Luontoarvokartoitusta Liedon kuntametsissä

Tiedote 29.11.2016

© Katariina Vuorinen

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri herätteli menneen kesän aikana metsäinventointitoimintaa ”Lähimetsät haltuun!” -kampanjan puitteissa. Kartoitimme kohteita Liedon kuntametsissä yleisten luontoarvojen sekä velvoittavien lakikohteiden osalta tuottaen tietoa paitsi piiriaktiivien käyttöön, myös suoraan kunnalle.

Inventointikohteet olivat suurilta osin kalliomännikköä, jota halkovat kosteammat, kuusivaltaiset alueet sekä pienialaiset suot. Puusto oli paikoin vanhaa. Useille metsille olivat tyypillisiä kilpikaarnamännyt, järeät mäntylahopuut sekä maaston muotojen mukaan vaihtelevat pienelinympäristöt, ja kartoituksissa rajattiin useita metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Lisäksi havaittiin muutamia uhanalaisia lajeja ja löydettiin liito-oravan lisäntymis- ja levähdyspaikka. Kartoitusten pohjalta esitimme suojeltavaksi kahta kalliomännikköaluetta.

Liite: Suojeluesitys Liedon kunnan Parmaharjun seudun kalliometsistä (Liedon kunnalle 21.11.2016)

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, varapuheenjohtaja, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry.

katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

Liito-orava jarruttaa Paimion kaupungin lähimetsähakkuita

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tiedote 4.10.2016

© Katariina Vuorinen

Paimion kaupungin Kriivarin alueella aloittamien metsähakkuiden jatkaminen on lykkäytynyt liito-oravahavaintojen vuoksi. Alueella on jo ehditty suorittaa valmistelevaa raivaustyötä ja alikasvos on suurelta osin poistettu, mutta Luonto-Liiton ja muiden luonnonsuojelutoimijoiden aktiivisuuden ansiosta hakkuut ollaan keskeyttämässä toistaiseksi.

Paimion kaupunki käynnisti hakkuut Kriivarissa Kevolantien ja Maurizintien välisellä alueella noin kaksi viikkoa sitten ilman vaadittavien luontoselvitysten tekoa. Paikalla tehtyjen liito-oravahavaintojen vuoksi Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri teki ELY:lle 21.9. luonnonsuojelulain mukaisen toimenpidekieltoaloitteen, jossa vaadimme hakkuita ja niiden valmisteluja keskeytettäväksi.

Tiistaina 27.9. järjestettiin luonnonsuojelutoimijoiden, Paimion kaupungin ja metsänhoitoyhdistyksen yhteinen metsäkatselmus, mutta kaupunki ilmoitti rajaavansa hakkuiden ulkopuolelle ainoastaan pienen, riittämättömän kuvion liito-oravan levähdyspuun vierestä ja läheisen lähteen ympäriltä. Luonnonsuojelulain vastaisia hakkuita oli tarkoitus jatkaa hakkuusuunnitelman mukaan eilen maanantaina. Perjantaina ELY-keskus kuitenkin viimein ilmoitti olevansa yhteyksissä kuntaan ja metsähoitoyhdistykseen hakkuiden lopettamiseksi viimeistään siihen asti, että ELY:n edustaja ehtii käymään paikanpäällä varmistamassa hakkuusuunnitelmien lainmukaisuuden.

Keväällä voimaanastuneesta lakimuutoksesta johtuen ELY-keskukset eivät enää tee etukäteisiä aluerajauksia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoille, vaan vastuu lajin asianmukaisesta huomioinnista on hakkuiden suorittajalla. Paimion teknisen johtajan Markku Kylenin mukaan hakkuissa huomioidaan riittävällä tavalla metsän luontoarvot. Alueella ei kuitenkaan ollut tehty kattavaa liito-oravaselvitystä, eikä lajia huomioitu alkuperäisessä hakkuusuunnitelmassa. 

Luontoinventoija Janne Kumpulaisen mukaan Kriivarin alueelta on olemassa myös näköhavaintoja liito-oravasta, ja papanoiden eri-ikäisyydestä on pääteltävissä, että liito-orava on käyttänyt aluetta vähintään puolentoista vuoden ajan. Yhä jatkuvissa kartoituksissa on tähän mennessä selvinnyt, että laji asuttaa todennäköisesti kohtuullisen laajaa aluetta Kriivarin metsästä. Luotettavasti liito-oravien esiintymistä voidaan kartoittaa vasta maalis–toukokuussa.

Luonnonsuojelulain 49.1 § mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kielletty huolimatta alueen rakennuskaavasta tai maisematyöluvista. Nykyinen hakkuusuunnitelma vaarantaa liito-oravan säilymisen alueella, sillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttäminen kelvollisena vaatii huomattavasti nykyistä laajemman aluerajauksen. Tutkimusten mukaan liito-oravan säilyttämiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikoilla niiden koon tulisi olla minimissään noin neljän hehtaarin laajuisia.

Kriivarin metsä on merkittävä liito-oravan säilymiselle Paimiossa. Kaupungin kaavoituksella tai Natura-verkostolla ei ole Paimiossa toistaiseksi turvattu liito-oravalle luonnonsuojelulain 5 § mukaista tilaa, ja Paimion liito-oravahavaintopaikat ovat supistuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Lisäksi Kriivarin metsä on virkistysarvoiltaan merkittävä taajamametsä, jonka avohakkuusuunnitelmia voidaan jo sinällään pitää epämielekkäinä. Metsä on muun muassa läheisen koulun ja päiväkodin aktiivisessa käytössä.

Paimion kaupungin hakkuutiedote

Alueen hakkuusuunnitelmakuviot

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja ja metsävastaava

katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

Lähteet:

Hakala A. (2016) Kriivarin metsässä liito-oravan jätöksiä – Paimio supistamassa avohakkuita. YLE 30.9.2016. Luettu 3.10.2016: http://yle.fi/uutiset/3-9202214

Hanski I. K. (2015) Liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunto ympäristöministeriön ja maa-ja metsätalousministeriön ohjeluonnoksesta 3.2.2015, 4 s.

Jokinen M., Mäkeläinen, S. & Ovaskainen, O. (2015) ’Strict’, yet ineffective: legal protection of breeding sites and resting places fails with the Siberian flying squirrel. Animal Conservation 18: 167–175

Harakkakallion Oravien keväthavaintoja

Kuulumisia Toivolan toimintakeskuksella toimivasta erityislasten ja -nuorten luontokerhosta

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen lasten- ja nuortenkerho Oravat on nyt kokoontunut luontokerhoilun merkeissä läpi kevätlukukauden. Olemme saaneet seurata toimintakeskuksen lähimetsän, Harakkakallion, muuttumista talvisen valkoisesta keväisen vihreäksi. Sama metsä näyttää näinä keväisinä päivinä aivan erilaiselta kuin talvisessa lumipuvussaan, myös metsän äänet ja tuoksut ovat toiset kuin talvella. Nyt siellä laulelee huilumaisesti mustarastas ja sepelkyyhky lennähtää ohi siivet komeasti läpsähdellen.

Linujen kiikarointia. Ainakin sepelkyyhkyjä nähtiin.

Mustikan kukat ovat kypsymässä. Silloin kimalaisten pörinä on hyvä merkki: saamme syksyllä herkutella mustikoilla. Kimalaisten tärkeänä tehtävänä on kukkien pölyttäminen. Paljon muurahaisiakin on jo liikkeellä. Ainakin kekomuurahaisia uurastaa jo isoin joukoin kevätpuuhissa. Kivien alta löysimme myös keltaisia muurahaisia, siloviholaisia, joiden ikävä puraisu on varmaan kaikille tuttu. Perhosista olemme nähneet sitruuna- ja nokkosperhosen, joten saimme täytettyä Kevätseuranta-lomaketta niidenkin osalta.

Ötökkäjahdissa.

Rohkea kerholainen ja kekomuurahainen.

Siloviholaisen puremaa emme halunneet.

Tarkkasilmäinen kerholainen löysi metsästä erikoisen havupuun. Sen neulaset ovat pehmeät ja pitkät - aivan kuin vappuhuiska, tuumittiin. Selvittelimme nimeä ja viimein määritimme sen siperialaiseksi sembramännyksi. Taitaa siis olla karkulainen jostain puutarhasta. Hyvin näyttää viihtyvän kallioisessa metsämaastossa sekin. Omaan lähimetsään kannattaakin mennä aina avoimin mielin, sillä joskus siellä saattaa tulla erikoisuuksiakin vastaan.

Sembramäntykö se tässä?

Siivoustalkoot Huvituksenpuistossa ja Harakkakalliolla

Tapahtumaraportti Toivolan toimintakeskuksella toimivan erityisnuorten metsäkerhon talkoopäivästä 2.5.2016

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen nuorten miesten metsäkerho on tutustunut lähimetsäänsä tammikuusta lähtien. Hiljalleen heräsi ajatus siivoustalkoista, kun lumien sulamisen myötä alkoi paljastua roskaa. Metsämiehet innostuivat ajatuksesta niin paljon, että päätimme samalla innolla siivota myös läheisen Harakkakallion metsän. Pitkin talvea keräilimme pikkupusseihin roskaa. Kauan odotettu talkoopäivämme oli viimein 2. toukokuuta. Saimme varattua Turun Kuntec-osastolta käyttöömme myös siivousvälineet - kiitos niistä!

Teimme metsämiesten kanssa Huvituksenpuistosta roskaraportin, josta näimme tarkasti mitä kaikkea roskaa metsästä löytyykään: lähinnä kaikenlaista paperi- ja pahvisilppua, juomatölkkejä, muovipusseja ja tupakantumppeja. Tupakantumpit ovat pitkäikäinen riesa luonnossa. Tumpin hajoaminen voi kestää jopa 12 vuotta, hajotessaan se levittää myrkyt ja kemikaalit ympäristöönsä. Tumpit myös kulkeutuvat viemäröintien ja sadevesien mukana järviin ja lopulta meriin, joissa ne aiheuttavat omat ongelmansa.

Toivolan metsämiehet roskaraportin teossa.

Roskaa Huvituksenpuistossa.

Talkoopäiväksi saimme aurinkoisen ilman ja muutaman ylimääräisen innokkaan siivoojan toimintakeskuksen asiakkaista. Aamupäivän ajan siivosimme Harakkakallion metsän ja iltapäiväksi siirryimme Huvituksenpuistoon. Ja tietysti hyvät talkookahvit oli tarjolla kaikille reippaille siivotussa metsässä.

Huvituksenpuiston siivousta.

Hyvillä työvälineillä homma sujuu.

Kahden metsän siivoussaldona saimme neljä jätesäkillistä roskaa. Toivolankadun paikalliset asukkaan koittavat pitää metsiään puhtaina, mutta jotain oli silti kertynyt. Kuitenkin on kiitettävää omatoimisuutta huolehtia lähimetsästään. Toimintakeskuksen väen mielestä päivä oli antoisa ja toi metsät taas astetta läheisemmiksi kerholaisille. ”Hyvää työtä!” tuumattiin.

Kevätpörriäiset ja nurmilinnut ovat täällä

Terveisiä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin Kevätseuranta-retkeltä

Teksti ja kuvat: Milla Aalto

Turun seudulla kolmatta Kevätseuranta-viikonloppua vietettiin kerrassaan ihastuttavassa säässä. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin nuorten Kevätseuranta-retki alkoi sunnuntai-iltapäivänä häikäisevässä auringonpaisteessa, 10 °C lämmössä ja leppeässä tuulessa. Suuntasimme viiden osanottajan retkiporukalla Halistenkoskelta Virnamäen metsiin ja kalliokedoille, Aurajoen rantapoluille ja Ravattulan pelloille kevään merkkejä etsimään.

Kohisevalla Halistenkoskella oli liikkeellä paljon muitakin ulkoilijoita.

Heti retken aluksi tehtiin ensimmäiset Kevätseuranta-havainnot: västäräkit kisailivat Halistenkosken kalaportaiden kaiteilla ja naurulokit mekastivat joella. Pirteät nurmilinnut olivatkin suurelle osalle porukasta kevään ensimmäiset, ja itsekin olin tehnyt ensihavaintoni niistä vasta edellisenä päivänä. ”Västäräkistä vähäsen” tuntui tässä säässä aivan asialliselta ennusteelta, vaikkei kesä vielä aivan nurkan takana olekaan.

Löydäktö västäräkin?

Matkalla Virnamäelle nähtiin tienvarressa joukoittain kukkivia leskenlehtiä. Yksi sammakko havaittiin myös tien reunalla, arvatenkin matkalla kutupaikoille, ja peipon laulua kuului jo joka suunnalta. Kärpäset surrasivat. Kävellessä tuli lämmin, ja takkeja piti jo alkaa riisua. Eikö ensihavaintoa tyytyväisestä ulkoilijasta t-paidassakin voida pitää melko varmana kevään merkkinä?

Leskenlehti merkittiin Kevätseurantaan ehdottomasti runsaaksi.

Kuljettuamme hevoslaitumien välitse kaartavaa mutaista tietä metsän reunaan havaitsimme oitis kekomuurahaisten olevan liikkeellä. Keossa kuhisi korvin kuultavasti ja polullakin näkyi vilinää. Kevätpiipot kukkivat vanhojen mäntyjen varjossa. Metsässä raikui niin räkätti-, musta- kuin punakylkirastaankin laulua. Hurjasta lintukonsertista oli vaikea osoittaa yksittäisten lintujen ääniä retkeläisille.

Muurahaiskeon pinnalla kävi vilinä.

Virnamäestä siirryttiin Aurajokirantaa seuraillen Ravattulan suuntaan, tarkoituksena piipahtaa pienellä lammella katsomassa, josko vesiliskoja tai vaikka lisää sammakoitakin olisi näkyvillä. Lammella tavattiin kuitenkin vain vesimittareita ja malluaisia, mutta sen sijaan joella havaittiin koko joukko sammakoita soitimellaan – keskellä kirkasta päivää. Matkalla peltojen poikki myös kuultiin ja nähtiin kiuruja soidinlennossaan.

Vesiliskolammella oli hiljaista.

Lämmin sää oli houkutellut liikkeelle jo ensimmäiset kimalaisetkin. Rauhallisesti maanpinnan tuntumassa pörräileviä kimalaiskuningattaria havaittiin retken aikana peräti kaksi. Onneksi pajut ja leskenlehdet ovat jo kukassa ja tarjoavat ravintoa pörriäisille. Myös vasta heränneitä nokkosperhosia lepatteli jokirannassa laitumen reunalla pari kappaletta. Perhosten myötä ajatukset lensivät nopeasti kesään ja Virnamäen kallioketojen kukkaloistoon. Nyt kasvillisuutta oli vielä aika niukasti, mutta tunnelma oli kuitenkin mukava.

Virnamäen kallioketo oli vielä aika talvisen näköinen - auringonpaiste kuitenkin lämmitti jo reippaasti.

Hyvinkin läheltä kaupunkikeskustaa voi löytyä yllättävän hienoja, kokemisen arvoisia luontokohteita. Virnamäellä pääsee ihailemaan vanhaa metsää jyhkeine mäntyineen ja Aurajoen rannan kallioketojen idyllistä perinnemaisemaa vain muutaman kilometrin päässä Turun vilinästä. Kohde on myös arkeologisesti ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa rautakautista muinaisjäännösaluetta. Metsästä löytyy muun muassa salaperäisiä kuppikiviä. Retkellä keskusteltiinkin paitsi kevään merkeistä myös muinaisjäännöksistä, joiden taustoja valotti arkeologiaan opiskeleva piiriaktiivimme.

Alueen rautakautisten asukkaiden kovertamia, mahdollisesti uhraukseen käytettyjä kuoppia suuren kiven pinnassa.

Seuraavan kerran Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää Kevätseurantaa 24.4. Turun Kakskerrassa Lasten luontopäivä -tapahtuman yhteydessä. Tulossa on myös nuorille suunnattu linturetki Kaarinassa Piikkiönlahdella 7.5. Tornien taiston puitteissa. Lisätiedot näistä ja muistakin tapahtumistamme löytyvät tapahtumakalenteristamme: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Tämä retkikertomus on julkaistu alun perin Kevätseurannan blogissa.

Harakkakallion Oravat vauhdissa

Kuulumisia Toivolan toimintakeskuksella toimivasta erityislasten ja -nuorten luontokerhosta

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri perusti vuoden alussa kaksi erityisryhmäkerhoa yhteistyössä Toivolan toimintakeskuksen kanssa. Noin 10–16-vuotiaille lapsille ja nuorille suunnattu luontokerho ”Oravat” on pyörähtänyt hyvin käyntiin, ja olemme tutustuneet kerholaisten kanssa kerhon omaan lähimetsään, Harakkakallioon.

Kerholaiset ja toimintakeskuksen ohjaaja seikkailulla Harakkakallion metsässä.

Ensin kartoitimme alueen; sinne mahtuu niin metsäisiä kuin kallioisiakin alueita kivenlohkareinen. Vaikka metsäalueen reunamat ovat osittain melko tiheästikin rakennettuja, ei keskellä metsää ole siitä tietoakaan. Aikamoinen seikkailualue siis keskellä taajamaa.

Harakkakallion metsäalue nousee paikoitellen korkealle ja sieltä näkyy kauas Itäharjun tornille asti, jonne linnuntietä pitkin on lähes 3,5 kilometriä matkaa. Havupuiden valtaama metsäalue on jäänne muinaisesta jääkaudesta. Siitä muistona ovat suuret kivenlohkareet, joita näkyy siellä täällä.

Taivaalla tapahtuu, ja Harakkakalliolta näkyy kauas.

Luontokerholaiset ovat tutustuneet alueeseen leikkien ja aluetta tutkien. Kevät etenee hurjaa vauhtia ja olemme jo aloittaneet Kevätseurantaa. Puiden silmut pullistelevat ja valmistautuvat hiirenkorville puhkeamiseen, pikkupurot solisevat ja vihreää alkaa löytyä sulavan lumen alta.

Roskiakin sieltä löytyy ja kevään mittaan olisi suunnitteilla siivoustalkoita. Reippaat kaverit sieltä jo uudenvuoden rakettiroskia keräilivätkin. Tavoitteena olisi saada metsä siistiksi ja mukavaksi rentoutumispaikaksi kaikille, hauskoja leikkejä ja tutkimusmatkoja unohtamatta.

Rakettiroskia keräämässä.

"Saadaankohan mekin näin iso roskalava?" kerholaiset miettivät.

Löytöretkiä lähimetsään

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri perusti vuoden alussa kaksi erityisryhmäkerhoa yhteistyössä Toivolan toimintakeskuksen kanssa. Noin 20–30-vuotiaille nuorille aikuisille suunnattu metsäkerho on kokoontunut nyt viikoittain tammikuusta lähtien. Olemme päässeet jo hyvin tutuiksi lähimetsämme Huvituksenpuiston kanssa.

Talven mittaan olemme tutkineet, löytyykö talvisesta metsästä mitään merkkejä elämästä. Ihmisten ja koirien jälkiä sieltä ainakin löytyy lähes joka kerta – ja onpa näkynyt myös jäniksen ja ketunkin jälkiä. Elämää siis on.

”Koivu”, tuumi metsäkerholainen.

Lintubongailupäivämme oli lumisateinen eikä sinä päivänä kuulunut kuin kaukaisia sirkutuksia. Muina kertoina olemme nähneet ja kuulleet pikkulintujen pyrähtelyjä ja iloisia lauluja, joita kevään edessä varmasti havainnoimme vieläkin enemmän.

Huvituksenpuiston maasto on melko kivikkoista. Se tuo omat haasteensa liikkumiseen, minkä kuitenkin olemme kokeneet hyväksi, sillä opimme kulkemaan erilaisissa maastoissa. Ihmeelliset kiviröykkiöt jaksavat ihastuttaa aina metsään mennessämme.

Lumisesta Huvituksenpuistosta löytyy myös kaariportti.

Valokuvaamme joka kerta kokoontuessamme saman paikan. Seuraamme kuvista, miten kevät etenee ja miten se muuttaa näkymää. Kuvauspaikaksi valikoitui kohta, jossa kasvaa kaksi koivua. Opimme, että koivu on Suomen kansallispuu. Koivulla on pitkät ja vahvat juuret, joilla se pystyy kiinnittymään tiukasti kasvualustaansa ja imemään vettä syvältä ja laajalta alueelta. Se onkin usein ensimmäisiä puita, jotka aloittavat kasvunsa vaikkapa metsäpalon jälkeen – ja olipa se yksi ensimmäisistä jääkaudenkin jälkeen. Jääkausi vilahtelee puheissamme muutenkin usein: Huvituksenpuisto on muistomerkki niiltä ajoilta mahtavine kivilohkareineen.

Kuvissa koivut, jotka kuvaamme joka kerta. Ensimmäinen kuva on otettu 18.1.2016 ja toinen 15.2.2016. Maisema alkaa selvästi muuttua.

Vihreää alkaa jo näkyä lumen alta: mustikanvarpuja, sammalia ja kevätpiipon lehtiä. Näkyipä viime kerralla jo metsämansikan ikivihreät lehdetkin. Kevät etenee hyvää vauhtia ja pian pääsemme aloittamaan Kevätseurantaa. Myös siivoustalkoot ovat edelleen mielessä, lumien alta alkaa löytyä ikäviä roskia. Odotamme vielä kevään etenemistä niin pääsemme tositoimiin.

Vihreää alkaa paljastua lumen alta: kallioimarretta, puolukanvarpuja ja sammaloituneita kiviä.

Metsäkerhon kokoontumiset on aina odotettu asia kaikille, se aloittaa viikon reippaasti ja iloisesti. Lähimetsistämme löytyy todellakin kaikkea oppimisen ja nauttimisen arvoista!