Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri: taide

Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit

22.4.2018

Luonto-Liiton Kevätpäivät Laitikkalassa

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Milla Aalto & Samu Sarasoja ym.

Tänä vuonna perinteisten Talvipäivien sijaan saatiinkin Kevätpäivät, kun Hämeen piiri pisti kemut pystyyn huhtikuun puolivälissä. Vaikka hämäläinen maalaismaisema nukkuikin yhä paikoin paksun lumipeitteen alla, tunnelma oli kuitenkin keväinen, sillä auringonpaiste lämmitti ja päivisin ulkona hengailtiin ilman takkeja, kukkia löytyi jo, ensimmäiset hyönteiset olivat liikkeellä ja Suomeen palanneita muuttolintuja havaittiin joukoittain.

Tapahtumapaikkana toimi Laitikkalan koulu Pälkäneellä. Leirikeskukseksi rempattu vanha koulurakennus tarjosi mainiot puitteet viikonlopun viettoon. Sisämajoitustilaa riitti, mutta osa porukasta yöpyi pihalla teltoissa ja riippumatoissa. Ulkona yönsä viettäneet saivat kuunnella lehtopöllöjen innokasta huhuilua, joka kantautui aivan pihapiiristä, ja laulujoutsenten huutelua kauempaa joelta.

Laitikkalan koulu.

Pihaan pystytettiin myös puolijoukkueteltta.

Meiltä Varsinais-Suomesta reissasi Kevätpäiville viiden hengen edustus. Kaikkiaan tapahtumaan osallistui kuutisenkymmentä henkilöä eri puolilta maata. Laitikkalaan saavuttiin perjantaina iltapuolella päivää. Ennen pimeän tuloa pidettiin ulkona tutustumispiiri sekä pelattiin rastirataleikkiä, jonka loppuratkaisuna selvisi - ei enempää eikä vähempää kuin - elämän tarkoitus. Se olikin pienoinen järkytys etenkin varsinaissuomalaisittain tarkasteltuna. Iltaohjelmaan sisältyi elokuvan katselua ja hengailua.

Rastiradalla väsättiin muun muassa maataidetta.

Lauantaiaamu starttasi kello kuudelta linturetkellä. Kymmenkunta retkeilijää lähti kiertelemään Laitikkalan kylämiljöötä ja havainnoimaan lintuja. Peipot, mustarastaat, punarinnat, tiaiset, keltasirkut ja varpuset pitivät konserttia. Töyhtöhyypät soidintelivat pelloilla. Joutsenet toitottivat. Joella kuhisi telkkiä ja sinisorsia. Pari metsävikloakin löytyi. Kyllönjoen vanhalla sillalla tuli vastaan kettu.

Kyläteiden kiertelyn jälkeen "oikaistiin" metsän läpi maantielle, sillä maantiesillalta oli parempi näkyvyys Pinteleelle ja sen rantapellot tiedettiin myös hyväksi lintupaikaksi. Rämpimisen jälkeen pysähdyttiin sillalle kiikaroimaan järvelle, mutta parhaat havainnot tehtiin taivaalta, kun ylitse vyöryi muuttavien hanhien ja joutsenten auroja.

Kevätpäivien aamuretkeilijöitä auringonnousun valossa.

Vesipääsky on hieno eläin. Tuli vaan mieleen. Ei me sitä havaittu.

Kiikarointia maantiesillalta.

Kevätpäivien lintuhavaintolista venyi.

Lauantain pääohjelma koostui työpajoista. Tarjolla oli niin reipasta ulkoilua kuin rauhallista sisäohjelmaakin. Tulenteko- ja hätämajoitetyöpajassa harjoiteltiin erilaisten majoitteiden rakentamista yksinkertaisista materiaaleista sekä tulentekotekniikoita perusteista vaikeampiin menetelmiin. Asahi-työpajassa saatiin kokeilla vetreyttävää ja rauhoittavaa terveysliikuntamuotoa. Seikkailutyöpajassa tutustuttiin seikkailukasvatuksen perusteisiin. Lempieläinmaalauksessa päästettiin luovuus valloilleen. Keskustelua ja pohdiskelua virittelivät puolestaan sukupuolisensitiivisyystyöpaja, workshop workshop ja metsäryhmän esittäytyminen.

Workshop workshopissa opeteltiin työpajamenetelmiä kuten Collegial Counselling -metodia.

Tulentekoa kipinäraudalla.

Lauantai-iltanakin katsottiin elokuvaa. Lisäksi kuultiin mielenkiintoinen esitelmä pyöräilyseikkailusta Aasiaan, eläydyttiin luonnonnostatusrummutukseen, pelattiin hauskaa lajibingoa, hengailtiin iltanuotiolla sekä tietysti saunottiin ja saatiin tietoa suomalaisista saunaperinteistä. Lauantain ohjelmaa sisältyi lisäksi Luonto-Liiton kunniamerkkien jako ja kakkukahvit. Ohjelmassa oli runsaasti aikaa myös vapaalle oleskelulle, jutustelulle, rentoutumiselle ja luonnon havainnoinnille.

Laitikkalan maisemia: näkymä Kyllönjoen vanhalta sillalta Pinteleen suuntaan.

Myös sunnuntaiaamulle järjestyi linturetki, mutta liikkeelle lähdettiin vähän myöhemmin, seitsemän jälkeen, ja hiukan pienemmällä porukalla. Viikonlopun lintuhavaintolista venyi edelleen. Harmaapäätikka huuteli jossain kylän liepeillä, joella uiskenteli pari isokoskeloita, soidintelevien töyhtöhyyppien määrä oli kasvanut, ja aamun äänimaisemaan oli liittynyt myös punakylkirastas.

Aamuretkeläisiä.

Siivoilun, pakkailun ja päätössanojen lisäksi sunnuntain ohjelmassa piti olla bussiretki kauempana Laitikkalasta sijaitsevalle suojelualueelle, mutta bussikuskin sairastumisen vuoksi retki peruuntui. Sen tilalle keskittiin kuitenkin oitis korvaavaa ohjelmaa: extempore-reissu läheiselle Rönnvikin viinitilalle sekä Kevätseuranta-retki Laitikkalan maisemissa.

Kevätseurannan ohella retkellä käytiin ihmettelemässä läheistä pientä suojelualuetta, joka osoittautuikin yllättäen pähkinäpensaslehdoksi. Kukkivia leskenlehtiä ja sinivuokkoja löydettiin, kekomuurahaiset, kimalaiset skeä neito- ja sitruunaperhoset olivat liikkeellä, muuttavia kurkia nähtiin, töyhtöhyypät pitivät hurjaa menoa pelloilla, ja pari joutsenta lensi myös läheltä yli. Kaukana pellolla liikuskeli kettu.

Kevätseurantaa.

Yllättävä pähkinäpensasesiintymä.

Sinivuokkojen joukosta löytyi ns. erilainen nuori.

Tapahtuman päätteeksi kisattiin vielä siitä, mikä piiri saisi järjestää seuraavan vuoden talvi- tai kevätpäivät. Meidän piirimme kutsuttiin hurjaan Linnunlaulukaraoke-battleen Uudenmaan piiriä vastaan. Eeppisen kisan päätteeksi talvipäivien kiertopysti siirtyi stadilaisille, mutta uhosimme vievämme sen ensi vuonna.

Perinteinen ryhmäkuva otettiin myös ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.

Kiitos vielä Hämeen piirille hienoista Kevätpäivistä!

25.11.2016

Älä osta mitään - älä osta tonttua!

Teksti ja kuvat: Silja Aalto

Tontut taitavat olla taas muotia. Ainakin niitä näkee nyt lähes kaikissa tavarataloissa ja lahjatavaramyymälöissä. Ja ovathan ne kieltämättä todella sympaattisia. Melkein omaankin torppaan haluaisi kotihaltijan piristämään synkkiä iltoja.

Tonttumarkkinoilla on kuitenkin ilmeinen ongelma. Laadukkaammat lähellä tuotetut käsityötuotteet ovat selvästi nuorisobudjetin ulkopuolella, kun taas huomattavan edulliset tuotteet ovat peräisin halvan tuotannon maista. Niiden valmistus ja kuljetus ei ole ympäristöystävällistä, ja tuotannon eettisiä lähtökohtia on vaikea selvittää.

Ongelman voi ratkaista askartelemalla itse omat tonttunsa. Samalla saa kierrätettyä vanhoja materiaaleja. Itse tehty on myös lahjatavarana aina persoonallinen ja kaunis.

Ohje: Askartele tonttu kierrätysmateriaaleista

Etsi puhdas lasipurkki. Purkin koko ratkaisee, kuinka pulskan tontun saat. Valitse purkin etupuoleksi kohta, jossa on etiketti.

Kierrä piippurassia tai rautalankaa purkin suulle, ja nosta piippurassin päät purkin edestä ja takaa pystyyn ylös. Kierrä ylhäällä olevat päät yhteen. Piippurassin pituus määrää hiippalakin korkeuden.

Esimerkkitonttumme.

Jos piippurassia tai rautalankaa ei ole, voit rullata kartongista kartion ja teipata sen purkin suulle. Kartio kannattaa laittaa hieman kallelleen taaksepäin.

Valitse pari reikäisiä vanhoja sukkia, joiden väri sopii tontun vaatetukselle. Sukat voivat tietysti olla myös eri paria.

Tontun haalari: Leikkaa sukan varsi pois kantapään kohdalta. Pue sukka lasipurkin päälle alakautta. Sukan varpaiden kohta jää purkin alle.

Hiippalakki: Pue toinen sukka lasipurkin päälle yläkautta. Sukanvarren yläreunasta tulee tontun lakin alareuna. Leikkaa sukan päästä ylimääräinen kangas pois niin, että sukkaa riittää hieman piippurassin tai kartongin yli. Ompele hiippalakki neulalla ja langalla takaa kiinni. Hienoimman tuloksen saat kieputtamalla kankaan ensin kierteelle/rullalle, jonka sitten kiinnität ompeleilla. Lakki kannattaa kiinnittää takaa muutamalla pistolla haalarin reunan päälle.

Parta: Parran voi tehdä vaikkapa villasta, villalangasta tai vanhan vaatteen karvareunuksesta. Minulla sattui olemaan kaapissa lukioaikoina ostettu hopeanvärinen tekoparta, jota emme tulisi enää ikinä tarvitsemaan. Ensimmäisen esimerkkitontun parta on leikattu siitä. Toisen partaan kokeilin omia hiuksiani, mutta niiden liimaaminen oli hyvin vaikeaa.

Kasvot voi toteuttaa kahdella tavalla:

Yksinkertaisempi vaihtoehto on liimata parta suoraan etupuoleksi valittuun etikettiin läpinäkyväksi kuivuvalla askarteluliimalla. Huomioi, että pipo lasketaan lopuksi ”silmille”, eli parran yläreunan päälle. Pipon reunan alta pilkistävän nenän voi tehdä vaikka puuhelmestä.

Tontut kotitekoisen kierrätyskynttilän valossa.

Luovempi vaihtoehto on värjätä soikea pala paperia ihon väriseksi, ja piirtää siihen suu. Kasvopaperi liimataan purkin etukylkeen. Sen jälkeen partaa asetellaan suun alle ja pieninä paloina myös viiksiksi suun yläpuolelle. Lopuksi nenä liimataan viiksien päälle.

Lisävinkkejä:

Kuvien suuremmalla tontulla on myös kädet. Ne muodostuvat yhdestä piippurassista, joka on kiinnitetty takaa kartonkikartion reunan alle ennen vaatteiden pukemista. Sukasta pois leikatusta ylimääräisestä palasta on kiedottu hihat, jotka on ommeltu käden alapuolelta kiinni.

Näiden esimerkkitonttujen nenät eivät ole valmiita helmiä. Ne on tehty leikkaamalla aikakauslehdestä parin neliösentin kokoinen ruutu ihon väristä paperia (esim. valokuvasta jonkun henkilön posken kohdalta). Paperin kääntöpuolelle on levitetty liimaa, jonka jälkeen se on rytätty nenän muotoon. Kun paperimyttyä puristaa hetken, se kuivuu muotoonsa.

Myös tontun kasvot voi tietenkin leikata vaikka kokonaan lehtikuvasta, ja liimata vain parran ja nenän valmiiseen naamaan.

Tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Kiinnittäkäämme kaikki huomiota ostopäätöksiimme tulevan juhla- ja lomakauden aikana. Lisää kierrätystä ja askartelua luvassa Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin jouluaskarepajassa Koroisten kahvilalla 2.12. Muista ilmoittautua mukaan 28.11. mennessä!

#äläosta #äom #blackfriday #kestäväjoulu #krääsätönjoulu

31.1.2016

Keskitalven kauneus esillä Stoorissa

Helmikuussa Turun pääkirjaston nuorten osastolla on esillä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin aktiivien järjestämä näyttely luontosuhteesta ja talvisen luonnon kauneudesta

Luonto lainassa -teemaviikkoa vietetään 15.-21.2. kirjastoissa ympäri maan. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää tänä vuonna teemaviikkoon liittyvän taidenäyttelyn, joka on esillä koko helmikuun ajan Turun pääkirjaston nuorten osasto Stoorissa.

Keskitalven pakkasissa luonto näyttäisi nukkuvan. Entä nukkuuko ihmisen luontosuhde? Eloton luonto esittelee talvella kauneimpia värejään ja mahtavimpia muotojaan. Tarkkaavainen katsoja huomaa myös, että jopa hankien keskellä on elämää.

Näyttely esittelee nuorten aktiiviemme valokuvia ja kuvataidetta luonnonharrastamisesta ja luontosuhteesta keskitalven aikaan. Töiden ohella esillä on myös pieniä luonnonharrastajan tykötarpeita.

Lisätiedot ja yhteydenotot: Silja Susanna Aalto, sisu.aalto [ät] gmail [piste] com

6.10.2015

Seikkailuja staalojen mailla

Kuvia ja tunnelmia Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin luonnonharrastusleiriltä Inarista 12.-19.7.2015

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Klaus Kurki, Santeri Karjalainen, Silja Aalto, Sofia Böling

Kuten aiemmassa leiripostauksessamme heinäkuussa lupailtiin, julkaisemme nyt lisää terveisiä ja paljon valokuvia tapahtumarikkaalta leiriviikolta. Leirin vaellusohjelmalinjalta julkaistiin jo aiemmin oma retkikertomuksensa, joten keskitymme tässä postauksessa kämppäleiriohjelmalinjan tapahtumiin.

Leirillä oli mukana kaikkiaan kaksikymmentä osanottajaa, henkilöstö mukaan lukien. Suurin osa porukasta lähti liikkeelle Turusta. Loput liittyivät seuraan Tampereelta, Oulusta ja Rovaniemeltä. Matka taittui Rovaniemelle saakka junalla, sieltä eteenpäin tilausajolla. Reissuun lähdetiin Turusta lauantai-iltana kahdeksan aikaan ja perille Nukkumajoen leirikämpälle Inariin saavuttiin maanantaina iltapäivällä kolmen maissa, joten takana oli melko monta tuntia matkustamista ennen kuin oltiin määränpäässä.

Kun Inarissa lastauduttiin ulos bussista leirikämpän pihaan, oli sää kylmä ja harmaa, mutta pelättyä räkkää oli onneksi paljon vähemmän kuin odotettiin. Ensimmäinen leiripäivä alkoi tavaroiden lastaamisella bussista kämppään ja majoittumisella.

Leirin ensimmäinen ohjelmanumero oli tutustumisrinki, jonka myötä saatiin myös vähän lämmiteltyä, kun otettiin kyykkäysleikin avulla selvää osanottajien taustoista ja mielenkiinnonkohteista.

Maanantain ohjelmassa oli myös kanoottimelontaharjoituksia Nukkumajoen suvannolla sekä leiripaitojen maalaamista. Paitojen koristelussa käytettiin lehtiä ja varpuja erilaisten kuvioiden painamiseen sekä valmiita sabluunoita leirin ja Luonto-Liiton logojen tekemiseen.

Jokaisen leiripäivän aamu alkoi joogahenkisellä venyttely- ja verryttely- tai meditaatioharjoituksella eli niin sanotulla metsäjoogalla leirikämpän lähellä. Keskittyminen vaati ankarasti hermoja, sillä paikallaan pysyvä aamuharjoittelija sai muutamassa minuutissa ympärilleen valtavan parven inisevää räkkää, minkä lisäksi kekomuurahaiset kipittivät jaloissa. Silti aamuharjoituksesta tuli oikein suosittu ohjelmanumero.

Tiistaina päivän teema oli vaeltaminen. Aamulla tutustuttiin aiheeseen teoriassa: kuultiin pidempään vaellusta harrastaneiden osanottajien ajatuksia rinkan ja repun pakkaamisesta, varusteiden valitsemisesta, reitin suunnittelusta ja suunnistuksesta. Lounaan jälkeen vaellusohjelmalinjalle ilmoittautuneet leiriläiset lähtivät matkaan kohti Hammastunturin erämaata, ja kämppäleiriporukka patikoi mukana alkumatkan.

Maisemien jylhyys ja luonnon moninaiset yksityiskohdat tekivät vaikutuksen etenkin ensikertalaisiin Lapin-kävijöihin. Leiriläiset halusivat luonnollisesti valokuvata kaiken, joten kulku taittui hitaanlaisesti ja havainnointiin käytettiin runsaasti aikaa.

Matkan varrelta löydettiin muun muassa paljaaksi kaluttu poron raato, josta oli jäljellä enää vain luita ja karvaa. Kolkkoa näkyä tarkasteltiin ja valokuvattiin huolellisesti.

Edesmenneen poron maalliset jäänteet
© Klaus Kurki

Monen tunnin patikoinnin ja haastavien suunnistusvaiheiden jälkeen sankka tunturikoivikko väistyi ja alkoi nousu kohti Nukkumapää-tunturin huippua. Nousun aikana suoritettiin Pihka-luonnonharrastusmerkin tunturinrinnetutkimustehtävää.

Rinnettä ylös kuljettaessa löydettiin kiinnostavia kasveja, kuten riekonmarjaa ja sielikköä, sekä kohdattiin tunturiylänköjen veikeitä asukkeja, kiivaasti vihelteleviä kapustarintoja.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria)
© Santeri Karjalainen

Huipulta näki kauas Inarijärvelle. Pilvet väistyivät hetkeksi niin, että aurinko pääsi pilkahtelemaan.

Evästauon jälkeen vaeltajien ja kämppäleiriläisten tiet erkanivat, kun kämppäleiriporukka lähti suunnistamaan takaisin Nukkumajoelle. Aikataulu oli päässyt hiukan venähtämään, joten paluumatkalla yritettiin pitää kiirettä, jotta ehdittäisiin päivällisajaksi takaisin.

Iltaisin ohjelmassa oli uimista ja saunomista sekä luonnollisesti fiilistelyä ja tarinankerrontaa iltanuotiolla. Myös iltapalat kokattiin pääosin nuotiolla, ja ruokalistalla oli perinteisten muurikkalettujen ohella köyhiä ritareita.

Keskiviikkona kämppäleirissä perehdyttiin saamelaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan, jonka värikkäistä hahmoista leiriläisten suurimmaksi suosikiksi ja keskeisimmäksi jutunjuureksi nousi Staalo. Paljon huomiota saivat myös kansantarinoissa esiintyvät máddut, eläinten kantavanhimmat, ja niihin liittyvä tematiikka. Saduissa esiintyvän sammakoiden haltijan, kiehtovan Cubbomáddun, suojatteja tavattiin Nukkumajoen rannoilla useampaan otteeseen leiriviikon aikana.

Saamelaisesta mytologiasta inspiroiduttiin päivän taidetyöpajoissa, joissa luotiin muun muassa maataidetta ja runoutta. Ohjelmaan sisältyi myös luontosuhdeharjoituksia ja luovaa tanssia metsässä. Illalla leiriin saapui saamelaisperinnettä Inarissa opiskellut vierailija, joka osallistui myös iltaohjelmaan.

Kämpän lähellä liikuskeli lukuisia poroja, osa niistä vasojen kanssa. Kuukkeli, kansanperinteen pyhä henkilintu, vieraili useamman kerran pihassa ja tulipa peräti syömään sille tarjottuja pähkinöitäkin. Nukkumajoen suvannolla ja läheisellä jängällä havaittiin muun muassa valkoviklo, pikkukuovi, laulujoutsenia ja lapintiiroja. Kahtena päivänä aamuvirkut lähtivät linturetkelle jo kuudelta.

Illan tullen leiriläisten huomion varasti kettu, joka ilmestyi kämpän pihapiirin etsimään ravintoa ja tunki rohkeasti aivan ihmisten lähelle nuotiopaikalla. Aluksi ketun käytös herätti huolta eläimen terveydentilasta, sen turkkikin oli niin rönttöinen, mutta loppujen lopuksi kyse taisi olla vain vähän raihnaisesta yksilöstä, joka oli keksinyt helpon tavan saada ravintoa. Vähän ressukalta se joka tapauksessa vaikutti.

Torstaina tehtiin jälleen patikkaretki pois kämpältä. Suuntana oli Saukkojänkä. Sää oli lämpimämpi, joten hyttysiä ja mäkäriä riitti aiempaa enemmän, mutta retken tunnelma oli joka tapauksessa hyvä. Saukkojänkänojan uljasta koskipaikkaa putouksineen ihasteltiin pitkään.

Perjantaina oli vuorossa patikointi- ja melontaretki Nukkumajoenjärvelle. Kanootit vedettiin Nukkumajoen suvannolta järven puolelle metsän läpi, ja leiriläiset pääsivät vuoroin kävellen, vuoroin meloen matkaamaan järven ympäri. Retken aikana keskusteltiin muun muassa järven rannalla sijaitsevista muinaisasuinpaikoista ja alueen asutushistoriasta.

Viimeisen leiripäivän ohjelmassa oli aamuvarhaisen linturetken ja meditaatioharjoituksen lisäksi pääasiassa pakkailua ja paikkojen siivoamista. Leirikokit tarjosivat yllätysjälkkäriä lounaalla. Vieraskirjaan rustattiin terveiset ja tehtiin havainnollistava piirros Staalosta.

Lopuksi kaikki leiriläiset, ohjaajat ja kokit kokoontuivat vielä ryhmäkuvaan kämpän pihamaalle ennen kuin tilausbussi tuli hakemaan ja pitkä paluumatka etelään alkoi.

Vasp järjestää luonnonharrastusleirin noin 15-29-vuotiaille nuorille myös ensi kesänä. Luvassa jälleen monipuolinen retkeilyviikko luonnon helmassa hyvässä seurassa. Leirin aika, paikka ja teema julkaistaan piirin tapahtumakalenterissa keväällä. Seuraa tiedotusta!