos palvelujen laatua heikennetään monimuotoisuutta tuhoavilla toimilla.

Positiivisena mainintana haluamme nostaa esille tavoitteen parantaa leimikoiden suunnittelijoiden tietämystä ekologisesti arvokkaista alueista. Erityisesti yksityismetsissä on toisinaan ongelmana arvokkaiden kohteiden tunnistaminen. Käytännössä luonnoksessa mainittu ”entistä tarkemmat ja kattavammat tiedot” ei kuitenkaan riitä, vaan metsätoimijoiden on todella kyettävä tunnistamaan vähintään mahdolliset lakikohteet ja METSOon potentiaalisesti sopivat alueet, ja hakkuiden suunnittelu on pystyttävä tekemään niin, ettei esimerkiksi lumitilanne estä kohteiden havaitsemista. Erityisesti metsälakikohteiden osalta tulisi kehittää myös lain toteutumisen seurantaa, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi vaadittujen suojavyöhykkeiden toteutuminen.

Vasp katsoo, että Lounais-Suomen metsäohjelman lähtökohtana tulisi olla puuntuotannon kasvun sijaan ekologinen kestävyys ja monimuotoisuuden hupenemisen estäminen, joilla voidaan turvataan metsien kestävä käyttö kokonaisuudessaan. Ohjelmassa mainitut suojelulliset tavoitteet ja niiden toteuttamiskeinot on yksilöitävä tarkemmin, ja niiden todellinen suhde puutuotannon lisäämisen päämäärään on arvioitava selkeästi.

Turussa 7.12.2015
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

Muoviton syyskuu

Syyskuun ekokampanjana vietetään Muovitonta syyskuuta. Kampanja haastaa nimensä mukaisesti vähentämään syntyvän muoviroskan määrää.

Teksti: Sofia Böling

Muovi on erityisen ongelmallinen materiaali merien kannalta. Ensimmäiseksi sopii mainita, että öljy on muovin raaka-aine. Öljyntuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta ja aiheuttaa riskin öljyonnettomuuksille.

Maailmassa tuotetaan yli 90 miljardia kiloa muovia vuodessa. Tästä määrästä noin 10% päätyy vesistöihin esimerkiksi teollisuuden päästöistä tai yhdyskuntajätevesistä. Osa mereen päätyneestä muovista painuu merien pohjaan ja loppu jää pinnalle kellumaan tai ajautuu rantoihin. (1)

Meressä oleva jäte vahingoittaa meressä eläviä eläimiä; roskat voivat aiheuttaa vammoja ja tukehtumiskuolemia tai eläimet voivat erehtyvä luulemaan jätettä ravinnoksi. Muovijäte ei sula eläinten elimistöissä vaan tukkii ruuansulatuskanavan ja täyttää mahalaukun aiheuttaen aliravitsemusta. Pohjalle jäänyttä muovia on mahdoton poistaa meristä aiheuttamatta eliöille vielä suurempaa vahinkoa. (2, 3)

Merivirtojen liikkeet keskittävät merien pinnalla olevaa roskaa jätepyörteiksi. Jätepyörteiden kokoa kuvaavat luvut ovat murheellisia: Pyörteissä on noin 3,5 miljoonaa tonnia muovia. Jätepyörteiden koko on kymmenkertaistunut joka vuosikymmen 1950-luvulta lähtien. Nykyään pyörteet kattavat jopa 40% Maapallon meripinta-alasta. (6)

Muovi hajoaa luonnossa äärettömän hitaasti. Vähitellen se pilkkoutuu pienemmiksi hiukkasiksi aaltojen liikkeen, hapettumisen ja auringon UV-säteilyn seurauksena. Näin syntyy mikroskooppisen pientä mikromuovia. Monet planktoneliöt eivät pysty erottelemaan tätä mikromuovia ravinnostaan vaan syövät sitä. Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat saaneet näyttöä siitä, että muovi kertyy suurempiin eläimiin, kun ne syövät mikromuovia syöneitä pieniä eliöitä. (4, 6)

Mikromuovia ei päädy vesiin ainoastaan suuresta muoviroskasta irtoamalla. Pieniä muovirakeita löytyy myös lukuisista kosmetiikkatuotteista, kuten hammastahnasta, kuorintavoiteista ja shampoosta, ja nämä muovirakeet huuhtoutuvat jätevesien mukana vesistöihin. Mikromuovia on vaikea suodattaa pois jätevedestä, joten se päätyy sellaisenaan luonnonvesiin. Kosmetiikan ohella mikromuovipäästöjä syntyy kotitalouksissa pyykinpesun yhteydessä: kun peset polyesteripohjaista vaatetta, muovisia kuidunpalasia huuhtoutuu pesuveteen. (4, 5)

Osa muoveista on itsessään ympäristömyrkkyjä. Vaikka kaikki muovi ei olekaan ehdottoman myrkyllistä, muovin tekee haitalliseksi sen myrkkyjä keräävä ominaisuus: ympäröivän meriveden myrkyt tarttuvat muoviroskaan, jonka myrkkypitoisuudet voivat olla jopa miljoonakertaiset verrattuna ympäröivään meriveteen. (3, 5)

Yksittäisellä ihmisellä on useita keinoja vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että muovia pääsee mereen mahdollisimman vähän. Tässä niistä muutamia:

• Älä heitä roskia luontoon. Kierrätä jätteet asianmukaisesti.
• Älä osta mikromuovia sisältävää kosmetiikkaa. Ympäristömerkeistä Joutsenmerkki on kieltänyt muovin käytön joutsenmerkityissä tuotteissa. Älypuhelimiin ladattavalla CosmEthics-sovelluksella voi tunnistaa muovia sisältävät tuotteet.
• Allekirjoita vetoomus YK:n alaisen kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi.
• Älä osta mitään turhaa.
• Osta mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita.
• Älä osta pullotettua vettä.
• Älä hanki turhia muovipusseja. Kangaskassien lisäksi on olemassa kestopusseja hedelmille. Muista, että kangaskassia on käytettävä useita kertoja, jotta sellaisen käyttö on ympäristöystävällisin valinta.
• Haasta itsesi ja kaverisi mukaan Muovittoman syyskuun kampanjaan Facebookissa.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu Muovittomaan syyskuuhun jakamalla aiheeseen liittyviä meemejä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi suunnitteilla on Plastic Planet -elokuvailta.

Lähteet:
1. Wikipedia
2. Suomen YK-liitto
3. Biologian ja maantieteen opettajien liitto
4. Suomen ympäristökeskus
5. Tiedetuubi
6. Suomen YK-liitto
7. Joutsenmerkki