Alkuvuoden tapahtumat

Vuosi 2023 on Luonto-Liiton juhlavuosi: kattojärjestö täyttää 80-vuotta. Merkkivuosi näkyy myös Varsinais-Suomen piirin toiminnassa läpi vuoden. Tässä lyhyesti alkuvuoden toiminnastamme.

Liittoudu! 25.1. klo 18

Liittoudu! on Luonto-Liiton uusi säännöllinen tapahtuma, jossa useissa eri kaupungeissa kokoonnutaan ensin yhteisen ohjelman äärelle, ja sen jälkeen jatketaan iltaa oman porukan kesken. Ensimmäisessä Liittoudu! -kokoontumisessa kuullaan toiminnanjohtaja Riku Eskelisen sekä vapaaehtoisvastaava Ville Laitisen alustus aiheena ”Luonto-Liitto ennen, nyt ja tulevaisuudessa”. 

Turussa pidämme alustuksen jälkeen ensimmäisen suunnittelupalaverin vuoden tapahtumista. Voimme heitellä ideoita ja toiveita koko tulevalle vuodelle tai keskittyä hiomaan jotakin tiettyä tapahtumaa osallistujien toiveiden mukaan. 

Tapahtumapaikkana on toimistomme Kupittaalla, osoitteessa on Itäinen Pitkäkatu 24, Turku. Suosittelemme saapumaan sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton siililogo. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä purtavaa. 

Valtakunnallista ohjelmaa on mahdollista seurata myös itsenäisesti etäyhteydellä. Linkki tapahtumaan löytyy info-sivun alaosasta: https://luontoliitto.fi/liittoudu 

Jos haluat osallistua Varsinais-Suomen piirin toiminnan suunnitteluun etäyhteydellä tai jättää meille etukäteen ideoita ja toiveita, ota yhteyttä piirin puheenjohtajaan:
Silja Susanna Aalto / sisu.aalto [at] gmail.com

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin hallitus 2023 pitää järjestäytymiskokouksen 25.1. klo 16:00-17:45 samassa paikassa. Myös kokous on avoin kaikille ja sitä saa tulla seuraamaan.

Lasten luontokerho alkaa 28.2.  

Luontopuuhaa 2.-4.-luokkalaisille lapsille viikoittain kouluvuoden ajan! Lasten luontokerho alkaa Turussa 28.2. Ilmoittautuminen on auki 24.2. asti. 

Kerhossa havainnoidaan ja tutkitaan luontoa, leikitään, askarrellaan ja tehdään pieniä retkiä lähiluontoon. 

Kerho alkaa tiistaina 28.2. klo 17. Kerhopaikkana toimii Turun luonnonsuojelukeskus osoitteessa Martinkatu 5. Ensimmäiselle kerralle saa tulla maksutta tutustumaan toimintaan. 

Osallistumismaksu on 30 euroa kevätkaudelta. Lähetämme maksuohjeet huoltajille sähköpostitse ensimmäisen kerhokerran jälkeen. 

Luontokerho kokoontuu tiistaisin klo 17:00-18:30. Kerhokerta kestää 1,5 tuntia. Kerhon kevätkausi päättyy toukokuussa. 

Kerhoon ilmoittaudutaan sähköpostitse osoitteeseen luontokerho.turku [at] gmail.com viimeistään 24.2. Kerro sähköpostissa omat yhteystietosi, kerhoon tulevan lapsen nimi ja ikä sekä mahdolliset allergiat ja muut rajoitteet, joista kerho-ohjaajan on hyvä tietää. 

Kerho on tarkoitettu peruskoulun 2.-4.-luokkalaisille lapsille. Kerholaisella ei tarvitse olla ennakkotietoa luonnosta tai omia retkeilyvarusteita, säänmukaiset ulkoiluvaatteet riittävät. 

Kerho-ohjaaja Johanna on käynyt Luonto-Liiton luontokerho-ohjaajakoulutuksen ja toiminut koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajana. Kerhon toteuttavat yhteistyössä Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset. 

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luontokerho.turku [at] gmail.com

Lähde retkelle 

Retkivarustelainauksemme takaa, että voit lähteä myös omatoimisesti retkeilemään, vaikkei sinulla olisi kaikkia retkeilyvarusteita tai mahdollisuutta ostaa tai vuokrata niitä. Jäsenemme saavat lainata meiltä varusteita ilmaiseksi! 

Toistaiseksi lainausajat sovitaan vielä yksitellen, mutta jatkossa toimistomme on auki tiettyinä aikoina, jolloin varusteita voi noutaa ja palauttaa. Lue lisää varustelainauksesta, ota yhteyttä ja tiedustele: www.luontoliitto.fi/vasp/retkivarusteiden-lainaus 

Tulevista retkistämme tiedotetaan jälleen piirin nettisivuilla, sähköpostilistalla ja somessa heti, kun tapahtumat on saatu kalenteriin.

Syksyn tapahtumat

Luonto-Liiton nettisivut ovat uudistumassa. Sivuston ollessa kaaoksen vallassa löydät tästä postauksesta kootusti syksyn 2022 tapahtumat ja ajankohtaiset tiedot. Nähdään toiminnan merkeissä!

Ensi vuoden toiminnan suunnitteluilta 6.10. klo 17 etänä 

Suunnitellaan, mitä ensi vuonna tehdään. Ideoidaan etenkin lasten luontoleiriä ensi kesälle ja myös muita uusia tapahtumia. Kirjoitetaan yhdessä toimintasuunnitelmaa. 

Meilaa niin saat linkin: vasp at luontoliitto.fi

Älä osta mitään -päivän ja muiden joulun ajan tapahtumien suunnittelupalaveri 11.10. klo 16 toimistolla

Mitä tehdään Älä osta mitään -päivänä 25.11. ja joulun aikaan? Tervetuloa järjestämään toimintaa tai vain kuuntelemaan, mitä on suunnitteilla!

Toimistomme osoite on Itäinen Pitkäkatu 24, 20700 Turku. Käynti sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton logo. Ovikello sijaitsee pihalla olevassa Luonto-Liiton ständissä.

Päiväretki Kullaanvuorelle 15.10. 

Kullaanvuori (myös nimillä Kullanvuori, Kullavuori, Kullaavuori) on Ruskon ja Raision kuntien korkein kukkula. Mäki on luonnonsuojelualuetta ja siellä on merkkejä jääkaudesta mm. hiidenkirnu ja muinaista merenrantaa. Alueella on myös näkötorni, johon voi halutessaan kiivetä ihastelemaan maisemia ja syksyn värejä.

Tarvitset mukaan ainoastaan säänmukaiset varusteet, mahdolliset luontoharrastusvälineet ja eväät. Pidämme taukoa laavulla, jonka nuotiopaikalla on mahdollisuus grillaamiseen!

Taukopaikalla on mahdollisesti ulkovessa, mutta kannattaa varata matkaan ainakin wc-paperia ja käsidesi.

Käveltävää retkellä on noin 15 km. Kulkemamme reitti ei ole esteetön.

Tapaamme klo 10.30 Puutorilla, josta lähdemme Ruskoon lähtevällä bussilla numero 303. Puutorilla on retkenjärjestäjä varmistamassa, että kaikki bussilla matkaajat pääsevät mukaan.

Voit myös tulla omalla autolla tai pyörällä Ruskoon. Siinä tapauksessa liity muiden joukkoon bussipysäkillä Ahola 4005 noin klo 11.00 ja jatketaan siitä matkaa yhdessä Kullanvuorelle.

Paluumatkalle tähtäämme klo 17.00 bussiin. Puutorilla olemme noin klo 17.23.

Ilmoittaudu retkelle 13.10. mennessä sähköpostilla osoitteeseen multaharju.elina at gmail.com. Kerro ilmoittautuessasi:
- Nimi, ikä ja puhelinnumero
- Oletko saapumassa Puutorille vai suoraan Ruskolle
- Onko jotain muuta, joka retken järjestäjien tulisi huomioida.

Lisätietoja retkestä voit kysellä sähköpostilla osoitteesta multaharju.elina at gmail.com. Retkipäivänä voit ongelmatilanteessa soittaa numeroon 040 5250 444. 

Talkooleiri Örön saarella 14-16.10.

Leirillä talkoillaan avoimien paahdeympäristöjen lisäämiseksi. Paahdeympäristöt ovat Suomen yksi uhanalaisimmista elinympäristöistä ja niiden pinta-alat ovat todella pieniä. Siksi niillä elää runsaasti uhanalaisia lajeja, jotka eivät menesty muilla elinympärisöillä. Suurin osa paahdeympäristöistä sijaitsee Öröllä.

Majoitus ilmaiseksi omassa teltassa (Luonto-Liitto maksaa telttapaikan) tai sisämajoitus omakustanteisesti. Majoitusvaihtoehdot löytyvät täältä: www.visitoro.fi/majoitus. Jos useampi majoittuu sisällä, niin voidaan kysyä ryhmätarjousta.

Sitova ilmoittautuminen 12.10. mennessä tällä lomakkeella: forms.office.com/r/fiN3nm8hUM 

Kysy lisätietoja leirin vetäjältä: Ville Laitinen, ville.laitinen at luontoliitto.fi, 044 700 6113

Syyskokous 3.11. klo 18 toimistolla ja etänä

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin syyskokouksessa vahvistetaan ensi vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti sekä valitaan uusi hallitus ja puheenjohtaja.  

Haluatko hallitukseen? Ilmoita etukäteen meille vasp at luontoliitto.fi tai viestillä Instagramissa tai tule vain paikan päälle kokoukseen kertomaan. 

Kokouspaikka on toimistomme Turussa Kupittaalla, lähellä Kupittaanpuistoa. Toimiston osoite on Itäinen Pitkäkatu 24, Turku. Suosittelemme saapumaan sisäpihan puolelta Kupittaankatu 23-25 välistä. Sisäpihan perällä sijaitsevan lasioven yllä on numero 24, ja oven vieressä ikkunassa on Luonto-Liiton siililogo. Ovikello sijaitsee pihalla olevassa Luonto-Liiton ständissä. 

Toivomme, että ilmoitat osallistumisestasi meille etukäteen sähköpostitse osoitteeseen vasp at luontoliitto.fi, jotta osaamme varata oikean määrän tarjoiluja. 

Kokoukseen voi osallistua myös etänä Zoomin välityksellä. Kerro meille, jos tulet mukaan etänä, niin lähetämme sinulle linkin. Älä tule toimistolle, vaan osallistu etänä, jos sinulla on hengitystieinfektion oireita.

Sienestystä Halisissa 12.11.

Mennään katsomaan, vieläkö löytyy suppilovahveroita. Laita kalenteriin ja seuraa tiedotusta. 

Älä osta mitään -päivä 25.11.

Vastaisku Black Fridayn kulutusjuhlalle! Toimintaa ÄOM-päivälle suunnitellaan palaverissa 11.10. (ks. ylempää). Laita kalenteriin ja seuraa tiedotusta.

Lumisadetta ja retkeilyä keväisessä saaristossa

Luonto-Liiton Kevätpäivät 2022 Taivassalossa

Kuvat: Jesse Kiviniitty 

Teksti: Milla Mykrä ja Milla Aalto

Huhtikuun alussa vietettiin viimein kahden vuoden tauon jälkeen Luonto-Liiton Kevätpäiviä. Tapahtuma pidettiin saariston helmassa, Tippsundin nuorisoleirialueella Taivassalossa.

Tällä kertaa oli Varsinais-Suomen piirin vuoro järjestää vuosittainen luontoliittolaisten ja luontoihmisten väentapaaminen. Pandemian alun jälkeen tapahtuma oli ensimmäinen Luonto-Liiton suuren mittaluokan tapahtuma, ja kolmipäiväisessä tapahtumassa oli yli 60 osallistujaa.

Kevätpäiviä vietettiin ei niin keväisessä saariston huhtikuisessa säässä: taivaalta tuli vuoroin räntää, lunta ja vettä, mutta välillä saatiin nauttia myös auringosta. Sää ei kuitenkaan estänyt osallistujia nauttimaan ulkoilmasta: kevätpäivillä retkeiltiin niin lintu-, käärme- kuin Kevätseuranta-retkenkin muodossa. Osa osallistujista myös yöpyi omassa teltassaan tai talkoovoimin pystytetyssä puolijoukkueteltassa. 

Saariston luonto oli mitä idyllisin ympäristö monenlaiseen retkeilyyn ja iltamyöhällä nuotiopaikalla istuskeluun. Vaikka kevään merkkejä ei vielä juurikaan näkynyt, tapahtumapaikka ympäristöineen keräsi osallistujilta runsaasti kehuja. 

 

Retkien ja ulkoilun lisäksi kevätpäivien osallistujat pääsivät osallistumaan myös erilaisiin työpajoihin ja ohjelmanumeroihin: ohjelmistossa oli niin retkiruokatyöpajaa, luonnonkosmetiikan valmistusta, Luonto-Liiton jäsenlehden kehittämistä, mielenosoituskoulutusta kuin historiallisia tanssejakin. Jokainen sai itse valita itseään kiinnostavimmat työpajat ja ohjelmanumerot, ja valinnanvaraa löytyi.

Lauantai-iltana nautittiin upeasta perinnemusiikkiesityksestä, jonka tarjoili Kevätpäivien artistivieras Barbora Xu. Yleisö sai myös osallistua laulamiseen. Lisäksi iltaisin saunottiin ja vietettiin aika nuotion ääressä. Myöhäisillan pöllöretki peruuntui huonon sään vuoksi, mutta saunassa kuultiin pöllötarinoita linturengastajalta. Yöllä metsään kehkeytyivät myös salaperäiset metsäbileet.  

Iltapalahetken kruunasi nakkimukityöpaja, jossa osallistujat pääsivät tutustumaan "turkulaiseen perinneruokaan" nakkimukiin, maistelemaan erilaisia vegaanisia nakkeja ja makkaroita ja äänestämään niistä parasta. Nakkimukityöpajan ja tapahtuman muihinkin tarjoiluihin saatiin vegaanisia herkkuja lahjoituksina sponsoreilta: Vegem, Meeat, Vöner, Sauvon säilyke, Makuliha ja Jalofoods. Nakkimukien lisäksi Kevätpäivillä syötiin mm. Jalotofun tarjoamasta tofusta valmistettua palak tofua ja herkullista Vöner-kiusausta. 

Parhaan nakin äänestyksessä suosituimmaksi nousi Makuliha Makukeittiön Kasvismakkara. Sitä kehuttiin mm. aidosta nakkimaisesta mausta. Samaa kehua sai Makukeittiön Kasvisnakki. Vegem Temperamenttinen Chorizo sai kehuja hyvästä suutuntumasta ja mausteiden ystäviltä myös mausteisuudesta. Muu Kasvisnakkia kehuttiin rasvaisuudestaan, jolla se erottui monista kuivemmista nakeista. Muu Chorizonakkia kuvailtiin mm. maukkaaksi ja rouheaksi.

Yli 60 osallistujan porukkaan mahtui niin uusia tuttavuuksia kuin pidempäänkin Luonto-Liiton toiminnassa mukana olleita. Lauantain ohjelmaan kuului ansiomerkkien jako, jossa muistettiin ansioituneita luontoliittolaisia kunniamerkein ja -kirjoin. 

Oli mahtavaa päästä kokoontumaan isolla porukalla pitkän tauon jälkeen. Kolmipäiväinen tapahtuma sujui loistavasti, ja kotiin lähdettiin haikein mielin. Tapahtuman järjestäminen oli hektistä, mutta onnistunut viikonloppu palkitsi. Tapahtumassa suurena apuna, niin ennen tapahtumaa kuin tapahtumaviikonlopun aikanakin, olivat ohjelmanpitäjät ja vapaaehtoiset, jotka pitivät paikat siisteinä, järjestivät mielenkiintoisia työpajoja ja jopa loivat lunta takatalven yllättäessä. 

Mahtavan viikonlopun jälkeen jäämme innolla odottamaan ensi vuoden tapahtumaa, jonka järjestää Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri (POSSU). Oulussa tavataan!

Turun lähiluonto tutuksi: Toijaisten luontopolku

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Toijaisten parin kilometrin mittainen luontopolku sijaitsee keskellä Hirvensaloa, Toijaistenmetsässä. Pyörällä tai vaihtoehtoisesti henkilöautolla tullessa kulkupelin voi parkkeerata esimerkiksi Toijaistentien koira-aitauksen parkkipaikalle. 

Jos saapuu luontopolulle bussilla, Fölibussi numero 56 taitaa olla paras valinta. Kukolantiellä on (ainakin toistaiseksi) päätepysäkki ennen liikenneympyrää, jossa voi jäädä pois kyydistä. Tämän jälkeen pitää vielä kävellä liikenneympyrästä oikealle ylös Toijaistentietä koira-aitaukselle asti. Koira-aitausta suunnilleen vastapäätä, Toijaistentien toisella puolella, on kyltti, joka osoittaa luontopolun alkamiskohdan. 

Luontopolun mutkitteleva reitti on merkitty keltaisin, puiden runkoihin maalatuin ympyröin. Pääosin keltaiset merkit löytyvät hyvin. Maasto on kumpuilevaa, eikä se kaikilta osin ole kovin helppokulkuista, joten se soveltuu lähinnä vain hyväjalkaisille kulkijoille. Reitin varrella on tietotauluja, jotka käsittelevät niin alueen kasvillisuutta kuin historiaakin. 

Suunnilleen puolivälissä reittiä, aukealla kalliolla, on nuotiopaikka, jossa voi nauttia eväät. Omat polttopuut pitää ottaa mukaan, jos mielii sytyttää tulet. Reitti päättyy uuden asuntoalueen laidalle ja metsästä voi poistua Norrgårdinkujalle. Kun kävelee kujan alkupäähän, huomaa olevansa taas Toijaistentiellä, lähellä koira-aitausta.

Luontopolku on parhaimmillaan loppukeväällä, kesällä ja alkusyksystä. Märkyys ja liukkaus saattavat toisinaan hankaloittaa luontopolulla kulkemista. Lumisella talvikelillä luontopolku on hyvin kuljettavissa, mutta luontopolun anti on kuitenkin suurempi silloin, kun luonto ei ole vaipunut lepotilaan.

Koira-aitauksen vieressä on kuntoilurata, ja myös tällä alueella on luontopolku, joka on suunnilleen saman pituinen kuin Toijaistenmetsän luontopolku. Luontopolut muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Kuntoiluradan lomitse kulkevaa luontopolkua ei kuitenkaan voi kiertää lumisena talvena, jolloin kuntoradalle on tehty hiihtolatu.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Katso retkitiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Turun lähiluonto tutuksi: Friskalanlahti

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Friskalanlahti sijaitsee Hirvensalon saaren kaakkoisrannalla. Friskalanlahti on luonnonsuojelualuetta, ja se kuuluu Natura 2000-verkostoon läheisen Rauvolanlahden luonnonsuojelualueen kanssa. Alue on arvokas erityisesti linnustollisesti. 

Friskalanlahti on ruovikkoinen lahti, jossa pesii useita kymmeniä lintulajeja ja lisäksi alue on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille. Lahdella on lintutorni, joka on suosittu lintuharrastajien keskuudessa. Friskalanlahden alueeseen sisältyy myös laaja laidunniittyalue lehtosaarekkeineen. Kesäisin siellä laiduntaa lihakarjaa.

Friskalanlahdelle pääsee kätevästi monella tavalla. Föli-bussit 14, 15 ja 55 kulkevat Kakskerrantietä pitkin Hirvensalon läpi, ja Friskalanlahden kohdalta löytyy pysäkki. Pyörällä ja autollakin matka luonnistuu. Lintutornille johtavan hiekkatien, Vihtiläntien, alussa on pienehkö parkkipaikka, johon ajopelin voi parkkeerata.

Laidunalueiden välissä kulkeva Vihtiläntie on noin kilometrin pituinen, joten sen verran helppokulkuista, suoraa hiekkatietä pitää kävellä päästäkseen lintutornille. 

Parhaimmillaan alue on keväällä, kesällä ja syksyllä, jolloin mielenkiintoista seurattavaa on riittämiin: Friskalanlahdelta on bongattu esimerkiksi monia harvinaisia lintulajeja. Tavallisimpia vesilintuja ja kahlaajia näkyy varmasti. Tuttu näky on myös alueen yllä liitävä merikotka. Mukavaa seurattavaa ovat myös tyynen rauhallisesti laiduntava nautakarja leikkisine vasikoineen. 

Lumisena talvena alueen laajoilta, tasaisilta hangilta on helposti bongattavissa lähiluonnon eläimien jälkiä: hangilla juoksentelevat ainakin rusakot, metsäkauriit ja ketut.

Nyt, kun muita harrastusmahdollisuuksia on vähän, emmekä voi hengailla porukalla sisätiloissa, lähiluonnon merkitys korostuu entisestään. Kaukana sijaitseviin retkeilykohteisiin ei ehkä ole hyvä reissata, joten paras kohde on se, mihin pääsee vähimmällä matkustamisella.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Epidemiatilanne vaikutta retkien toteutumiseen. Rajoitusten vaatiessa keräämme retkille ennakkoilmoittautumiset osallistujamäärän rajaamiseksi. 

Katso ajantasaiset tiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Turun lähiluonto tutuksi: Kaasavuori

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Turku on merenrantakaupunki, mutta komeita merinäköalapaikkoja, jonne kaikilla olisi vapaa pääsy, on niukasti. Onneksi kuitenkin on olemassa joitakin paikkoja, joissa merta pääsee näkemään muutkin kuin rantatonttien omistajat ja veneilijät. Yksi parhaimmista näköalapaikoista sijaitsee Hirvensalon Maanpäässä: Kaasavuori.

Kaasavuori ei ole mikään opaskyltein viitoitettu paikka, vaikka se joihinkin karttoihin onkin merkitty näköalapaikkana. Kaasavuorelle pitää löytää itse, mutta polkujen avulla paikan löytäminen ei ole kovin vaikeaa. 

Ohjeet polun löytämiseksi tulevat tässä: Hirvensalon läntisessä kolkassa, Maanpääntien päädyssä, sijaitsee Fölibussi 53:n päätepysäkki ja kääntöpaikka. Tältä paikalta, pysäkin takaa, lähtee polku metsään. Polku kulkee mäkeä ylöspäin ja kaartaa vasemmalle kohti merta. Matka näköalakalliolle on parisen sataa metriä. Perille tietää tulleensa, kun on saapunut saaristomäntyjä kasvavalle kalliolle, josta avautuu hieno näkymä merelle, suoraan pohjoiselle Airistolle.

 
Kaasavuorelle pääsee siis kätevästi bussilla numero 53. Matka taittuu mukavissa maisemissa myös pyöräillen. Pyörän voi jättää parkkiin bussipysäkin laitamille. Jos paikalle haluaa hurauttaa henkilöautolla, voi olla haasteellista löytää parkkipaikka: bussinkääntöpaikalle autoa ei saa parkkeerata!

Kaasavuorelle kannattaa suunnata minä vuodenaikana tahansa. Näkymä merelle on avoin jokaisena vuodenaikana ja meri näyttäytyy jokaisena päivänä vähän erilaisena. Lämpimillä keleillä kallioilla on mukava istuskella, ja selkeällä kelillä Kaasavuori on mahtava paikka auringonlaskun ihailemiseen. Märällä sekä liukkailla talvikeleillä kalliolla kannattaa liikkua varovaisesti.

Retkelle lähiluontoon

Nyt, kun muita harrastusmahdollisuuksia on vähän, emmekä voi hengailla porukalla sisätiloissa, lähiluonnon merkitys korostuu entisestään. Kaukana sijaitseviin retkeilykohteisiin ei ehkä ole hyvä reissata, joten paras kohde on se, mihin pääsee vähimmällä matkustamisella.

Esittelemme Turun lähiluontokohteita sosiaalisessa mediassa sekä retkillämme. Olit sitten vasta Turkuun muuttanut opiskelija, joka vielä etsii niitä kaupungin parhaita luontopaikkoja, tai pidempään seudulla asunut ja uusia seikkailuja tai retkiseuraa kaipaava, poimi meiltä vinkit ja tule mukaan retkeilemään kanssamme!

Epidemiatilanne vaikutta retkien toteutumiseen. Rajoitusten vaatiessa keräämme retkille ennakkoilmoittautumiset osallistujamäärän rajaamiseksi. 

Katso ajantasaiset tiedot tapahtumakalenteristamme: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

Yksin luontoon: Talvipäivän lähiretki Korppolaismäelle

Teksti ja kuvat: Anna-Kaisa Kauppinen

Turun Korppolaismäkeä ympäröi tiivis asutus ja sen ympäristöön rakennetaan koko ajan lisää. Ei siis ihme, jos ei ole tullut hoksanneeksi näinkin lähellä Turun keskustaa olevaa retkikohdetta. Nyt talvella Korppolaismäen Maununtyttärenpuistosta voi ihailla turkulaista talvimaisemaa: Aurajokisuuta laivoineen ja nostureineen, Turun linnaa ja näkymää merelle asti. Ja miksipä ei tekisi havaintoja myös lumi- ja jäätilanteesta sekä talvilajeista ja ottaisi osaa Talviseurantaan.

Korppolaismäelle kannattaa suunnata talven lisäksi myös muina vuodenaikoina, sillä Maununtyttärenpuisto on näköalansa lisäksi hieno kohde rikkaan lajistonsa vuoksi: kasveihin perehtynyt voi löytää mäeltä mm. kallioketoakasvillisuutta ja arkeofyyttejä eli muinaistulokaskasveja. Hyönteisistä tai lepakoista kiinnostunutkin saattaa tehdä kiehtovia havaintoja.

Korppolaismäki sijaitsee Aurajokisuun ja Vähä-Heikkilän välissä, Majakkarannan vieressä. Jos kulkee bussilla, kannattaa matkustaa Fölin kolmosella Majakkarannan päätepysäkille. (Muistathan korona-ajan suosituksen käyttää bussissa maskia!) 

Parhaiten Korppolaismäen näköalapaikalle löytää kävelemällä Maununtyttärenkatua ylös loppuun asti ja kääntymällä vasemmalle, mäen huipulle vievälle polulle. Kyseessä on Maununtyttärenpuiston koillispääty, josta löytyy pari pöytää penkkeineen. Ehkä onkin jo sopiva hetki nauttia mukaan pakatut eväät? 

Puistoalueen toiseen päähän, lounaaseen, johtaa useita polkuja (ellei lumi ole peittänyt niitä alleen). Eksymistä ei tarvitse pelätä, sillä alue on talojen ja niiden pihojen sekä osittain myös verkkoaidan rajaama, ja lisäksi vain muutaman hehtaarin kokoinen. Pois löytää kyllä, vaikka polkuja seuratessa suuntavaisto hetkeksi häviäisikin. 

Korppolaismäen puistoalueen nimi, Maununtyttärenpuisto, juontaa juurensa 1500-luvulle. Kerrotaan, että Kaarina Maununtytär olisi asunut Korppolaismäellä sijainneessa mökissä: hän halusi olla Turun linnassa vankina olevan puolisonsa, Eerik XIV:n lähellä.

Katso ohjeet Talviseurantaan ja ilmoita havaintosi osoitteessa: www.talviseuranta.fi

Jaa retkikokemuksesi ja omat lähiluontovinkkisi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yksinluontoon!

Urho Kekkosen kansallispuisto – suon litsahtelusta tunturin huminaan

Tunnelmia nuorten vaelluskurssilta 1.-9.8.2020

Teksti: Helene Helo
Kuvat: Sampo Rouhiainen

Urho Kekkosen kansallispuiston luonnossa riitti ihasteltavaa. Kurssin vaellus oli minun ja siskoni ensimmäinen Lapin-reissu ikinä, joten koivikkoiset tunturit, kivikkoiset kurut ja kirkasvetiset purot tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen. Kansallispuiston vaihteleva maasto ja monipuolinen eläimistö tarjosi kuitenkin hienoja luontoelämyksiä kurssin kokeneemmillekin Lapin-kävijöille. 

Urho Kekkosen kansallispuiston pinta-alasta suurin osa on männikköä, mutta ehdimme vaelluksellamme kulkea myös puuttomilla ja kivikkoisilla tuntureilla sekä alavien maiden kosteilla, Kainuun maisemia muistuttavilla suo- ja metsämailla. Tuntureilla kasvoi sekä vaivaiskoivua että maisemalle ominaista tunturikoivua, joka on hieskoivun käppyräinen alalaji. Lisäksi oli myös paljon kanervaa ja jonkin verran katajia. 

Aivan Sokostin karua huippua sekä soiden mättäitä lukuun ottamatta maata peittivät alati variksenmarjaa sekä paikoin myös mustikkaa ja riekonmarjaa pursuilevat varvikot. Soilla törmäsimme iloksemme välillä lakkaan, jota söimme ahnaasti, sillä tuoretta ruokaa ei vaelluksella ollut paljoakaan tarjolla.  

Kivikkoiset ja juurakkoiset polut vaativat kulkijalta jonkin verran keskittymistä, koska joka askeleella varomattoman jalka saattoi takertua kiveen tai kasvinosaan. Etenkin matka Sokostin huipulle koostui lähinnä kivenmurikoiden päällä kävelemisestä. Onneksi vaelluksella ei ollut kiire, joten maisemia saattoi pysähtyä ihailemaan vähän väliä. Loppukesän maisemat olivat vielä sangen vihreitä, mutta syksyn merkkejä, kuten kellastuvia koivunlehtiä, näkyi jo.

Satunnaiset purojen ylitykset toivat kulkemiseen vaihtelua ja hieman jännitystäkin. Selvisimme kuitenkin suuremmitta mulahduksitta; vaellussauva ja maastosta löytyneet karahkat olivat hittituotteita. Vaikka kylmän ja ajoittain reippaasti virtaavan puron kivikkoiselle pohjalle astuminen paljain jaloin tuntui aluksi vähän turhankin virkistävältä, kenkien ja sukkien riisuminen ja jalkojen vilvoittelu kirkkaassa vedessä antoi lopulta kummasti puhtia kävelemiseen. Purot olivat myös vaelluksen tärkeimmät vedenottopaikat. Niiden vesien puhtaus (juomavesi kannattaa kuitenkin keittää) ja raikas maku on ehdottomasti yksi kansallispuiston hienouksista. 

Vaikka Urho Kekkosen kansallispuistossa riittää kiinnostavia kivimuodostelmia, ja vaikka näkymät yli tunturien, metsien ja järvien ovatkin hienoja, itseäni ilostuttivat eniten kansallispuiston moninaiset eliöt. En ollut ennen nähnyt tunturikoivuja enkä riekonmarjaa omin silmin, ja uusia tuttavuuksia oli myös eläinkunnan edustajissa. 

Vaelluksella nähtiin ainakin kuukkeli, kärppä, poroja, riekkoja, sopuleita ja särki. Vanhoja tuttuja olivat muun muassa sammakot (joista pidimme kovasti) ja lukemattomat hyttyset (joista pidimme vähemmän). Vesilintuja ja lentävistä hyönteisistä muita kuin vertamme janoavia näimme vain muutaman. Hirvenkakkaa oli sen sijaan runsaasti. 

Kansallispuiston maasto oli pääosin avaraa, mikä helpotti kulkemista ja näkymien ihailua. Silmä lepäsi tunturien loivilla rinteillä, metsien ja soiden vehreillä mättäillä sekä aukeiden tyynillä lammilla. Vuoroin hyttysten ininä, vuoroin tuulen humina korvissa, auringolta ja hyttysiltä suojaavissa vaatteissa ja kevenevä rinkka selässä kulkijan kelpasi kulkea – siitä kansallispuiston elävä ja eloton, karu ja kaunis luonto piti huolen. 

Tekstiä varten on haettu tietoa Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolta sekä Luontoportista. 

Lue myös toisen kurssilaisen retkiraportti vaellukselta!

Vaelluskurssilla Lapissa

Retkikertomus nuorten vaelluskurssilta 1.-9.8.2020

Teksti: Joona Wallman
Kuvat: Joona Wallman, Sampo Rouhiainen 

Luonto-Liiton vaelluskurssi suuntasi tänä vuonna Urho Kekkosen kansallispuistoon. Vaellusta edelsi kolme teoriailtaa, jotka sisälsivät tiukkaa asiaa retkeilystä sekä käytännön vinkkejä. Matkustimme yöjunalla Rovaniemelle, jossa kokoonnuimme ja tapasimme Sampon, joka oli vaelluskurssimme kouluttaja sekä vaelluksen johtaja. Sampon lisäksi meitä oli vaeltamassa kahdeksan kurssilaista.

Rovaniemeltä jatkoimme matkaa bussilla Kiilopään tunturikeskukseen, joka toimi vaelluksemme lähtö- ja määräpaikkana. Kiilopäällä söimme keittolounaan ja lähdimme sen jälkeen vaeltamaan. Ensimmäisenä vaelluspäivänä vaelsimme pitkälti avotunturissa. Matkalla näimme hienon kurun, jonka pohjalla oli vielä hiukan lunta jäljellä, vaikka olikin elokuu. Kävellessä oli hyvin aikaa tutustua muihin sekä aloittaa rutiinin etsiminen vaeltamiseen. Alusta asti porukka tuntui toimivan hyvin yhdessä.

Ensimmäisellä leiripaikalla oli hyvin aikaa pystyttää rauhassa majoitteet ja kokkailla päivällistä. Sää salli tulenteon, joten kokoonnuimme nuotiopaikan läheisyyteen kokkaamaan. Illalla ennen nukkumaan menoa leikimme vielä yhdessä.

Toisen vaelluspäivän aamu, eli ensimmäinen kokonainen vaelluspäivä, lähti melko hitaasti liikkeelle. Porukka vasta opetteli rutiineja. Kävelemään päästyämme päivä alkoi kuitenkin sujua, ja keskusteluakin syntyi mukavasti. Lounaalle menimme hienolle paikalle puron varteen. 

Toisena päivänä saimme reissun ensimmäisen vesistönylityksen. Muilla ei ollut juurikaan kokemusta vesistönylityksistä, mutta kaikki selvisivät kunnialla yli. Muutama sauva auttoi ylittäessä etenkin siksi, että Sampo toimi ”sauvataksina” ja kuljetti sauvoja toiselle puolelle jokea ensimmäisten ylittäjien käytettyä niitä. 

Toiseen päivään mahtui myös toinen vesistönylitys. Vanha silta oli päässyt huonoon kuntoon ja purettu, mutta joku omatoiminen retkeilijä oli virittänyt narun ja kaksi lankkua joen kohdalle. Kohta oli hieman haastava, mutta ei kuitenkaan niin haastava, etteikö siitä olisi ilman rinkkaa päässyt yli. Tällä kertaa Sampon palveluksia tarvittiin ”rinkkataksina” isoimpien rinkkojen kuljettamiseen lankkusiltaa pitkin joen yli. Yöksi jäimme epäviralliselle tulipaikalle lähelle toista ylityspaikkaa.

Kolmantena vaelluspäivänä saimme aamun lähtöä melkein tunnin nopeutettua. Päivä oli matkallisesti aika pitkä, mutta löytämämme luonnon antimet piristivät matkaa. Löysin pari tattia, joista tein sienipastaa ja saimme kaikki maistaa Lapin ihania hilloja.

Kolmannen vaelluspäivän iltana saavuimme vaelluksen puoliväliin Luirojärvelle, jossa vietimme lepopäivän. Osa porukasta kävi vielä pitkän vaelluspäivän jälkeen peseytymässä Luirojärven saunassa.

Neljäntenä vaelluspäivänä ei ollut kiire herätä, koska leiriä ei tarvinnut purkaa. Saimme rauhassa syödä aamiaista ja tehdä aamutoimia. Suurin osa porukasta lähti rauhallisen aamun jälkeen huiputtamaan Sokosti-tunturia, joka on 718 metriä korkea, kansallispuiston korkein. Luirojärven tuvalta Sokostille on neljä kilometriä suuntaansa. Rinkat jätettiin leiriin Luirojärvelle. Mukaan varattiin hiukan evästä, juotavaa ja sadevarusteet. Sadevarusteita ei tosin juuri tarvittu, koska säät suosivat matkalla.

Sokostille nousu oli jyrkkä, mutta matka vaivan arvoinen. Maisemat olivat yhtä hienot, kuin mitä aiemmilta kerroilta muistinkin. Sokostin laella kelpasi nauttia suklaata ja pähkinöitä sekä ottaa kuvia. Tamperelaisten partiolaisten avulla saimme ryhmästä edustavan ryhmäkuvan. Illalla, kun saunassa ei ollut kovaa ruuhkaa, oli aikaa nauttia saunan leppeistä löylyistä. Myös pulahdus viileään Luirojärveen illalla auttoi huuhtomaan päivän rasituksen pois kehosta.

Viidentenä vaelluspäivänä liikkeellelähtö tuntui helpolta, koska vaelluksen puolivälissä ruokaa on kulunut sen verran, että rinkat eivät ole enää niin painavia. Silloin kävely sujuu helpommin. Päivä alkoi helpolla vesistönylityksellä, jossa sai vielä huuhtoa jalkoja. Tässä vaiheessa vaellusta ryhmä oli muuttunut hyvinkin tiiviiksi ja keskusteluja saattoi käydä aika vapaasti. Minulla meni viides päivä todella nopeasti hyvien keskustelujen ansiosta. Yötä olimme Salonlammen laavulla.

Viidennen päivän lopussa tapahtunut loukkaantuminen hidasti lähtöä kuudentena päivänä, mutta ryhmä selvisi todella hienosti ”tulikokeesta” eli päivämatkan kulkemisesta ilman Sampoa. Minä ja Sampo tulimme sitten muun ryhmän perässä, ja päivän aikana saimme tahtia sen verran kirittyä, että saavuimme kuudennen vaelluspäivän yöpaikalle Niilanpään päivätuvalle vain noin tunnin verran muun ryhmän jälkeen. 

Viimeisenä iltana kävimme yhdessä läpi vaelluksen onnistumisia ja haasteita, sekä tarpeellisia ja tarpeettomia varusteita. Ehdottomasti vaelluksen suosituin varuste oli vaellussauva, joita piti tehdä toinenkin kovan kysynnän vuoksi. Vanha oppi ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee erityisesti vaeltamiseen, ja vapaaehtoisena kotitehtävänä kunkin on mahdollista vielä kehittää omaa vaellusosaamistaan miettimällä omista varusteistaan, mitkä itselle olisivat hyödyllisiä varusteita.

Seitsemännen päivän patikointi Niilanpäästä oli ohi noin tunnissa, jonka jälkeen pääsimme takaisin Kiilopäälle syömään ja ennen kaikkea peseytymään. Kiilopäältä aloitimme noin 20 tunnin mittaisen kotimatkamme repullisella uusia kokemuksia ja hyvää mieltä. 

Kirjoittaja on innokas vaeltaja ja partiolainen, joka on käynyt Lapissa vaeltamassa joka vuosi vuodesta 2013.