Harakkakallion Oravien keväthavaintoja

Kuulumisia Toivolan toimintakeskuksella toimivasta erityislasten ja -nuorten luontokerhosta

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen lasten- ja nuortenkerho Oravat on nyt kokoontunut luontokerhoilun merkeissä läpi kevätlukukauden. Olemme saaneet seurata toimintakeskuksen lähimetsän, Harakkakallion, muuttumista talvisen valkoisesta keväisen vihreäksi. Sama metsä näyttää näinä keväisinä päivinä aivan erilaiselta kuin talvisessa lumipuvussaan, myös metsän äänet ja tuoksut ovat toiset kuin talvella. Nyt siellä laulelee huilumaisesti mustarastas ja sepelkyyhky lennähtää ohi siivet komeasti läpsähdellen.

Linujen kiikarointia. Ainakin sepelkyyhkyjä nähtiin.

Mustikan kukat ovat kypsymässä. Silloin kimalaisten pörinä on hyvä merkki: saamme syksyllä herkutella mustikoilla. Kimalaisten tärkeänä tehtävänä on kukkien pölyttäminen. Paljon muurahaisiakin on jo liikkeellä. Ainakin kekomuurahaisia uurastaa jo isoin joukoin kevätpuuhissa. Kivien alta löysimme myös keltaisia muurahaisia, siloviholaisia, joiden ikävä puraisu on varmaan kaikille tuttu. Perhosista olemme nähneet sitruuna- ja nokkosperhosen, joten saimme täytettyä Kevätseuranta-lomaketta niidenkin osalta.

Ötökkäjahdissa.

Rohkea kerholainen ja kekomuurahainen.

Siloviholaisen puremaa emme halunneet.

Tarkkasilmäinen kerholainen löysi metsästä erikoisen havupuun. Sen neulaset ovat pehmeät ja pitkät - aivan kuin vappuhuiska, tuumittiin. Selvittelimme nimeä ja viimein määritimme sen siperialaiseksi sembramännyksi. Taitaa siis olla karkulainen jostain puutarhasta. Hyvin näyttää viihtyvän kallioisessa metsämaastossa sekin. Omaan lähimetsään kannattaakin mennä aina avoimin mielin, sillä joskus siellä saattaa tulla erikoisuuksiakin vastaan.

Sembramäntykö se tässä?

Siivoustalkoot Huvituksenpuistossa ja Harakkakalliolla

Tapahtumaraportti Toivolan toimintakeskuksella toimivan erityisnuorten metsäkerhon talkoopäivästä 2.5.2016

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen nuorten miesten metsäkerho on tutustunut lähimetsäänsä tammikuusta lähtien. Hiljalleen heräsi ajatus siivoustalkoista, kun lumien sulamisen myötä alkoi paljastua roskaa. Metsämiehet innostuivat ajatuksesta niin paljon, että päätimme samalla innolla siivota myös läheisen Harakkakallion metsän. Pitkin talvea keräilimme pikkupusseihin roskaa. Kauan odotettu talkoopäivämme oli viimein 2. toukokuuta. Saimme varattua Turun Kuntec-osastolta käyttöömme myös siivousvälineet - kiitos niistä!

Teimme metsämiesten kanssa Huvituksenpuistosta roskaraportin, josta näimme tarkasti mitä kaikkea roskaa metsästä löytyykään: lähinnä kaikenlaista paperi- ja pahvisilppua, juomatölkkejä, muovipusseja ja tupakantumppeja. Tupakantumpit ovat pitkäikäinen riesa luonnossa. Tumpin hajoaminen voi kestää jopa 12 vuotta, hajotessaan se levittää myrkyt ja kemikaalit ympäristöönsä. Tumpit myös kulkeutuvat viemäröintien ja sadevesien mukana järviin ja lopulta meriin, joissa ne aiheuttavat omat ongelmansa.

Toivolan metsämiehet roskaraportin teossa.

Roskaa Huvituksenpuistossa.

Talkoopäiväksi saimme aurinkoisen ilman ja muutaman ylimääräisen innokkaan siivoojan toimintakeskuksen asiakkaista. Aamupäivän ajan siivosimme Harakkakallion metsän ja iltapäiväksi siirryimme Huvituksenpuistoon. Ja tietysti hyvät talkookahvit oli tarjolla kaikille reippaille siivotussa metsässä.

Huvituksenpuiston siivousta.

Hyvillä työvälineillä homma sujuu.

Kahden metsän siivoussaldona saimme neljä jätesäkillistä roskaa. Toivolankadun paikalliset asukkaan koittavat pitää metsiään puhtaina, mutta jotain oli silti kertynyt. Kuitenkin on kiitettävää omatoimisuutta huolehtia lähimetsästään. Toimintakeskuksen väen mielestä päivä oli antoisa ja toi metsät taas astetta läheisemmiksi kerholaisille. ”Hyvää työtä!” tuumattiin.

Harakkakallion Oravat vauhdissa

Kuulumisia Toivolan toimintakeskuksella toimivasta erityislasten ja -nuorten luontokerhosta

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri perusti vuoden alussa kaksi erityisryhmäkerhoa yhteistyössä Toivolan toimintakeskuksen kanssa. Noin 10–16-vuotiaille lapsille ja nuorille suunnattu luontokerho ”Oravat” on pyörähtänyt hyvin käyntiin, ja olemme tutustuneet kerholaisten kanssa kerhon omaan lähimetsään, Harakkakallioon.

Kerholaiset ja toimintakeskuksen ohjaaja seikkailulla Harakkakallion metsässä.

Ensin kartoitimme alueen; sinne mahtuu niin metsäisiä kuin kallioisiakin alueita kivenlohkareinen. Vaikka metsäalueen reunamat ovat osittain melko tiheästikin rakennettuja, ei keskellä metsää ole siitä tietoakaan. Aikamoinen seikkailualue siis keskellä taajamaa.

Harakkakallion metsäalue nousee paikoitellen korkealle ja sieltä näkyy kauas Itäharjun tornille asti, jonne linnuntietä pitkin on lähes 3,5 kilometriä matkaa. Havupuiden valtaama metsäalue on jäänne muinaisesta jääkaudesta. Siitä muistona ovat suuret kivenlohkareet, joita näkyy siellä täällä.

Taivaalla tapahtuu, ja Harakkakalliolta näkyy kauas.

Luontokerholaiset ovat tutustuneet alueeseen leikkien ja aluetta tutkien. Kevät etenee hurjaa vauhtia ja olemme jo aloittaneet Kevätseurantaa. Puiden silmut pullistelevat ja valmistautuvat hiirenkorville puhkeamiseen, pikkupurot solisevat ja vihreää alkaa löytyä sulavan lumen alta.

Roskiakin sieltä löytyy ja kevään mittaan olisi suunnitteilla siivoustalkoita. Reippaat kaverit sieltä jo uudenvuoden rakettiroskia keräilivätkin. Tavoitteena olisi saada metsä siistiksi ja mukavaksi rentoutumispaikaksi kaikille, hauskoja leikkejä ja tutkimusmatkoja unohtamatta.

Rakettiroskia keräämässä.

"Saadaankohan mekin näin iso roskalava?" kerholaiset miettivät.

Löytöretkiä lähimetsään

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri perusti vuoden alussa kaksi erityisryhmäkerhoa yhteistyössä Toivolan toimintakeskuksen kanssa. Noin 20–30-vuotiaille nuorille aikuisille suunnattu metsäkerho on kokoontunut nyt viikoittain tammikuusta lähtien. Olemme päässeet jo hyvin tutuiksi lähimetsämme Huvituksenpuiston kanssa.

Talven mittaan olemme tutkineet, löytyykö talvisesta metsästä mitään merkkejä elämästä. Ihmisten ja koirien jälkiä sieltä ainakin löytyy lähes joka kerta – ja onpa näkynyt myös jäniksen ja ketunkin jälkiä. Elämää siis on.

”Koivu”, tuumi metsäkerholainen.

Lintubongailupäivämme oli lumisateinen eikä sinä päivänä kuulunut kuin kaukaisia sirkutuksia. Muina kertoina olemme nähneet ja kuulleet pikkulintujen pyrähtelyjä ja iloisia lauluja, joita kevään edessä varmasti havainnoimme vieläkin enemmän.

Huvituksenpuiston maasto on melko kivikkoista. Se tuo omat haasteensa liikkumiseen, minkä kuitenkin olemme kokeneet hyväksi, sillä opimme kulkemaan erilaisissa maastoissa. Ihmeelliset kiviröykkiöt jaksavat ihastuttaa aina metsään mennessämme.

Lumisesta Huvituksenpuistosta löytyy myös kaariportti.

Valokuvaamme joka kerta kokoontuessamme saman paikan. Seuraamme kuvista, miten kevät etenee ja miten se muuttaa näkymää. Kuvauspaikaksi valikoitui kohta, jossa kasvaa kaksi koivua. Opimme, että koivu on Suomen kansallispuu. Koivulla on pitkät ja vahvat juuret, joilla se pystyy kiinnittymään tiukasti kasvualustaansa ja imemään vettä syvältä ja laajalta alueelta. Se onkin usein ensimmäisiä puita, jotka aloittavat kasvunsa vaikkapa metsäpalon jälkeen – ja olipa se yksi ensimmäisistä jääkaudenkin jälkeen. Jääkausi vilahtelee puheissamme muutenkin usein: Huvituksenpuisto on muistomerkki niiltä ajoilta mahtavine kivilohkareineen.

Kuvissa koivut, jotka kuvaamme joka kerta. Ensimmäinen kuva on otettu 18.1.2016 ja toinen 15.2.2016. Maisema alkaa selvästi muuttua.

Vihreää alkaa jo näkyä lumen alta: mustikanvarpuja, sammalia ja kevätpiipon lehtiä. Näkyipä viime kerralla jo metsämansikan ikivihreät lehdetkin. Kevät etenee hyvää vauhtia ja pian pääsemme aloittamaan Kevätseurantaa. Myös siivoustalkoot ovat edelleen mielessä, lumien alta alkaa löytyä ikäviä roskia. Odotamme vielä kevään etenemistä niin pääsemme tositoimiin.

Vihreää alkaa paljastua lumen alta: kallioimarretta, puolukanvarpuja ja sammaloituneita kiviä.

Metsäkerhon kokoontumiset on aina odotettu asia kaikille, se aloittaa viikon reippaasti ja iloisesti. Lähimetsistämme löytyy todellakin kaikkea oppimisen ja nauttimisen arvoista!