Luontojärjestöt valmistelevat esitystä Järvelän lintukosteikon ja siihen liittyvän metsäalueen rauhoittamiseksi

Tiedote 3.6.2022

Allekirjoittaneet luontojärjestöt katsovat, että Kaarinan Järvelässä sijaitsevan, ihmisen toimesta syntyneen, erinomaisen arvokkaan lintukosteikon säilyminen lintualueena sekä opetus- ja retkikohteena tulisi turvata samalla kun Kaarinan kaupunkia ja Liedon kuntaa kehitetään. Kosteikko on lähellä Liedon rajaa ja alueella, jota E18 Kehätien ympäristön kehittäminen ja kaavoitus koskettaa. 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry on mukana projektissa, jossa valmistellaan kuntalaisaloitetta Järvelän lintukosteikon rauhoitamiseksi luonnonsuojelulain nojalla. Suojelualue voisi olla kooltaan noin 25–30 ha käsittäen varsinaisen kosteikon lisäksi osan sen ja Littoistenjärven välisestä, vanhaa metsää kasvavasta kannaksesta. Koko tämä alue on Kaarinan kaupungin omistuksessa.

Järvelän kosteikosta on muodostunut poikkeuksellisen arvokas ja myös ihmisten suosima luontokohde. Se on syntynyt toistakymmentä vuotta sitten ihmisen toimesta. Sittemmin lukuisat harvinaiset lintu-, sammakko- ja selkärangatonlajit ovat ottaneet kosteikon pysyväksi asuinsijakseen.

Kosteikolla pesii säännöllisesti mm. laulujoutsen, kurki ja liejukana, ja sinne pysähtyy muutavia vesilintuja ja kahlaajia. Järvelässä tavataan Suomen oloissa poikkeuksellisesti viisi eri sammakkoeläinlajia. Sen niityiltä ja matalalta vesialueelta on löydetty 19 maallemme kokonaan uutta hyönteislajia. Sekä alueen lintu- että hyönteislajistossa on useita uhanalaisia lajeja, joiden säilymiselle Järvelän kosteikko on tärkeä turvapaikka. 

”Kosteikon kolmella lintutornilla käy yli kymmenentuhatta luonnonystävää vuodessa lintuja ihailemassa. Täällä yhdistyvät hienosti luonnossa virkistäytyminen ja luonnosta oppiminen. Alueen poluilla käy ulkoilemassa paljon ihmisiä jopa ympäri vuoden”, kertoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi.

Hänen mukaansa suojelualuetta voidaan nykyisellään pitää maakunnallisesti arvokkaana suojelukohteena ja samanaikaisesti erinomaisena esimerkkinä siitä, miten ihmistoiminta, luonnonsuojelu sekä käyttö virkistykseen ja koulujen opetukseen voidaan yhdistää. Yhdistys järjestää säännöllisesti suosittuja lintuopastuksia yhdellä lintutorneista. 

Kaarinan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Markus J. Rantala on ylpeä siitä, että kaupunki on mahdollistanut lintukosteikon syntymisen vuodesta 2009 alkaen: ”Lintukosteikon säilyminen tulee turvata rauhoituksella ja kaavoituksella. Sen lisäksi vesialueen säilyminen avoimena edellyttää vesikasvien poistoa silloin tällöin.”

Vuonna 2021 tätä vesikasvien raivausta tehtiin ympäristöministeriön Helmi-rahoituksen tukemana. Toimenpiteiden myönteinen vaikutus linnustoon on ollut nähtävissä jo tänä keväänä. 

”Euroopan Unionin parlamentti hyväksyi vuonna 2021 Biodiversiteettistrategian vuodelle 2030. Tämä edellyttää jäsenmailta mittavia luonnon ennallistamishankkeita. Kaarinan kaupunki on ollut tässä suhteessa edelläkävijä”, kertoo lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Jouko Högmander. 

Kaarinan kaupungin toimesta on jo ennen velvoittavia määräyksiä toteutettu tämä onnistunut luonnon ennallistamishanke. Tästä on saatu hyviä ja opettavaisi kokemuksia siitä, miten toimia ja millaisia tuloksia on mahdollista saada kosteikkoja ennallistamalla. 

Suomen Luonnonsuojeluliiton Kaarinan yhdistys ry 

Turun lintutieteellinen yhdistys ry 

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry 

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry

Järvelän kosteikkoaluetta nähtynä lintulavan edustalta
© Milla Aalto

Lausuntomme Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

© Silja Aalto

Suomen Metsäkeskukselle 8.12.2015 viitaten lausuntopyyntöön 24.11.2015

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin lausunto Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri (Vasp) pitää positiivisena sitä, että Lounais-Suomen metsäohjelman luonnokseen on sisällytetty metsien kestävän käytön, ekosysteemipalvelujen huomioimisen, monimuotoisuuden turvaamisen ja vesiensuojelun parantamisen tavoitteita. Luonnoksessa linjatuista konkreettisista strategioista on kuitenkin nähtävissä, että ohjelman ensisijainen päämäärä on puutuotannon tukeminen muiden tavoitteiden jäädessä taka-alalle. Vasp katsoo luonnoksen linjausten olevan ristiriidassa sekä keskenään että metsien ekologisesti kestävän käytön kanssa.

Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta tulee selvästi ilmi, että puutuotantomäärien kasvattaminen nähdään kehityssuuntana, jota ei voida välttää, ja strategisista linjauksista ensimmäinen on puutuotannon kasvu muun muassa kasvavan energiatuotannon tarpeisiin. Biotalouden ajatus uusiutuvia luonnonvaroja energiantuotannossa hyödyntävästä yhteiskunnasta on lähtökohdiltaan hyvä, mutta luonnonvaran uusiutuvuus ei tarkoita, että sitä voidaan hyödyntää kestävästi kuinka paljon ja millä tavoin tahansa. Nykyisessä muodossaan biotalousajattelusta ei voida puhua kestävänä.

Luonnoksessa käsitellään kestävyyttä ennen muuta taloudellisen kestävyyden – suurimpien mahdollisten hakkuumäärien – kannalta, ja muut kestävyyden osa-alueet jäävät irrallisiksi maininnoiksi joko hyvin epämääräisin, riittämättömin tai kokonaan puuttuvin konkreettisin tavoittein. Ekologisen kestävyyden jäädessä täyttymättä ei voida puhua myöskään sosiaalisen tai kulttuurisen kestävyyden toteutumisesta. Biotalous ei saisi merkitä uusiutuvien energianlähteiden käytön nostamista muiden ekologisten tavoitteiden kustannuksella.

Lounais-Suomen metsissä ei ole mahdollista toteuttaa puuntuotannon tehostumista kestävästi luonnon jo nykyisellään heikkoa monimuotoisuutta vaarantamatta. Luonnoksessa kuvataan Suomen metsien suojelualaa ”merkittäväksi”, mutta todellisuudessa suojelu keskittyy Pohjois-Suomen alueelle ja luonnoltaan hyvin erilaisessa Etelä-Suomessa metsäalasta on suojeltu vain noin 2 %. Kuten Luonnonhoidon alueellisesta toteutusohjelmasta tulee ilmi, Lounais-Suomella on merkittävä rooli monimuotoisuuden ylläpitäjänä erityisesti hemi- ja eteläboreaalisten metsien osalta, joiden suojelutilanne on verrattain heikko. Lounais-Suomen metsät ovat pääasiassa pirstoutuneita, nuoria metsiä, ja luonnoksessa esitetty puunkuljetuksen infrastruktuurin parantaminen lisää fragmentoitumista entisestään.

METSO-ohjelma ei ole korjannut tilannetta riittävästi ja siihen kohdistuvat rahoituksen leikkaukset edelleen heikentävät ohjelman mahdollisuuksia ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Yksityismetsien suuren osuuden vuoksi METSOn kaltaiset ohjelmat ovat Lounais-Suomen metsien suojelussa avainasemassa, mutta METSOn tavoitteet, metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä, eivät nykyisellä toiminnalla voi Lounais-Suomessa toteutua. Strategisista linjauksista ensimmäistä, ”hakkuita kasvatetaan kestävästi ja puun käyttö lisääntyy”, ei ohjelmaluonnoksessa esitetyissä puitteissa voida toteuttaa, ja se on ristiriidassa luonnoksen suojelullisten tavoitteiden kanssa.

Puutuotannon kasvattamiselle on luonnoksessa määritetty selvät konkreettiset tavoitteet. Sen sijaan luontoarvojen turvaamista ja parantamista koskevien toimenpiteiden tavoitteeksi on useissa taulukoissa mainittu vain epämääräinen ”kasvaa”. Muutamat yksilöidyt luontoarvojen säilyttämistä koskevat tavoitteet ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Esimerkiksi monimuotoisuudelle tärkeiden yksittäisten rakennepiirteiden säilyttäminen talousmetsissä ei kasvavien puutuotantomäärien rinnalla riitä monimuotoisuuden ylläpitoon.

Erityisesti lahopuun vähäinen määrä on syy monien metsälajien uhanalaistumiseen, ja ohjelmaluonnoksessa mainittu lahopuuntavoite, 4 m3/ha, on yhä selvästi riittämätön keino lahopuulajiston taantumisen ehkäisemiksi. Luon­non­ti­lai­sis­sa met­sis­sä la­ho­puu­ta on tyypillisesti keskimäärin 60–120 m3/ha, ja huomattavalle osalle uhanalaisesta lajistosta kriittiseksi kynnysarvoksi on arvioitu n. 20 m3/ha. On myös todennäköistä, että huomattava osa metsälajistosta tulee pelkästään sukupuuttovelan vuoksi häviämään vaikka puuntuotanto pysyisi nykyisellä tasollaan.

Metsästä saatavan hyvinvoinnin edellytys on monimuotoisuus, joka on merkittävässä asemassa niin virkistyskäytössä kuin esimerkiksi turismivalttina. Suomen kansainvälinen maine ekologisesti toimivana maana on myös metsäteollisuuden viennin ja siitä saatavien tulojen edellytys. Luonnoksessa painotetaan metsien merkitystä hyvinvoinnin lähteenä, mutta samalla linjataan tavoitteiksi hyvinvoinnin perustan, monimuotoisuuden, vaarantavia toimia. Tavoitteena mainittu metsäekosysteemipalvelujen parempi hyödyntäminen on hankalaa, jos palvelujen laatua heikennetään monimuotoisuutta tuhoavilla toimilla.

Positiivisena mainintana haluamme nostaa esille tavoitteen parantaa leimikoiden suunnittelijoiden tietämystä ekologisesti arvokkaista alueista. Erityisesti yksityismetsissä on toisinaan ongelmana arvokkaiden kohteiden tunnistaminen. Käytännössä luonnoksessa mainittu ”entistä tarkemmat ja kattavammat tiedot” ei kuitenkaan riitä, vaan metsätoimijoiden on todella kyettävä tunnistamaan vähintään mahdolliset lakikohteet ja METSOon potentiaalisesti sopivat alueet, ja hakkuiden suunnittelu on pystyttävä tekemään niin, ettei esimerkiksi lumitilanne estä kohteiden havaitsemista. Erityisesti metsälakikohteiden osalta tulisi kehittää myös lain toteutumisen seurantaa, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi vaadittujen suojavyöhykkeiden toteutuminen.

Vasp katsoo, että Lounais-Suomen metsäohjelman lähtökohtana tulisi olla puuntuotannon kasvun sijaan ekologinen kestävyys ja monimuotoisuuden hupenemisen estäminen, joilla voidaan turvataan metsien kestävä käyttö kokonaisuudessaan. Ohjelmassa mainitut suojelulliset tavoitteet ja niiden toteuttamiskeinot on yksilöitävä tarkemmin, ja niiden todellinen suhde puutuotannon lisäämisen päämäärään on arvioitava selkeästi.

Turussa 7.12.2015
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi