10.12.2015

Lausuntomme Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

© Silja Aalto
Suomen Metsäkeskukselle 8.12.2015 viitaten lausuntopyyntöön 24.11.2015

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin lausunto Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri (Vasp) pitää positiivisena sitä, että Lounais-Suomen metsäohjelman luonnokseen on sisällytetty metsien kestävän käytön, ekosysteemipalvelujen huomioimisen, monimuotoisuuden turvaamisen ja vesiensuojelun parantamisen tavoitteita. Luonnoksessa linjatuista konkreettisista strategioista on kuitenkin nähtävissä, että ohjelman ensisijainen päämäärä on puutuotannon tukeminen muiden tavoitteiden jäädessä taka-alalle. Vasp katsoo luonnoksen linjausten olevan ristiriidassa sekä keskenään että metsien ekologisesti kestävän käytön kanssa.

Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta tulee selvästi ilmi, että puutuotantomäärien kasvattaminen nähdään kehityssuuntana, jota ei voida välttää, ja strategisista linjauksista ensimmäinen on puutuotannon kasvu muun muassa kasvavan energiatuotannon tarpeisiin. Biotalouden ajatus uusiutuvia luonnonvaroja energiantuotannossa hyödyntävästä yhteiskunnasta on lähtökohdiltaan hyvä, mutta luonnonvaran uusiutuvuus ei tarkoita, että sitä voidaan hyödyntää kestävästi kuinka paljon ja millä tavoin tahansa. Nykyisessä muodossaan biotalousajattelusta ei voida puhua kestävänä.

Luonnoksessa käsitellään kestävyyttä ennen muuta taloudellisen kestävyyden – suurimpien mahdollisten hakkuumäärien – kannalta, ja muut kestävyyden osa-alueet jäävät irrallisiksi maininnoiksi joko hyvin epämääräisin, riittämättömin tai kokonaan puuttuvin konkreettisin tavoittein. Ekologisen kestävyyden jäädessä täyttymättä ei voida puhua myöskään sosiaalisen tai kulttuurisen kestävyyden toteutumisesta. Biotalous ei saisi merkitä uusiutuvien energianlähteiden käytön nostamista muiden ekologisten tavoitteiden kustannuksella.

Lounais-Suomen metsissä ei ole mahdollista toteuttaa puuntuotannon tehostumista kestävästi luonnon jo nykyisellään heikkoa monimuotoisuutta vaarantamatta. Luonnoksessa kuvataan Suomen metsien suojelualaa ”merkittäväksi”, mutta todellisuudessa suojelu keskittyy Pohjois-Suomen alueelle ja luonnoltaan hyvin erilaisessa Etelä-Suomessa metsäalasta on suojeltu vain noin 2 %. Kuten Luonnonhoidon alueellisesta toteutusohjelmasta tulee ilmi, Lounais-Suomella on merkittävä rooli monimuotoisuuden ylläpitäjänä erityisesti hemi- ja eteläboreaalisten metsien osalta, joiden suojelutilanne on verrattain heikko. Lounais-Suomen metsät ovat pääasiassa pirstoutuneita, nuoria metsiä, ja luonnoksessa esitetty puunkuljetuksen infrastruktuurin parantaminen lisää fragmentoitumista entisestään.

METSO-ohjelma ei ole korjannut tilannetta riittävästi ja siihen kohdistuvat rahoituksen leikkaukset edelleen heikentävät ohjelman mahdollisuuksia ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Yksityismetsien suuren osuuden vuoksi METSOn kaltaiset ohjelmat ovat Lounais-Suomen metsien suojelussa avainasemassa, mutta METSOn tavoitteet, metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä, eivät nykyisellä toiminnalla voi Lounais-Suomessa toteutua. Strategisista linjauksista ensimmäistä, ”hakkuita kasvatetaan kestävästi ja puun käyttö lisääntyy”, ei ohjelmaluonnoksessa esitetyissä puitteissa voida toteuttaa, ja se on ristiriidassa luonnoksen suojelullisten tavoitteiden kanssa.

Puutuotannon kasvattamiselle on luonnoksessa määritetty selvät konkreettiset tavoitteet. Sen sijaan luontoarvojen turvaamista ja parantamista koskevien toimenpiteiden tavoitteeksi on useissa taulukoissa mainittu vain epämääräinen ”kasvaa”. Muutamat yksilöidyt luontoarvojen säilyttämistä koskevat tavoitteet ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Esimerkiksi monimuotoisuudelle tärkeiden yksittäisten rakennepiirteiden säilyttäminen talousmetsissä ei kasvavien puutuotantomäärien rinnalla riitä monimuotoisuuden ylläpitoon.

Erityisesti lahopuun vähäinen määrä on syy monien metsälajien uhanalaistumiseen, ja ohjelmaluonnoksessa mainittu lahopuuntavoite, 4 m3/ha, on yhä selvästi riittämätön keino lahopuulajiston taantumisen ehkäisemiksi. Luon­non­ti­lai­sis­sa met­sis­sä la­ho­puu­ta on tyypillisesti keskimäärin 60–120 m3/ha, ja huomattavalle osalle uhanalaisesta lajistosta kriittiseksi kynnysarvoksi on arvioitu n. 20 m3/ha. On myös todennäköistä, että huomattava osa metsälajistosta tulee pelkästään sukupuuttovelan vuoksi häviämään vaikka puuntuotanto pysyisi nykyisellä tasollaan.

Metsästä saatavan hyvinvoinnin edellytys on monimuotoisuus, joka on merkittävässä asemassa niin virkistyskäytössä kuin esimerkiksi turismivalttina. Suomen kansainvälinen maine ekologisesti toimivana maana on myös metsäteollisuuden viennin ja siitä saatavien tulojen edellytys. Luonnoksessa painotetaan metsien merkitystä hyvinvoinnin lähteenä, mutta samalla linjataan tavoitteiksi hyvinvoinnin perustan, monimuotoisuuden, vaarantavia toimia. Tavoitteena mainittu metsäekosysteemipalvelujen parempi hyödyntäminen on hankalaa, jos palvelujen laatua heikennetään monimuotoisuutta tuhoavilla toimilla.

Positiivisena mainintana haluamme nostaa esille tavoitteen parantaa leimikoiden suunnittelijoiden tietämystä ekologisesti arvokkaista alueista. Erityisesti yksityismetsissä on toisinaan ongelmana arvokkaiden kohteiden tunnistaminen. Käytännössä luonnoksessa mainittu ”entistä tarkemmat ja kattavammat tiedot” ei kuitenkaan riitä, vaan metsätoimijoiden on todella kyettävä tunnistamaan vähintään mahdolliset lakikohteet ja METSOon potentiaalisesti sopivat alueet, ja hakkuiden suunnittelu on pystyttävä tekemään niin, ettei esimerkiksi lumitilanne estä kohteiden havaitsemista. Erityisesti metsälakikohteiden osalta tulisi kehittää myös lain toteutumisen seurantaa, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi vaadittujen suojavyöhykkeiden toteutuminen.

Vasp katsoo, että Lounais-Suomen metsäohjelman lähtökohtana tulisi olla puuntuotannon kasvun sijaan ekologinen kestävyys ja monimuotoisuuden hupenemisen estäminen, joilla voidaan turvataan metsien kestävä käyttö kokonaisuudessaan. Ohjelmassa mainitut suojelulliset tavoitteet ja niiden toteuttamiskeinot on yksilöitävä tarkemmin, ja niiden todellinen suhde puutuotannon lisäämisen päämäärään on arvioitava selkeästi.

Turussa 7.12.2015
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

9.11.2015

Joulunajan kestävää kampanjatoimintaa

Teksti: Sofia Böling

Joulun asema kulutusjuhlana on mennyt jo aivan liian pitkälle. Marraskuun viimeisenä perjantaina Älä osta mitään -päivä ja sen teemaan liittyvä Luonto-Liiton Kestävä joulu -kampanja herättävät pohtimaan kriittisesti kulutusvalintoja.
vietettävä kansainvälinen

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu myös kampanjaan. Marras-joulukuussa järjestämme toimintaa kestävämpien kulutusvalintojen puolesta vaatteidenvaihtotorin, jouluaskarepajan, kauppakeskustapahtuman ja leffaillan muodossa.

Vaatteidenvaihtotori 27.11.
Älä osta mitään -päivän kunniaksi järjestämme ilmaisen vaatekirppiksen yhteistyössä Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synapsin kanssa. Tuo vanhat vaatteesi jakoon tai tule vain tekemään löytöjä! Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/vaatteidenvaihtotori-2015

Jouluaskarepaja 30.11.
Askarrellaan joulukortteja ja valetaan kynttilöitä kierrätysmateriaaleista. Luvassa hauska ja tunnelmallinen illanvietto hyvässä seurassa. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/jouluaskarepaja_2015.

Kauppakeskustapahtuma 13.12.
Pidämme pöytää ostoskeskus Skanssin joulutapahtumassa. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/skanssi_2015

Tavarataivas-leffailta 16.12.
Katsotaan dokumentti, jossa pohditaan, kuinka paljon tavaraa ihminen oikeasti tarvitsee, ja keskustellaan sen herättämistä ajatuksista. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tavarataivas-leffailta

Haluatko mukaan järjestämään Kestävä joulu -kampanjateemaan liittyvää toimintaa kanssamme? Tervetuloa mukaan! Ota yhteyttä: Sofia Böling, sofia.a.boling [ät] gmail.com

4.11.2015

Katsaus tulevaan toimikauteen

Tiivistelmä piirin syyskokouksen ja uuden hallituksen järjestäytymiskokouksen päätöksistä

Vaspin syyskokous järjestettiin tänä vuonna jo syyskuun puolivälissä, ja nyt uusi piirihallitus on myös ennättänyt pitää järjestäytymiskokouksensa, jonka yhteydessä jaettiin yhdistyksen tärkeät vakanssit hallituksen jäsenten kesken.

Piirin puheenjohtajana jatkaa syyskokouksen valitsema Milla Aalto, joka on vaikuttanut samassa toimessa jo useamman vuoden. Varapuheenjohtajiksi hallitus valitsi keskuudestaan Katariina Vuorisen ja Silja Aallon, joista jälkimmäinen sai hoitaakseen myös piirin tiliasiat. Sihteeriksi valittiin Antti Järvinen. Lisäksi ensi kaudella hallitukseen kuuluvat Sofia Böling, Anni Mätinki ja Elina Multaharju.

Syyskokous hyväksyi hallituksen laatimat esitykset piirin toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta toimikaudelle 2016 ilman lisähuomioita. Toimintasuunnitelmassa annetaan aiempaa enemmän huomiota leiritoiminnalle, jonka kehittämiseen Vasp haluaa nyt panostaa. Nuorten luonnonharrastusleirin sekä Kaksi kieltä ja luonto -hankkeen kanssa yhteistyössä toteutettavan kaksikielisen lastenleirin ohella piiri tähtää myös yhden oman lastenleirin järjestämiseen.

Lähimetsät haltuun! -kampanjaa jatketaan muun muassa metsäkartoitushankkeen ja lähimetsäretkien merkeissä. Ympäristötoiminnassa resurssit keskitetään erityisesti aiempina vuosina suosituiksi osoittautuneisiin toiminnanmuotoihin, mutta myös uusia ideoita voidaan kokeilla.

Lasten luontokerhotoimintaa halutaan myös kehittää. Uusi kerhoja perustetaan, mikäli rahoitus saadaan järjestettyä. Nuorten luonnonharrastusta pyöritetään samalla tutulla intensiteetillä, mutta suunnitelmissa on päivä- ja viikonloppuretkien sekä luonnonharrastusleirin ohella myös Norjan-matka, jonka toteutuminen kuitenkin on niinikään kiinni rahoituksesta.

Jäsenhankintaan ja piirin tekemiseen tunnetummaksi kiinnitetään myös entistä enemmän huomiota. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi tasan neljäkymmentä vuotta piirin perustamisesta, ja juhlavuosi on tarkoitus ottaa huomioon toiminnassa, saattaapa luvassa olla peräti vuosijuhlat yhdistyksen alkuperäisenä rekisteröimispäivänä 10. joulukuuta.

Toimintasuunnitelman painotukset näkyvät myös budjetissa. Suurimmat rahavirrat suunnataan leireihin, luontokerhoihin ja retkeilyyn, mutta näiden toiminnanmuotojen on tarkoitus myös saada paljon ulkopuolista rahoitusta, minkä lisäksi ne tuovat piirin kassaan osallistumismaksutuottoja. Ympäristötoiminnassa rahaa kohdennetaan suurimman suosion saaneisiin toiminnanmuotoihin.

Lisäksi syyskokous päätti, että jatkossakin piirin kokouskutsut lähetetään ensisijaisesti Luonto-Liiton jäsenlehti Nuorten Luonnon kautta, mutta mikäli tämän ilmestymisaikataulu ei sovi yhteen kokouksen koollekutsumisajan kanssa, voidaan kutsu julkaista vaihtoehtoisesti Turun Sanomissa.

14.10.2015

Sarja syysretkiä Salon seudulla

© Silja Aalto
Syksyn retkisarja uuteen kansallispuistoomme Teijoon kutsuu luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneita mukaan seikkailuun!

Tulossa on neljä päiväretkeä:
Matildajärven lenkki 18.10.
Nenustan lenkki 20.10.
Lintuja etsimässä 31.10.
Koiranpolku 5.11.

Retkien järjestämisestä vastaavat piirillämme työssäoppimisjaksoaan suorittavat luonto-ohjaajaopiskelijat Sarianne Nieminen ja Saila Fonselius ammattiopisto Liviasta.

Retkille ilmoittaudutaan etukäteen sähköpostitse. Osanottomaksu joka retkelle on viisi euroa, mihin sisältyy aina retken ohjelma ja henkilötapaturmavakuutus.

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät tapahtumakalenteristamme.

6.10.2015

Seikkailuja staalojen mailla

Kuvia ja tunnelmia Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin luonnonharrastusleiriltä Inarista 12.-19.7.2015

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Klaus Kurki, Santeri Karjalainen, Silja Aalto, Sofia Böling


Kuten aiemmassa leiripostauksessamme heinäkuussa lupailtiin, julkaisemme nyt lisää terveisiä ja paljon valokuvia tapahtumarikkaalta leiriviikolta. Leirin vaellusohjelmalinjalta julkaistiin jo aiemmin oma retkikertomuksensa, joten keskitymme tässä postauksessa kämppäleiriohjelmalinjan tapahtumiin.

Leirillä oli mukana kaikkiaan kaksikymmentä osanottajaa, henkilöstö mukaan lukien. Suurin osa porukasta lähti liikkeelle Turusta. Loput liittyivät seuraan Tampereelta, Oulusta ja Rovaniemeltä. Matka taittui Rovaniemelle saakka junalla, sieltä eteenpäin tilausajolla. Reissuun lähdetiin Turusta lauantai-iltana kahdeksan aikaan ja perille Nukkumajoen leirikämpälle Inariin saavuttiin maanantaina iltapäivällä kolmen maissa, joten takana oli melko monta tuntia matkustamista ennen kuin oltiin määränpäässä.

Kun Inarissa lastauduttiin ulos bussista leirikämpän pihaan, oli sää kylmä ja harmaa, mutta pelättyä räkkää oli onneksi paljon vähemmän kuin odotettiin. Ensimmäinen leiripäivä alkoi tavaroiden lastaamisella bussista kämppään ja majoittumisella.

© Klaus Kurki

Leirin ensimmäinen ohjelmanumero oli tutustumisrinki, jonka myötä saatiin myös vähän lämmiteltyä, kun otettiin kyykkäysleikin avulla selvää osanottajien taustoista ja mielenkiinnonkohteista.

© Klaus Kurki

Maanantain ohjelmassa oli myös kanoottimelontaharjoituksia Nukkumajoen suvannolla sekä leiripaitojen maalaamista. Paitojen koristelussa käytettiin lehtiä ja varpuja erilaisten kuvioiden painamiseen sekä valmiita sabluunoita leirin ja Luonto-Liiton logojen tekemiseen.

© Klaus Kurki

© Klaus Kurki

Jokaisen leiripäivän aamu alkoi joogahenkisellä venyttely- ja verryttely- tai meditaatioharjoituksella eli niin sanotulla metsäjoogalla leirikämpän lähellä. Keskittyminen vaati ankarasti hermoja, sillä paikallaan pysyvä aamuharjoittelija sai muutamassa minuutissa ympärilleen valtavan parven inisevää räkkää, minkä lisäksi kekomuurahaiset kipittivät jaloissa. Silti aamuharjoituksesta tuli oikein suosittu ohjelmanumero.

Tiistaina päivän teema oli vaeltaminen. Aamulla tutustuttiin aiheeseen teoriassa: kuultiin pidempään vaellusta harrastaneiden osanottajien ajatuksia rinkan ja repun pakkaamisesta, varusteiden valitsemisesta, reitin suunnittelusta ja suunnistuksesta. Lounaan jälkeen vaellusohjelmalinjalle ilmoittautuneet leiriläiset lähtivät matkaan kohti Hammastunturin erämaata, ja kämppäleiriporukka patikoi mukana alkumatkan.

© Klaus Kurki

Maisemien jylhyys ja luonnon moninaiset yksityiskohdat tekivät vaikutuksen etenkin ensikertalaisiin Lapin-kävijöihin. Leiriläiset halusivat luonnollisesti valokuvata kaiken, joten kulku taittui hitaanlaisesti ja havainnointiin käytettiin runsaasti aikaa.

© Klaus Kurki

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Matkan varrelta löydettiin muun muassa paljaaksi kaluttu poron raato, josta oli jäljellä enää vain luita ja karvaa. Kolkkoa näkyä tarkasteltiin ja valokuvattiin huolellisesti.

Edesmenneen poron maalliset jäänteet
© Klaus Kurki

Monen tunnin patikoinnin ja haastavien suunnistusvaiheiden jälkeen sankka tunturikoivikko väistyi ja alkoi nousu kohti Nukkumapää-tunturin huippua. Nousun aikana suoritettiin Pihka-luonnonharrastusmerkin tunturinrinnetutkimustehtävää.

© Santeri Karjalainen

Rinnettä ylös kuljettaessa löydettiin kiinnostavia kasveja, kuten riekonmarjaa ja sielikköä, sekä kohdattiin tunturiylänköjen veikeitä asukkeja, kiivaasti vihelteleviä kapustarintoja.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria)
© Santeri Karjalainen

Huipulta näki kauas Inarijärvelle. Pilvet väistyivät hetkeksi niin, että aurinko pääsi pilkahtelemaan.

Näkymä Nukkumapäältä Inarijärven suuntaan
© Santeri Karjalainen

© Klaus Kurki

Evästauon jälkeen vaeltajien ja kämppäleiriläisten tiet erkanivat, kun kämppäleiriporukka lähti suunnistamaan takaisin Nukkumajoelle. Aikataulu oli päässyt hiukan venähtämään, joten paluumatkalla yritettiin pitää kiirettä, jotta ehdittäisiin päivällisajaksi takaisin.

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Iltaisin ohjelmassa oli uimista ja saunomista sekä luonnollisesti fiilistelyä ja tarinankerrontaa iltanuotiolla. Myös iltapalat kokattiin pääosin nuotiolla, ja ruokalistalla oli perinteisten muurikkalettujen ohella köyhiä ritareita.

© Klaus Kurki

Muurikkaritareita soijavispikuorrutteella
© Klaus Kurki

Keskiviikkona kämppäleirissä perehdyttiin saamelaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan, jonka värikkäistä hahmoista leiriläisten suurimmaksi suosikiksi ja keskeisimmäksi jutunjuureksi nousi Staalo. Paljon huomiota saivat myös kansantarinoissa esiintyvät máddut, eläinten kantavanhimmat, ja niihin liittyvä tematiikka. Saduissa esiintyvän sammakoiden haltijan, kiehtovan Cubbomáddun, suojatteja tavattiin Nukkumajoen rannoilla useampaan otteeseen leiriviikon aikana.

Ruskosammakko (Rana temporaria)
© Santeri Karjalainen

Saamelaisesta mytologiasta inspiroiduttiin päivän taidetyöpajoissa, joissa luotiin muun muassa maataidetta ja runoutta. Ohjelmaan sisältyi myös luontosuhdeharjoituksia ja luovaa tanssia metsässä. Illalla leiriin saapui saamelaisperinnettä Inarissa opiskellut vierailija, joka osallistui myös iltaohjelmaan.

Maataideteos kämpän pihassa
© Silja Aalto

Kämpän lähellä liikuskeli lukuisia poroja, osa niistä vasojen kanssa. Kuukkeli, kansanperinteen pyhä henkilintu, vieraili useamman kerran pihassa ja tulipa peräti syömään sille tarjottuja pähkinöitäkin. Nukkumajoen suvannolla ja läheisellä jängällä havaittiin muun muassa valkoviklo, pikkukuovi, laulujoutsenia ja lapintiiroja. Kahtena päivänä aamuvirkut lähtivät linturetkelle jo kuudelta.

Poro (Rangifer tarandus tarandus)
© Klaus Kurki

© Santeri Karjalainen

Pikkukuovi (Numenius phaeopus)
© Santeri Karjalainen

Illan tullen leiriläisten huomion varasti kettu, joka ilmestyi kämpän pihapiirin etsimään ravintoa ja tunki rohkeasti aivan ihmisten lähelle nuotiopaikalla. Aluksi ketun käytös herätti huolta eläimen terveydentilasta, sen turkkikin oli niin rönttöinen, mutta loppujen lopuksi kyse taisi olla vain vähän raihnaisesta yksilöstä, joka oli keksinyt helpon tavan saada ravintoa. Vähän ressukalta se joka tapauksessa vaikutti.

Kettu (Vulpes vulpes)
© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Torstaina tehtiin jälleen patikkaretki pois kämpältä. Suuntana oli Saukkojänkä. Sää oli lämpimämpi, joten hyttysiä ja mäkäriä riitti aiempaa enemmän, mutta retken tunnelma oli joka tapauksessa hyvä. Saukkojänkänojan uljasta koskipaikkaa putouksineen ihasteltiin pitkään.

Saukkojänkänojan koski
© Klaus Kurki

© Klaus Kurki

Perjantaina oli vuorossa patikointi- ja melontaretki Nukkumajoenjärvelle. Kanootit vedettiin Nukkumajoen suvannolta järven puolelle metsän läpi, ja leiriläiset pääsivät vuoroin kävellen, vuoroin meloen matkaamaan järven ympäri. Retken aikana keskusteltiin muun muassa järven rannalla sijaitsevista muinaisasuinpaikoista ja alueen asutushistoriasta.

Näkymä Nukkumajoenjärvelle
© Klaus Kurki

Kullero (Trollius europaeus)
© Santeri Karjalainen

Viimeisen leiripäivän ohjelmassa oli aamuvarhaisen linturetken ja meditaatioharjoituksen lisäksi pääasiassa pakkailua ja paikkojen siivoamista. Leirikokit tarjosivat yllätysjälkkäriä lounaalla. Vieraskirjaan rustattiin terveiset ja tehtiin havainnollistava piirros Staalosta.

Lopuksi kaikki leiriläiset, ohjaajat ja kokit kokoontuivat vielä ryhmäkuvaan kämpän pihamaalle ennen kuin tilausbussi tuli hakemaan ja pitkä paluumatka etelään alkoi.

© Klaus Kurki

Vasp järjestää luonnonharrastusleirin noin 15-29-vuotiaille nuorille myös ensi kesänä. Luvassa jälleen monipuolinen retkeilyviikko luonnon helmassa hyvässä seurassa. Leirin aika, paikka ja teema julkaistaan piirin tapahtumakalenterissa keväällä. Seuraa tiedotusta!

22.9.2015

Vasp mukana Lihattomassa lokakuussa

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin lokakuu on täynnä kasvissyöntiaiheista ohjelmaa. Osallistumme Lihaton lokakuu -kampanjaan, jonka tarkoituksena on lopettaa tai vähentää merkittävästi lihansyöntiä kuukauden ajaksi.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri herättää eloon Lihattoman lokakuun kampanjablogin. Tänä vuonna julkaisemme blogissa kesän nuortenleiriltämme tuttuja reseptejä sekä aktiiviemme mietteitä kasvissyönnistä.

Perjantaina 2.10. järjestetään ruokasienikurssi, jossa etsitään ja tunnistetaan sieniä, kerätään talteen syksyn satoa ja kokataan yhdessä herkullisia ruokia metsäsienistä. Lue lisää nettisivuiltamme.

Loppukuusta järjestetään vegaanileivonnaisten kokkailua yhteistyössä Animalian kanssa. Tapahtumatiedot tarkentuvat myöhemmin. Seuraa tiedotusta.

Lihattoman lokakuun käynnisti tv-ohjelma Docaventures vuonna 2013. Kampanjaan on osallistunut kymmeniätuhansia ihmisiä. Seuraa kampanjaa Facebookissa.

16.9.2015

Reipasta Auton vapaapäivää!

Tiistaina 22.9. kannattaa jättää moottoriajoneuvot kotiin. Silloin vietetään nimittäin Auton vapaapäivää. Teemapäivä on osa kansainvälistä Liikkujan viikkoa, joka kannustaa ihmisiä miettimään liikkumisvalintojaan ja niiden vaikutuksia omaan terveyteen, rahankäyttöön, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Liikkujan viikko käynnistyi tänään.

Varsinais-Suomessa Auton vapaapäivä näkyy monella tavalla, muun muassa somekampanjana, bussikonsertteina ja satulansuojatempauksena.

Turun Seudun musiikkilaitoksen oppilaat esiintyvät iltapäivän aikana bussilinjoilla 6, 7, 9 ja 301. Konserttien tarkemmat aikataulut päivittyvät tänne. Polkupyöriä, joita on parkkeerattu bussipysäkkien pyöräparkkeihin, huputetaan Valonian ja Turun seudun joukkoliikenne Fölin toimesta "Polkien bussipysäkille" -satulansuojilla.

Liikkujan viikon aikana julkisuuden henkilöt luopuvat autoista ja kokeilevat kestäviä liikkumisen muotoja. Se, keitä nämä henkilöt ovat, selviää seuraamalla #autonvapaapäivä-tunnistetta Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Kuka vain voi osallistua somessa Liikkujan viikkoon jakamalla kuvia ja kommentteja sosiaalisessa mediassa samaisella tunnisteella. Osallistujien kesken arvotaan Jopo50v-juhlamallin polkupyörä.

22.9. on myös Kilometrikisan viimeinen kisapäivä. Kilometrikisa on leikkimielinen pyöräilykilpailu, jossa osallistujat kirjaavat ylös polkupyöräiltyjä kilometrejä aikavälillä 1.5.-22.9. Myös Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu kisaan vuosittain.

Katso video kestävän liikkumisen eduista.
Lue lisää Liikkujan viikosta.


11.9.2015

Keskikesän rauhaa ulkosaaristossa

Raportti Vaspin viikonloppuretkeltä Jurmoon ja Utöhön 31.7.-2.8.2015 

Teksti ja kuvat: Emma Hietaniemi, Milla Aalto, Mirelle Aalto

Piiriaktiivien yhteisestä toiveesta keskikesän fiilistelyretkemme kohteiksi valittiin Saaristomeren kansallispuiston kaukaisimmat saaret, Jurmo ja Utö, joiden luontoon tutustuimme tehokkaalla pikavisiitillä yhden viikonlopun aikana. Retkelle osallistui seitsemän nuorta. Matkaan lähdettiin perjantaina kello neljän jälkeen Turun linja-autoasemalta.

Jurmoon ja Utöhön liikennöivä yhteysalus m/s Eivor oli jo valmiina lähtöön Nauvon Pärnäsin lauttarannassa, kun nousimme bussin kyydistä. Leppoisan lämmin kesäsää teki matkustamisesta aluksen yläkannella mukavaa, joten siellä jaksettiinkin istuskella miltei koko matka lintuja kiikaroiden ja Saaristomeren kansallispuiston maisemista nauttien.

Ilta ulkosaaristossa
© Milla Aalto

Aurinko alkoi painua taivaanrantaan jo yhteysalusmatkan aikana värjäten horisonttiin asti ulottuvan avomeren kullalla ja vaaleanpunaisella. Kun Eivor jätti meidät illalla Jurmon satamaan, hehkui koko saari auringonlaskun väreissä. Rannassa uiskenteli lukuisia valkoposkihanhia. Metsäviklo huuteli jossain. Siinä oli tunnelma kohdillaan.

Jurmon satama ilta-auringossa
© Emma Hietaniemi

Ensimmäiseksi yöksi pystytimme telttamme Metsähallituksen ylläpitämälle leiripaikalle Moringharulle. Lukuisia muitakin telttailijoita oli jo leiriytyneenä samalle niemelle, mutta mahduimme onneksi vielä hyvin sekaan. Kohtasimme myös erään sattumalta samaan aikaan Jurmon-retkelle suunnanneen tutun luontoliittolaisen Uudenmaan piiristä.

Iltaruuan kokkailu nuotiopaikalla keskeytyi, kun huomasimme, miten hillittömän kauniiksi auringonlaskun viime hetken värit horisontissa olivat syventyneet, ja ryntäsimme ylös Moringharun kallioille katselemaan näytöstä. Tulenpunaisen sävyt haipuivat pikkuhiljaa violettiin ja lopulta saapui sinertävä hämärä. Samaan aikaan toisella suunnalla kirkas täysikuu nousi Jurmon nummien ylle.

Liekehtivä auringonlasku
© Emma Hietaniemi

Yöpuulle maltettiin kömpiä vasta, kun oli kunnolla pimeää, kuu oli kiipinyt korkealle taivaalle ja kadonnut pilvien sekaan, ja Utön majakan valo enää välähteli horisontissa.

Lauantaina ensimmäinen aamuherätys soi jo vähän ennen viittä, jotta halukkaat ehtisivät näkemään auringonnousun ja pääsisivät liikkeelle parhaaseen lintujentarkkailuaikaan. Aamunkoitto olikin ehkä - jos mahdollista - vielä kauniimpi kuin auringonlasku viime iltana. Taivas oli silkkaa kultaa ja Moringharun yllä näkyi sateenkaari.

Auringonnousun värejä sekä retkiporukkamme teltat Moringharulla
© Milla Aalto

Lauantain varhaisaamun ohjelmassa oli linturetki saaren länsipäähän, jonne meneminen on lintujen pesimärauhan takaamiseksi kielletty huhtikuun alusta heinäkuun loppuun, joten tänään sinne olikin kesän ensimmäinen vapaan pääsyn päivä. Samalla suunnalla kuljeskeli myös Uudenmaan piirin vahvistuksemme, joka suositteli suuntaamaan aivan niemen kärkeen bongaamaan isosirriä ja tundrakurmitsaa - ja sieltähän nämä hienot, kaukaa pohjoisen tundralta saapuneet muuttolinnut löytyivätkin kahlailemasta tylliparven joukosta. Myös muun muassa suosirrejä (tosin vain alpina-alalajia) hyöri niemellä lukuisia, ja rantaniittyä laidunsi joukko suurikokoista, pitkäkarvaista ylämaankarjaa. Juuri ennen paluuta leiripaikalle lopun retkiporukan herätystä ja toista aamiaista varten huomasin merellä aaltojen seasta kurkistelevan harmaahylkeen!

Näkymä Moringharulta
© Emma Hietaniemi

Kun koko retkiporukka oli jalkeilla, lähdettiin kiertämään saarta. Satamassa tutustuttiin Jurmon luontotalon näyttelyihin. Hyvä tovi vietetiin Högbergetillä, saaren korkeimmalla kalliolla, katsellen kauas sinisenä aaltoilevalle merelle ja ihaillen suurten merilokkien rauhallista lentoa.

Näkymä Högbergetiltä
© Milla Aalto

Suuntasimme kulkumme myös Jurmon kylälle, ihastelimme pientä kappelia ja hautausmaata sekä hellyytyimme kylän raitilla lepäilevien alpakoiden pienistä pörröisistä jälkeläisistä. Saaren omaleimaisten niittyjen ja ketojen kukkaloisto oli lumoavaa. Ilma oli lämmin, noin +15 asteinen, ja taivas miltei pilvetön, mutta tuuli oli koko päivän vähintään kohtalaista, ajoittain peräti navakkaa.

Pikkuiset alpakat päivälevolla
© Emma Hietaniemi

Palasimme laittamaan lounasta Moringharulle, purimme leirin ja suuntasimme takaisin satamaan kello neljään mennessä. Yhteysalus saapui hiukan etuajassa, joten saavutimme Utön, Suomen eteläisimmän asutun saaren, jo puoli kuudelta illalla.

Toinen yö oli määrä telttailla Utössä. Sotilasalueiden, tonttien, laitumien ja luonnonsuojelualueiden väliin jäävältä joutomaalta uskoimme kartan ja muiden retkeilijöiden kertomusten pohjalta päätellen löytävämme sopivasti joutomaata tilapäiseen leiriytymiseen jokamiehenoikeudella paikallisia häiritsemättä, mutta juteltuamme asiasta ohimennen yhteysaluksella saimme kuulla, etteivät paikalliset toivoisi retkeilijöiden telttailevan ollenkaan koko saarella ja että maanomistaja on halunnut kieltää leiriytymisen aiemmin käytössä olleella telttailupaikalla.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä olimme jo saaressa, eikä yhteysalus kulkisi takaisin ennen huomista. Kunpa saarelaisten kielteisyydestä retkeilijöitä kohtaan olisi tiedotettu vaikkapa Utön matkailusivuilla, niin olisimme etukäteen tienneet olla tulematta! Mutta nyt kun kerran olimme jo saapuneet, hipsimme vähin äänin kylän ulkopuolelle, etsimme kolmen teltan mentävän tasaisen kohdan pusikosta ja pyrimme leiriytymään mahdollisimman huomaamattomasti ja jälkiä jättämättä.

Illalla teimme vielä kierroksen saarella, katselimme auringonlaskua ja fiilistelimme, mutta olimme huolissamme, että paikalliset ärsyyntyisivät läsnäolostamme, joten pysyttelimme pääosin piilossa saaren asumattomassa päässä. Noutaessamme vettä rannasta astioiden tiskaamista varten pääsimme tarkkailemaan rantakivikon lomassa uiskentelevia hassuja pikku katkoja. Pieniä äyriäisiä oli niin paljon, ettei vettä meinannut ollenkaan saada ammennettua ilman, että muutama eksyi aina sekaan.

Ilta Utössä
© Emma Hietaniemi

Yön aikana tuuli voimistui niin, että teltassa nukkuminen alkoi tuntua aika jännittävältä. Ilmatieteenlaitoksen säähavaintojen mukaan tuulen nopeus oli kuitenkin kovimmillaankin vain 10 m/s, mutta teltasta käsin kuunneltuna se vaikutti paljon hurjemmalta

Sunnuntaiaamuna herättiin taas varhain katsomaan auringonnousua, mutta sen jälkeen ei kukaan jaksanut lähteä lintuja katsomaan, sillä yöllä telttakankaita paukuttanut tuuli oli haitannut nukkumista.

Aamunkoitto Utössä
© Milla Aalto

Leiri kuitenkin purettiin hyvissä ajoin aamulla ja lähdettiin jatkamaan saaren tutkimista. Nyt uskaltauduttiin myös takaisin kylälle ja ihastelemaan Utön kuuluisaa majakkaa.

Utön majakka
© Mirelle Aalto

Ennen yhteysaluksen lähtöä takaisin Nauvoon päin tehtiin ostoksia Utö Handelista, ihastuttavasta pikku putiikista Utön kylällä, sekä kokattiin lounasta rantakallioilla merimaisemasta nauttien.

Utön satamaa
© Emma Hietaniemi

Paluumatka Utöstä Pärnäsiin kesti viitisen tuntia, mutta maisemia ihastellessa, lintuja kiikaroidessa ja piirin tulevia retkiä juoniessa matka ei käynyt liian pitkästyttäväksi. Takana oli tunnelmallinen, kaunis ja hauska viikonloppu. Mielessä kehittyi jo suunnitelmia seuraavaalle retkelle Saaristomeren kansallispuistoon.

Ulkosaariston ulapalla
© Emma Hietaniemi

1.9.2015

Muoviton syyskuu

Syyskuun ekokampanjana vietetään Muovitonta syyskuuta. Kampanja haastaa nimensä mukaisesti vähentämään syntyvän muoviroskan määrää.

Teksti: Sofia Böling

Muovi on erityisen ongelmallinen materiaali merien kannalta. Ensimmäiseksi sopii mainita, että öljy on muovin raaka-aine. Öljyntuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta ja aiheuttaa riskin öljyonnettomuuksille.

Maailmassa tuotetaan yli 90 miljardia kiloa muovia vuodessa. Tästä määrästä noin 10% päätyy vesistöihin esimerkiksi teollisuuden päästöistä tai yhdyskuntajätevesistä. Osa mereen päätyneestä muovista painuu merien pohjaan ja loppu jää pinnalle kellumaan tai ajautuu rantoihin. (1)

Meressä oleva jäte vahingoittaa meressä eläviä eläimiä; roskat voivat aiheuttaa vammoja ja tukehtumiskuolemia tai eläimet voivat erehtyvä luulemaan jätettä ravinnoksi. Muovijäte ei sula eläinten elimistöissä vaan tukkii ruuansulatuskanavan ja täyttää mahalaukun aiheuttaen aliravitsemusta. Pohjalle jäänyttä muovia on mahdoton poistaa meristä aiheuttamatta eliöille vielä suurempaa vahinkoa. (2, 3)

Merivirtojen liikkeet keskittävät merien pinnalla olevaa roskaa jätepyörteiksi. Jätepyörteiden kokoa kuvaavat luvut ovat murheellisia: Pyörteissä on noin 3,5 miljoonaa tonnia muovia. Jätepyörteiden koko on kymmenkertaistunut joka vuosikymmen 1950-luvulta lähtien. Nykyään pyörteet kattavat jopa 40% Maapallon meripinta-alasta. (6)

Muovi hajoaa luonnossa äärettömän hitaasti. Vähitellen se pilkkoutuu pienemmiksi hiukkasiksi aaltojen liikkeen, hapettumisen ja auringon UV-säteilyn seurauksena. Näin syntyy mikroskooppisen pientä mikromuovia. Monet planktoneliöt eivät pysty erottelemaan tätä mikromuovia ravinnostaan vaan syövät sitä. Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat saaneet näyttöä siitä, että muovi kertyy suurempiin eläimiin, kun ne syövät mikromuovia syöneitä pieniä eliöitä. (4, 6)

Mikromuovia ei päädy vesiin ainoastaan suuresta muoviroskasta irtoamalla. Pieniä muovirakeita löytyy myös lukuisista kosmetiikkatuotteista, kuten hammastahnasta, kuorintavoiteista ja shampoosta, ja nämä muovirakeet huuhtoutuvat jätevesien mukana vesistöihin. Mikromuovia on vaikea suodattaa pois jätevedestä, joten se päätyy sellaisenaan luonnonvesiin. Kosmetiikan ohella mikromuovipäästöjä syntyy kotitalouksissa pyykinpesun yhteydessä: kun peset polyesteripohjaista vaatetta, muovisia kuidunpalasia huuhtoutuu pesuveteen. (4, 5)

Osa muoveista on itsessään ympäristömyrkkyjä. Vaikka kaikki muovi ei olekaan ehdottoman myrkyllistä, muovin tekee haitalliseksi sen myrkkyjä keräävä ominaisuus: ympäröivän meriveden myrkyt tarttuvat muoviroskaan, jonka myrkkypitoisuudet voivat olla jopa miljoonakertaiset verrattuna ympäröivään meriveteen. (3, 5)

Yksittäisellä ihmisellä on useita keinoja vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että muovia pääsee mereen mahdollisimman vähän. Tässä niistä muutamia:
  • Älä heitä roskia luontoon. Kierrätä jätteet asianmukaisesti.
  • Älä osta mikromuovia sisältävää kosmetiikkaa. Ympäristömerkeistä Joutsenmerkki on kieltänyt muovin käytön joutsenmerkityissä tuotteissa. Älypuhelimiin ladattavalla CosmEthics-sovelluksella voi tunnistaa muovia sisältävät tuotteet.
  • Allekirjoita vetoomus YK:n alaisen kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi.
  • Älä osta mitään turhaa.
  • Osta mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita.
  • Älä osta pullotettua vettä.
  • Älä hanki turhia muovipusseja. Kangaskassien lisäksi on olemassa kestopusseja hedelmille. Muista, että kangaskassia on käytettävä useita kertoja, jotta sellaisen käyttö on ympäristöystävällisin valinta.
  • Haasta itsesi ja kaverisi mukaan Muovittoman syyskuun kampanjaan Facebookissa.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu Muovittomaan syyskuuhun jakamalla aiheeseen liittyviä meemejä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi suunnitteilla on Plastic Planet -elokuvailta.

Lähteet:
1. Wikipedia
2. Suomen YK-liitto
3. Biologian ja maantieteen opettajien liitto
4. Suomen ympäristökeskus
5. Tiedetuubi
6. Suomen YK-liitto
7. Joutsenmerkki 

28.8.2015

Ilmoittautuminen syyskuun viikonloppuretkelle avattu!

Luonto-Liiton Hämeen ja Varsinais-Suomen piirit järjestävät yhteistyössä viikonloppuretken nuorille Tampereen Hervantajärven ja Birgitan polun lähimetsäkohteeseen 25.-27.9.2015.

Retkellä Pirkanmaan luonnossa
© Milla Aalto

Birgitan polulla kuljemme vaihtelevassa maastossa; matkan varrella on kauniita järvimaisemia, monipuolista metsämaastoa ja Koukkurahkan Natura-alue. Reitin varrelle osuu myös laavuja ja tulipaikkoja. Viikonlopun aikana on mahdollisuus oppia retkeilyn perustaitoja, kuten tulentekoa ja retkiruoan valmistusta. Iltanuotiolla pohdimme yhdessä meille tärkeitä asioita ja suhdettamme luontoon.

Matkustus kimppakyydein tai julkisilla kulkuvälineillä ja majoitus teltoissa tai laavuissa. Osallistumismaksua ei peritä, matkat ja ruuat hoidetaan omakustanteisesti. Varusteita on mahdollista saada lainaan sekä Turusta että Tampereelta. Retki on suunnaatu noin 15-29 -vuotiaille.

Ilmoittaudu retkelle viimeistään 13.9. laittamalla sähköpostia HLP:n retkiryhmälle (osoite alla). Kerro ilmoittautuessasi nimesi, syntymävuotesi, puhelinnumerosi, mistä päin olet tulossa mukaan retkelle, onko sinulla käytössäsi telttaa tai retkikeitintä, puuttuuko sinulta joitakin olennaisia varusteita ja onko sinulla jotakin erityisruokavaliota tai muuta sellaista seikkaa, mikä retken järjestäjien olisi hyvä tietää ruoka- ja telttaryhmäjakoa sekä muita käytännön asioita mietittäessä.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset:

Luonto-Liiton Hämeen piirin retkiryhmä
hlpretkiryhma [ät] gmail [piste] com

(Korvaa hakasulkeissa olevat [ät] ja [piste] oikealla @-merkillä ja pisteellä.)

14.8.2015

Hullu vaellus - eli sinne ja takaisin kahdessa päivässä

Kertomus Vaspin luonnonharrastusleirin vaellusohjelmalinjan seikkailusta Nukkumajoen leirikämpältä Hammastunturin erämaahan ja takaisin 14.-15.7.2015

Teksti: Mirelle Aalto
Kuvat: Joonatan Kutilainen ja Mirelle Aalto

Nukkumapään huipulla

Luonnonharrastusleirin vaellusohjelmalinja alkoi koko leiriporukan yhteisenä taipaleena leirikämpältä Nukkumapää-tunturille. Tunturin huipulla levähdettiin yhdessä ennen kuin jatkoimme pienporukalla eteenpäin kohti Tervaspäätä. Tämän kertaisen vaelluksen ideana oli poluttomassa maastossa suunnistaminen, sillä emme liikkuneet lainkaan merkityillä retkeilyreiteillä, eikä muitakaan polkuja pahemmin kuljettu.

Kaitamojärvi

Ensimmäiseksi yöksi jouduttiin leiriytymään paljon aiottua lyhyemmän kävelymatkan jälkeen Kaitamojärven rannalle. Nukkumapään saavuttaminen oli vienyt liikaa aikaa, ja illallista oli jo pakko saada, eikä sen jälkeen huvittanut enää jatkaa kävelyä.

Aamulla päätimme olla ahneita ja lähteä kävelemään periaatteessa kahden päivän kävelymatkaa yhdessä päivässä. Ensin kohteeksi otettiin Tupapää-vaara, jonka läheltä meidän oli ollut tarkoitus tänä toisena vaelluspäivänä herätä.

Olimme jo melkein Tupapäällä, kun näimme vilaukselta horisontissa siintävän Tervaspään, jota tänään oli alkuperäissuunnitelman mukaan ollut tarkoitus käydä tutkimassa. Tiesimme sen olevan melko kaukana, jos mielimme ehtiä kämpälle ennen yön pikkutunteja. Tunturi teki kuitenkin jo kaukaa nähtynä sellaisen vaikutuksen, että hulluina suuntasimmekin mieluummin sinne kuin vaaralle.

Lounastaukoon mennessä oli jo kävelty turhauttavan paljon. Pysähdyimme kunnolla nyt vasta juuri ennen tunturinousua. Onneksi alkupäivä oli ollut pilvinen ja yön jäljiltä niin viileä, että räkkä ei ollut liikkeellä. Nyt alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ötökät ahdistella niin meitä ihmisiä kuin selvästi myös poroja; pieni lauma tölvähti yllättäen kokkailujemme viereen meitä huomaamatta ja jatkoi kulkuaan kohti Tervaspäätä.

Poron rynnistys

Tervaspää on hyvin kallioinen tunturi. Nousu alkaa suurten lohkareiden ja avokallion lomasta. Rinteellä kohdattiin perinteiset tunturin linnut, kapustarinnat.

Tervaspäälle nousu

Tervaspään laelta (korkeus 468,7 m) avautui kuin avautuikin näkymä Hammastunturille, joka on antanut nimensä koko tälle Hammastunturin erämaalle. Tunturi siintää valtavan Hammasjärven vastarannalla. Tervaspään laki on laaja, ja sen toiseksi korkeimmalla kohdalla pyöri suurempi porojoukko, johon liittyi jatkuvasti uusia jäseniä.

Näkymä Tervaspäältä Hammastunturille

Tunturinäkymien jälkeen alkoi pitkä taival takaisin kohti leirikämppää. Halusimme sinne nukkumaan, koska luulimme olevamme seuraavana aamuna tästä järkyttävästä kävelyrupeamasta huolimatta kunnossa ja lähdössä seuraavalle taipaleelle. Emme halunneet, että sille jouduttaisiin lähtemään aikataulusta jäljessä. Jos olisimme tienneet, että saavumme kämpälle vasta aamuyöllä neljältä niin riutuneina, että seuraavalle taipaleelle olisi ollut kurja lähteä, olisimme voineet leiriytyä jonnekin Tervaspään lähelle.

Hoipuimme metsäautotietä pitkin kohti (lähes) yöttömän yön auringonlaskua...


Saavuimme hämärän hetkenä harvinaiseen Lapin lehtoon, joka väsymyksestä huolimatta näytti lumoavalta.

Hämärän hetki lehdossa

Hämärän hetki oli ohi ja aurinko nousi juuri, kun edessä avautui näkymä Latvajärvelle, josta Nukkumajoki laskee kohti Inarijärveä. Oli jo niin luvattoman myöhä, että leiristä lähetettiin parit huolestuneet tekstarit. 

Latvajärvi

Latvajärveltä käveltiin vilkaisemaan viereistä kanjonia ja sen kulkukelpoisuutta. Kanjoni oli mahtava, mutta kulkukelvoton, joten kiipesimme sen laidalle. Kanjonia pitkin lensi ohitsemme piekana, siivet auringonnousussa välkehtien. 


Leiriin päästiin lopulta, vaikka todella horjuen. Kävelyä kertyi jälkimmäisen päivän aikana melkein 30 km, mikä mentiin ilman valmista retkeilyreittiä pääosin umpimetsässä suunnistaen. Leirissä odotti järkytykseksemme edelleen hereillä oleva pääkokki, joka tarjosi meille sekä päivällistä että iltapalaa mukavasti aamuneljältä.

Eipä enää tämän Lapinmatkan aikana vaellettu enempää, vaan vaihdettiin seuraava taival mieluummin kanoottiretkiin, tutustumiseen lähikohteisiin ja muuhun leireilyyn kämpän ympäristössä.

Vaikka vaellus oli lopulta hullu, oli Tervaspää maisemineen näkemisen arvoinen. Lapin kesäyö erämaaluonnossa oli myös hieno, mutta kieltämättä olisimme arvostaneet sitä enemmän, jos olisimme olleet hiukan vähemmän puhki.