Luontojärjestöt valmistelevat esitystä Järvelän lintukosteikon ja siihen liittyvän metsäalueen rauhoittamiseksi

Tiedote 3.6.2022

Allekirjoittaneet luontojärjestöt katsovat, että Kaarinan Järvelässä sijaitsevan, ihmisen toimesta syntyneen, erinomaisen arvokkaan lintukosteikon säilyminen lintualueena sekä opetus- ja retkikohteena tulisi turvata samalla kun Kaarinan kaupunkia ja Liedon kuntaa kehitetään. Kosteikko on lähellä Liedon rajaa ja alueella, jota E18 Kehätien ympäristön kehittäminen ja kaavoitus koskettaa. 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry on mukana projektissa, jossa valmistellaan kuntalaisaloitetta Järvelän lintukosteikon rauhoitamiseksi luonnonsuojelulain nojalla. Suojelualue voisi olla kooltaan noin 25–30 ha käsittäen varsinaisen kosteikon lisäksi osan sen ja Littoistenjärven välisestä, vanhaa metsää kasvavasta kannaksesta. Koko tämä alue on Kaarinan kaupungin omistuksessa.

Järvelän kosteikosta on muodostunut poikkeuksellisen arvokas ja myös ihmisten suosima luontokohde. Se on syntynyt toistakymmentä vuotta sitten ihmisen toimesta. Sittemmin lukuisat harvinaiset lintu-, sammakko- ja selkärangatonlajit ovat ottaneet kosteikon pysyväksi asuinsijakseen.

Kosteikolla pesii säännöllisesti mm. laulujoutsen, kurki ja liejukana, ja sinne pysähtyy muutavia vesilintuja ja kahlaajia. Järvelässä tavataan Suomen oloissa poikkeuksellisesti viisi eri sammakkoeläinlajia. Sen niityiltä ja matalalta vesialueelta on löydetty 19 maallemme kokonaan uutta hyönteislajia. Sekä alueen lintu- että hyönteislajistossa on useita uhanalaisia lajeja, joiden säilymiselle Järvelän kosteikko on tärkeä turvapaikka. 

”Kosteikon kolmella lintutornilla käy yli kymmenentuhatta luonnonystävää vuodessa lintuja ihailemassa. Täällä yhdistyvät hienosti luonnossa virkistäytyminen ja luonnosta oppiminen. Alueen poluilla käy ulkoilemassa paljon ihmisiä jopa ympäri vuoden”, kertoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi.

Hänen mukaansa suojelualuetta voidaan nykyisellään pitää maakunnallisesti arvokkaana suojelukohteena ja samanaikaisesti erinomaisena esimerkkinä siitä, miten ihmistoiminta, luonnonsuojelu sekä käyttö virkistykseen ja koulujen opetukseen voidaan yhdistää. Yhdistys järjestää säännöllisesti suosittuja lintuopastuksia yhdellä lintutorneista. 

Kaarinan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Markus J. Rantala on ylpeä siitä, että kaupunki on mahdollistanut lintukosteikon syntymisen vuodesta 2009 alkaen: ”Lintukosteikon säilyminen tulee turvata rauhoituksella ja kaavoituksella. Sen lisäksi vesialueen säilyminen avoimena edellyttää vesikasvien poistoa silloin tällöin.”

Vuonna 2021 tätä vesikasvien raivausta tehtiin ympäristöministeriön Helmi-rahoituksen tukemana. Toimenpiteiden myönteinen vaikutus linnustoon on ollut nähtävissä jo tänä keväänä. 

”Euroopan Unionin parlamentti hyväksyi vuonna 2021 Biodiversiteettistrategian vuodelle 2030. Tämä edellyttää jäsenmailta mittavia luonnon ennallistamishankkeita. Kaarinan kaupunki on ollut tässä suhteessa edelläkävijä”, kertoo lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Jouko Högmander. 

Kaarinan kaupungin toimesta on jo ennen velvoittavia määräyksiä toteutettu tämä onnistunut luonnon ennallistamishanke. Tästä on saatu hyviä ja opettavaisi kokemuksia siitä, miten toimia ja millaisia tuloksia on mahdollista saada kosteikkoja ennallistamalla. 

Suomen Luonnonsuojeluliiton Kaarinan yhdistys ry 

Turun lintutieteellinen yhdistys ry 

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry

Järvelän kosteikkoaluetta nähtynä lintulavan edustalta
© Milla Aalto

Yksin luontoon: Kevätseuranta-retki Katariinanlaaksoon

Teksti ja kuvat: Silja Aalto

Tänä vuonna epidemiatilanne estää meitä järjestämästä Kevätseuranta-retkiä, jotka kokoavat perheitä ja nuoria yhdessä luontoon. Retkeilyä ja kevään havainnointia kannattaa kuitenkin harrastaa. Luontoon voi lähteä yksin tai vain oman talouden väen kesken - kunhan välttää ruuhkaisimpia paikkoja, pitää turvaväliä muihin, eikä turhaan matkusta julkisella liikenteellä tai siirry pois oman sairaanhoitopiirin alueelta.

Nyt toteutamme Kevätseuranta-retkien opastusta etänä: Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin retkeilyaktiivit kiertävät lähiluontokohteita ja tekevät niistä retkiraportteja, joita seuraamalla kuka tahansa voi tehdä oman pienen kevätretken. Tänä keväänä mennään #yksinluontoon!

 

Toukokuu - viikko 21 - Turun eteläosa

Kesäinen sää saapui Turun seudulle loppuviikolla. Lämpöä on alkanut olla öisinkin yli kymmenen astetta, ja maiseman yleisilme alkaa olla enimmäkseen vihreä. Hetki takaperin retkeillessä tuli vielä laskettua ensimmäisiä muutolta saapuneita peippoja ja rastaita, mutta nyt voi jo etsiskellä silmä tarkkana niiden pesiä ja jopa poikasia.

Olen jo pitkään suunnitellut jalkautumista meren rantaan, koska huomasin kartalta, ettei kotoani ole kuin vajaat kolme kilometriä rannalle. Torstai-iltana pyörittelin olisiko mukavampaa kävellä Ispoisten uimarannalle vai Rauvolanlahdelle. Retkikohteeksi valikoitui kuitenkin juuri Rauvolanlahti, koska näin kevään puolella siellä voisi tarkkailla lintuja. Uimarannalle tulee varmasti mentyä myöhemmin kesällä joka tapauksessa.

Karttaa tutkiessani huomasin, että Turun eteläosasta voi kävellä Kaarinan rajalle oikeastaan kokonaan metsää pitkin. Tämä pieni patikka kulkee Luolavuoren metsän läpi ja Ispoisten metsän kautta aina Pyhän Katariinan luonnonsuojelualueelle asti. Rauvolanlahden perällä on lintutorni, ja matkaa voisi jatkaa vielä pidemmälle Vaarniemen kalliolle, mistä löytyy näkötorni ja laavu.

Taustakartta: CGI Suomi, RS-karttasarja. kartta.paikkatietoikkuna.fi

Metsäpatikka taittui melko nopealla tahdilla, koska maisemat olivat tuttuja ja tavoitteena oli päästä rantaan ennen auringonlaskua. Mäntymetsät vaihtuivat vehreään lehtoon heti Katariinaa lähestyttäessä, ja Ispoisten kartanon kohdalla kuulin satakielen laulavan ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Kiikarit oli pakattu mukaan, joten ensimmäiseksi kannatti suunnata sinne, missä polku kohtaa rannan. Valoa oli vielä riittävästi kiikarointiin: merellä näykyi yksittäinen silkkiuikku ja telkkä.

Tässä kohtaa huomasi hyvin, että ulkoilijoita oli liikkeellä tavattoman paljon, koska kapealla sillalla sai koko ajan vetäytyä kiinni kaiteeseen ohittavien seurueiden tieltä. Yllättäen sain kuitenkin pari valokuvaa, joissa polku ei ole täynnä värikkäistä tuulitakkeja. Muistelisin tämänkin puusillan olleen 2000-luvun alussa keikkuvista lankuista kyhätty reikäinen pitkos. Kävin silloin lapsena (tai esiteininä) Katariinan laaksossa Luonto-Liiton retkellä, enkä muista meidän törmänneen kapeilla poluilla yhteenkään muuhun ulkoilijaan. Nyt polut ovat hyväkuntoisia ja leveitä, ja kohteen virkistyskäyttö tuntuu jopa kymmenkertaistuneen.

Tammien lehdet eivät olleet vielä puhjenneet, mutta tuomet olivat jo vihreitä ja täydessä kukassa. Ilmassa olikin vahva makea tuoksu, ja lintujen laulua kuului kaikkialta. Satakielen lisäksi äänessä olivat ainakin mustarastas, laulurastas, punarinta, sirittäjä, tiltaltti ja useat kertut. Uuttukyyhky huhuili kaukaa kumeasti, ja sepelkyyhkyt tepastelivat puolikesyinä pitkin polkua. Puissa oli tapansa mukaan useita käpytikkoja, ja ojassa uiskenteli sinisorsa.

 

Olen toisinaan Katariinan laaksossa ihmetellyt, miksi luonnonsuojelualueella on niin paljon erilaisia kivirakenteita ja pengerryksiä. Vanhan puuston alla maaperä ei näytä olevan luonnonllisessa muodossaan. Onneksi viime vuosien opiskeluissa ja tutkimustyössä olen vihdoinkin löytänyt mielenkiintoisen vastauksen alueen historiasta: aivan polun tekemän lenkin eteläreunaan jäävällä aukiolla sijaitsee Ispoisten kylän entinen tontti.

Kohde on todennäköisesti jäänyt autioksi jo aikaisemmin, mutta 1780-luvun alusta on säilynyt kirjallinen katselmus, jossa todetaan tontin huono kunto ja ehdotetaan Ispoisten kartanon perustamista toiselle paikalle. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1784 ja sijaitsee noin 500 metriä autiotontista suoraan pohjoiseen. Yritin nyt retkeillessäni vilkuilla vanhaa talon paikkaa, mutta kasvillisuus oli jo käynyt niin korkeaksi, ettei kivijalkoja olisi erottanut kuitenkaan. Piti myös huomioida, että polkujen ulkopuolella ei saisi liikkua pesimäaikaan.

Aurinko painui alas metsässä, mutta aukeilla niityillä riitti vielä valoa ja lämpöä. Eväät oli mukava syödä puistopenkillä - katsellen samalla ruokailevia valkohäntäkauriita. Ulkoilijoiden määrän kasvaessa kauriit eivät tunnu enää juuri välittävän ihmisen läsnäolosta. Tässä vaiheessa retkeä päätin jättää lintutorninlla käymisen toiseen kertaan välttääkseni ruuhkia. Rantaniityllä näkyi kuitenkin kiikareilla katsottuna erilaisia kahlaajalintuja. Kotimatkalla taivaalla näkyivät viralliset kesän merkit: ensimmäiset tervapääskyt.

Jos sijaitset Turun eteläosassa tai Kaarinan pohjoisosassa tai pääset seudulle käyttämättä tarpeettomasti joukkoliikennettä, ota nämä retkivinkit mukaasi ja suuntaa omalle Kevätseuranta-retkellesi Katariinanlaakson maisemiin. Muista pitää kahden metrin turvaväli muihin ulkoilijoihin ja välttää ruuhkia.

Katso ohjeet Kevätseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.kevatseuranta.fi

Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!

Retkeilyä kesäyössä

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin yöretki Rauvolanlahdelle 9.6.2018

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Milla Aalto & Katariina Riipinen

Luonnonystävän kannattaa ottaa vuoden valoisimmasta ajasta kaikki irti retkeilemällä myös öisin. Monen montaa yötä ei kuitenkaan kuka tahansa pysty kukkumaan ulkosalla, eikä se välttämättä olisi kovin terveellistäkään, mutta edes yksi kesäyö kannattaa yrittää viettää luonnontarkkailun merkeissä. Jos hämärässä metsässä yksin oleminen vaikuttaa pelottavalta ajatukselta tai  sopivaa retkikohdetta ei tunnu löytyvän tai jos vaikka yksinään ei vain tule lähdettyä liikkeelle, hyvä tapa varmistaa kesän yöretkielämys on lyöttäytyä johonkin samanhenkiseen retkeilyporukkaan.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri pyrkii toteuttamaan nuorille suunnatun kesäyöretken vuosittain. Tälle kesälle niitä suunniteltiin peräti kaksi. Retkistä ensimmäinen on jo takana. Kohteena oli Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva Katariinanlaakson, Rauvolanlahden ja Vaarniemen luonnonsuojelualueiden kokonaisuus. Ajankohdaksi valittiin kesäkuun alkupuoli, jotta retkellä voitaisiin kuulla yölaulajalintuja.

Kello yhdentoista aikaan retken osallistujat kokoontuivat Uittamolla Katariinanlaakson parkkipaikalla. Auringon viimeiset säteet vielä valaisivat maisemaa, mutta ilma viileni jo. Johdannon jälkeen suunnattiin hämyiseen lehtoon rantaa seurailevalle polulle. Satakieli lauloi lähettyvillä, ja kauempaa kuului punarinta. Tyyni vedenpinta heijasti auringonlaskun värejä. Ilma tuoksui kostealta ja raikkaalta.

Siirtymämatkalla Katariinanlaaksosta Rauvolanlahdelle kohdattiin metsäkauris, joka piileskeli korkean heinikon seassa niin että vain korvat näkyivät. Kaksi käkeä kukkui kilvan. Hämärän metsikön kohdalla nähtiin jonkin pienen eläimen juoksevan tieltä puiden varjoihin, mutta sitä ei havaittu enää uudestaan, joten laji jäi mysteeriksi. Rantaniitylle maisemanhoitotöihin kesäksi tuodut lehmät lepäilivät laitumellaan, eivätkä juurikaan reagoineet ohikulkijoihin.

Kun lähestyttiin lahden rantaa, ilma alkoi käydä yhä kosteammaksi ja siten myös viileämmäksi. Rantaruovikon suunnalta kantautui hassua sirisevää ääntä, kuin jonkin sirkkalinnun laulua. Sirinää pysähdyttiin kuuntelemaan, ja siinä samalla seisoskeltaessa huomattiin lepakko, joka lenteli vinhasti ympäriinsä itikoita saalistaen. Luonto-Liiton Kevätseuranta-kampanjan viimeinen seurantaviikonloppu oli meneillään, ja viikonlopun teemana olivat nimenomaan lepakot, joten tästä saatiin vielä mainio Kevätseuranta-havainto.

Rantaruovikon läpi kulkevilla pitkospuilla siritys kuului jo sen verran läheltä, että ääntelijä pystyttiin varmistamaan pensassirkkalinnuksi. Hieno havainto! Taustalla lauloi myös koko joukko ruokokerttusia sekä ainakin yksi rytikerttunenkin. Niiden innokkaana rätisevä ja poukkoileva konsertti loi jännittävän äänimaiseman öiselle kosteikolle. Ruovikko kohosi korkeana molemmin puolin pitkosreittiä. Auringonlaskun värit olivat jo hiipuneet, ja muutama yksittäinen kirkas taivaankappale erottui miltei pilvettömältä taivaalta.

Pieneltä näköalatasanteelta päästiin katselemaan ruovikon yli. Vähän matkan päässä oli jälleen yksi metsäkauris kaikessa rauhassa ruokailemassa, ja kohta näkyviin ilmestyi toinen, joka eteni loikkien kohti metsän reunaa. Kauriiden puuhia saatiin tarkkailla hyvä tovi, vaikka tihenevässä hämärässä eläimiä olikin jo aika vaikea erottaa maisemasta silloin, kun ne eivät liikkuneet. Harmaahaikara lensi ylitse kookkaana, rauhallisena, tummana varjona. Yksinäinen töyhtöhyyppä kaarsi myös ohi, ja sen valkoinen vatsapuoli näytti suorastaan loistavan kesäyön sinessä.

Jätevedenpuhdistamon altaan nurkalla kuultiin hiukan erikoisempaa kerttusen laulua pusikon kätköstä, ja sitä pysähdyttiin fiilistelemään. Vaikka laulaja oli hyvin lähellä, sitä ei pystynyt oikein havaitsemaan kasvuston seasta. Monipuolisia matkintoja sisältävän kiihkeän laulun perusteella lintu voitiin kuitenkin määrittää melko varmasti luhtakerttuseksi.

Seuraavaksi kiivettiin lintutorniin pitämään evästaukoa ja ihailemaan Rauvolanlahden maisemia. Lahdella lepäili sorsia, mutta valoa oli niin vähän, ettei niistä saanut selkoa. Liro huuteli välillä, samoin metsäviklo. Töyhtöhyyppäkin naukaisi pimeydessä pari kertaa. Luhtakana piti hassua, possumaista ääntään jossain puhdistamon altaan suunnalla. Kerttuset lauloivat taukoamatta.

Äänimaailman mielenkiintoisin yksityiskohta oli kuitenkin huomattavan voimakas sammakkomainen kurnuttelu, jota kuului välillä tornin alapuolelta. Kun eväät oli syöty, laskeuduttiin lähemmäs kuuntelemaan. Äänen lähteestä ei päästy varmuuteen, mutta kyseessä arveltiin olevan mahdollisesti jokin vihersammakko, joita esiintyy nykyään Turun seudulla vieraslajina paikoin runsaastikin.

Matka jatkui puhdistamon altaan viertä Vaarniemen suuntaan. Tiheikön läpi kulkeva polku oli kuin tunneli tai käytävä, jonka loppupää katosi pimeyteen. Laskuojan sillan kohdalla kasvillisuuden seassa kiilui kirkkaita pieniä valopisteitä - kiiltomatoja. Niiden ihmeellistä hehkua jäätiin ihastelemaan. Hämärällä polulla vastaan tuli yksinään kulkeva luontokuvaaja, joka oli myös pysähtynyt kuvaamaan kiiltomatoja.

Koska vakava metsäpalovaara esti tulenteon, retkellä ei suunnattu ylös Vaarniemenkallion laavulle, vaan tehtiin pelkästään kierros Vaarniemen vanhassa lehdossa ennen kuin lähdettiin samaa reittiä takaisin Katariinanlaakson suuntaan. Lehtoa kiertävällä polulla piti ottaa käyttöön jo otsalamput, sillä puiden alla oli aika pimeää ja polku töyssyinen. Otsalamppujen valossa havaittiin erikoinen, kookas ja kirkkaan keltainen kääpä, joka kasvoi vanhan tammen rungolla. Kyseessä taisi olla rikkikääpä.

Vaarniemen lehdosta matka jatkui takaisin Rauvolan pitkospuille. Pieniä sumulauttoja leijaili ruovikon yllä. Lintukonsertti jatkui edelleen huumaavana. Yön pimein hetki alkoi taittua jo kohti auringonnousua ja taivaanrantaan ilmestyä aamunkoiton värejä. Katariinanlaakson läpi ei enää kuljettu metsäpolkua vaan oikaistiin kuntoreitin kautta, jotta yksi retken osallistujista ehti yön viimeiseen bussiin Uittamolta. Retki päättyi kello kahdelta aamuyöllä samalle parkkipaikalle, josta oltiin lähdetty liikkeelle.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää seuraavan yöretkensä perjantaina 13.7. Kuusistossa. Katso tapahtumatiedot piirin sivuilta ja ilmoittaudu mukaan!

Sinivuokkoja ja auringonpaistetta

Huhtikuinen Kevätseuranta-retki Tuorlassa

Teksti ja kuvat: Milla Aalto

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjesti koko perheen Kevätseuranta-tapahtuman Kaarinassa Tuorlan idyllisissä maalaismaisemissa huhtikuun kolmannella viikolla. Auringonpaiste lämmitti, mutta tuuli puhalsi ajoittain jopa navakasti, joten pipoille ja hupuille oli keväisestä lämmöstä huolimatta käyttöä, kun viitisentoista retkeläistä suuntasi Tuorlan lehtoon kevään merkkejä etsimään. Päivän ohjelmaan sisältyi sekä lapsiperheille suunnattu seikkailu luontopolulla että nuortenretki, jolla kierrettiin hieman pidempi lenkki lehdossa ja rannoilla muun muassa lintuja havainnoiden.

Metsässä ei vielä pahemmin vihertänyt – maa oli yhä menneen kesän lehtien peitossa, eikä uutta kasvua juurikaan näkynyt. Sinivuokkoja kuitenkin löydettiin, ja paikoin ne peittivät metsän pohjaa laajoinakin kasvustoina. Äänimaisema oli oikein keväinen, kun peipot ja rastaat konsertoivat pirteästi. Metsän reunassa kukkivat myös leskenlehdet. Pari kurkea havaittiin muuttolennossa. Mehiläisiä nähtiin jo työn touhussa, mutta Kevätseurannan kimalaisia ei tullut vastaan.

Sillä välin, kun lapsiperheet seikkailivat rastiradalla, suuntasi pieni nuorisoretkeläisten joukko rantaan kiikaroimaan lintuja. Kiurujen laulu soi peltojen yllä ja naurulokit kirkuivat pirteästi lahdella. Kauempana rantapellolla soidinteli muutama töyhtöhyyppä. Kevätseuranta-havaintoihin kirjattiin myös kottarainen, västäräkki ja punakylkirastas sekä laulujoutsen. Eniten huomiota sai valtaisa, monen sadan yksilön isokoskeloparvi, joka kelluili aaltojen välkkeessä. Kala- ja lapintiiroja nähtiin myös, ja yksinäinen silkkiuikku havaittiin ruovikon laidassa.

Retken päätteeksi kokoonnuttiin rantalaavulle nuotion ääreen syömään eväitä ja kertaamaan havaintoja – Kevätseurannan tämän vuoden teemalajien havaitsemiselle ajankohta oli vielä vähän varhainen, mutta 11 muuta kampanjan lajia havaittiin. Nuotioaterian jälkiruuaksi tehtiin tikkupullaa, joka oli monelle aivan uusi elämys ja luonnollisesti myös retken kohokohta. Joutsenten huudot kiirivät lahdelta, sinitiaiset puuhailivat pesäpönttönsä ympärillä, ja Myllyoja solisi iloisesti laavun vieressä. Laavussa tuulen suojassa tuli suorastaan kuuma, kun aurinko porotti ja nuotio lämmitti.

Teksti on julkaistu alun perin Kevätseuranta-kampanjan blogissa.

Luontokerhokuulumisia Littoisista

Littoisten monitoimitalolla Kaarinassa kokoontuva lasten luontokerho on puuhannut kevään aikana monenlaista mukavaa!

Teksti: Inna Laitolahti-Jalava ja Milla Aalto

Kuvat: Inna Laitolahti-Jalava

Aurinkoisena mutta tuulisena helmikuun päivänä tehtiin kerhoporukan kanssa retki Littoistenjärven saareen. Mukana oli myös kerhon maskottikoira Kaneli. Oltiin yhtä hymyä.

Lumituiskuisena ja kovin tuulisena kerhopäivänä lähdettiin ulos etsimään tiaisia. Retkellä keskusteltiin siitä, miten linnut toimivat kurjalla säällä. Yksi ainokainen rohkea talitintti onnistuttiin näkemään! Sen jälken siirryttiin sisätiloihin, tutustuttiin vähän lisää tiaisten maailmaan ja askarteltiin omat linnut - ja tietysti laulettiin.

Sadepäivänä kuunneltiin sisällä radio-ohjelmaa käärmeistä, katsottiin niistä kuvia, keskusteltiin ja piirrettiin. Käärmekuvista tuli aika hienoja!

Peruskoulun 1.-3.-luokkalaisille suunnattu luontokerho Littoisissa kokoontuu kevätlukukauden aikana tiistaisin. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin muut kerhot toimivat Turussa ja Raisiossa. Uudet kerholaiset ovat lämpimästi tervetulleita mukaan! Maalis-huhtikuun vaihteen jälkeen kerhoihin liittyneiden osallistumismaksu loppukeväälle on vain 15 euroa.

#yhdessäluontoon

Luontokerhojen kevätlukukausi alkaa

Uudet kerholaiset ovat lämpimästi tervetulleita mukaan!

© Kati Tuomaala

Alakouluikäisille lapsille suunnattu luontokerhotoiminta jatkuu taas joululomatauon jälkeen Turun seudulla. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirillä on kolme luontokerhoa, joihin jokaiseen mahtuu vielä mukaan uusia kerholaisia. Kerhot toimivat Turussa, Littoisissa (Kaarinassa) ja Raisiossa. 

Lasten luontokerhoissa muun muassa leikitään ulkona, retkeillään lähiluonnossa sekä askarrellaan – ja samalla opitaan lisää luonnosta. Jokaisella kerhokerralla on luvassa mukavaa puuhaa ja luontoelämyksiä samanikäisten kavereiden ja turvallisen ohjaajan kanssa.

Kerhot kokoontuvat viikoittain koko kouluvuoden ajan. Osanottomaksu on 30 euroa lukukaudelta, johon sisältyy kerhon ohjelma sekä henkilötapaturmavakuutus kerhoaikana. Tarkempia tietoja saa suoraan ohjaajilta (yhteystiedot alla) sekä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tapahtumakalenterista (linkit):

• Raision kerho (Friisilän verstaat, Hulvelankatu 35, Raisio)
  Katri Purtsi, katripurtsi [ät] hotmail.com
• Littoisten kerho (Littoisten Monitoimitalo, Tallakatu 2, Littoinen)
  Inna Laitolahti-Jalava, inna [ät] tilastopaja.fi
• Turun kerho (Luonnonsuojelukeskus, Martinkatu 5, Turku)
  Linda Laakso, lklaak [ät] utu.fi

Sähköpostiosoitetta kirjoittaessasi poista välilyönnit ja korvaa [ät]-teksti @-merkillä.

#yhdessäluontoon

Synttärijuhlat tähtitaivaan alla

Teksti ja kuvat: Milla Aalto

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri täytti 40 vuotta 10.12.2016. Piirin aktiivit juhlivat merkkipäivää Kaarinassa Tuorlan rantasaunalla. Illallinen valmistui nuotiolla - pääruokana oli muurikkapannulla käristettyä nyhtökauraa ja juureksia - ja se nautittiin mukavasti saunatuvan lämmössä. Saunomisen jälkeen syötiin vielä synttärikakkua saunatuvassa. Pakkanen paukkui jäätyvällä lahdenselällä, kuu valaisi tienoon ja tähdet tuikkivat pilvettömältä taivaalta. Kaunis sää kruunasi tunnelmallisen illan.

Tuorlan majatalon rantasauna tarjosi viihtyisät puitteet illanvietolle.

Nyhtiskäristys ja juurekset kypsymässä nuotiolla.

Valmis annos!

Professionaalinen synttärikakku.

Saunatuvan pitkän pöydän ääressä kelpasi aterioida.

Hieman kynttilänvaloa.

Illan hämärät maisemat.

Lopuksi vielä yksi irtovitsi: tuvan kuistin kaiteen mielenkiintoiset kurvit.

Tervetuloa piirin 40-vuotisjuhliin!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri kutsuu kaikki jäsenensä mukaan juhlimaan piirin 40-vuotismerkkipäivää 10.12.2016.

© Katariina Riipinen

Juhliin ovat tervetulleita myös muut piirin toiminnasta kiinnostuneet nuoret, piirin entiset aktiivit, Luonto-Liiton muiden piirien jäsenet ja keskustoimiston väki.

Tilaisuus järjestetään Kaarinassa Tuorlan rantasaunalla (karttalinkki) klo 17–21. Kokoonnumme ennen kello viittä Tuorlan majatalon luona (Tuorlantie 1 E, 21500 Kaarina) ja kävelemme yhdessä juhlapaikalle. Tuorlaan pääsee sekä Turun että Paimion suunnasta Föli-busseilla 700–701 ja 703–709.

Illan ohjelmaan kuuluu herkkujen grillailua laavulla, pelejä ja leikkejä, juhlavia puheita, palkintoja ansioituneille piirin jäsenille, menneiden vuosikymmenten muistelua, tähtitaivaan havainnointia (jos taivas on kirkas) ja illan päätteeksi saunomista, lumihankiuintia (jos lunta on) sekä hengailua ja napostelua saunatuvassa. Kovat tyypit voivat jäädä laavulle yöksi (huom. oma talvimakuupussi ja -alusta mukaan).

Ilmoittautumiset 3.12. mennessä osoitteeseen vasp[ät]luontoliitto.fi.

Kerro ilmoittautumisen yhteydessä syntymävuotesi ja mahdolliset erityisruokavaliosi. Piiri tarjoaa nuotiogrilliruuat ja naposteltavat, alkumaljan ja lämmintä juotavaa. Vapaaehtoisen osallistumismaksun voi halutessaan maksaa paikan päällä käteisellä lahjoituspurkkiin. Omia eväitä voi myös tuoda tullessaan. Tilaisuudessa ei tarjoilla alkoholijuomia, eikä juhlapaikalla sovi esiintyä päihtyneenä. 

Pukukoodi: lämpimät talviulkoiluvaatteet (kaikille) + uima-asu ja pyyhe (mikäli aikoo saunoa)

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Jokainen päivä voi olla luonnon päivä, mutta virallisesti Suomen luonnon päivää juhlitaan tänä vuonna 27.8. Nyt katseet suunnataan jo ensi vuonna vietettäviin Suomen 100-vuotisjuhliin. 

© Silja Aalto

Elokuun viimeisenä lauantaina luvassa on mielenkiintoisia tapahtumia ympäri maan sekä kokeiluja vuoden 2017 juhlintaa varten. Juhlia voi monella tapaa: järjestämällä itse pop up -tapahtuman, osallistumalla eri toimijoiden toteuttamiin tapahtumiin tai vaikka yksinkertaisesti lähtemällä ystävän kanssa luontoon.

Suomen Luonnon päivät 2017 -tapahtumakonsepti sisältää neljä yhdessä luontoon menemisen päivää satavuotiaan Suomen kunniaksi. Suomen itsenäisyyden juhlavuonna kansalaiset halutaan saada sukeltamaan talveen (4.2.2017), villiintymään keväästä (20.5.2017), rakastumaan kesäyöhön (17.6.2017) ja juhlimaan Suomen upeinta luontoa (26.8.2017) sata päivää ennen virallista itsenäisyyspäivää.

Luonnon päivät 2017 on virallinen Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmahanke, joka toteutetaan valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -sihteeristön tuella. Luonnon päivät 2017 tehdään yhdessä – valmistelussa on mukana jo 40 organisaatiota eri aloilta. Kaikki tapahtumat päivitetään osoitteeseen luonnonpaivat.fi/haetapahtumia. Tunnelmia jaetaan sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #luonnonpaivat ja #suomi100.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu juhlintaan tänä vuonna jakamalla tietoa juhlapäivästä kannustaen kaikkia sen viettoon sekä järjestämällä samana viikonloppuna pyöräretken Kuusiston linnanraunioille. Retki pidetään sunnuntaina 28.8. Matkaan lähdetään klo 12 Turusta, Kupittaan Citymarketin luota. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Maan ystävien paikallisryhmän kanssa. Osallistuminen on ilmaista eikä edellytä kummankaan järjestäjätahon jäsenyyttä.

Lisätiedot pyöräretkestä: Sofia Böling, sofia.a.boling [ät] gmail.com

Tapahtuma Facebookissa

Suomen luonnon päivät sosiaalisessa mediassa:
 
Facebook/luonnonpaiva
Instagram @luonnonpaivat
Twitter.com @luonnonpaiva

#luonnonpaivat #suomi100

Tornien taistoa aurinkoisessa säässä

Teksti: Silja Aalto
Kuvat: Antti Järvinen

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin joukkue osallistui Tornien taistoon jälleen Kaarinasta, Piikkiönlahden tornilta käsin. Tänä vuonna sää oli aurinkoinen jo aamulla, ja yön viileys hälveni pian. Viisihenkinen joukkueemme havaitsi kilpailun aikana 61 lajia, eli sijoituimme noin puoleenväliin tuloslistaa. Kokkolassa ja Porissa olivat kisan voittoisimmat tornit, joissa havaittiin jopa 110 lajia.

Mahdollisesti harvinaisimmiksi havainnoiksemme jäivät lapasorsa ja kaulushaikara. Havaintolistalla oli pitkään mukana myös harmaasorsa, joita nähtiin pariskunta jo aamun ensimmäisellä tunnilla. Meitä alkoi kuitenkin epäilyttää, kun harmaasorsat olivat pysyneet yli viisi tuntia samassa kohdassa hievahtamattakaan. Aallokon ja valon voimistuessa keskipäivällä totesimme, että harmaasorsamme olivatkin selvästi houkutuslintuja. Niiden tarkoitusperää pesimäaikaan tällaisessa paikassa emme kuitenkaan käsittäneet.

Edellisiin vuosiin verrattuna lajilistaltamme jäi puuttumaan yllättävän paljon kahlaajia, sorsalintuja ja petolintuja. Hyvä sää selittää osaltaan sitä, ettei muuttajilla ollut tarvetta pysähtyä täälläpäin, joten pohjoisempien lajien vierailuita lahdella ei tällä kertaa nähty. Kauniin kesäisessä säässä oli kuitenkin mukava tarkkailla paikallisten lintujen kevätpuuhia.

Tornien taisto on BirdLife Suomen järjestämä vuosittainen leikkimielinen kilpailu, jossa etsitään Suomen parasta lintutornia. Joukkueet päivystävät valitsemallaan tornilla aamuviidestä kello yhteen iltapäivällä, ja yrittävät havaita mahdollisimman monta lintulajia.

Lisää tietoa kilpailusta löytyy BirdLifen sivuilta.

Sankka sumu hälveni lahdelta auringonnousun myötä.

Harmaahaikarat aamun punaisessa valossa. Ruovikon kätköistä kuului aamulla myös kaulushaikaran puhaltelu.

Kun jokainen lintulaji ratkaisee, myös arkipäiväisempiin lintuihin tulee kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota. Harakka ja sinisorsa saatiin listaan helposti lahdelta, mutta varpusia jouduttiin etsimään putkella kaukaa asuinalueiden pensaista.

Normaalit sorsat.

Piikkiönlahdella yleinen pajusirkku oli äänessä koko aamun.

Isokoskelonaaraalle tuli kiire liittyä ohi lentävään koiraiden parveen.

Laulujoutsenpariskunta oli kevättunnelmissa.