Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inari. Näytä kaikki tekstit

6.10.2015

Seikkailuja staalojen mailla

Kuvia ja tunnelmia Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin luonnonharrastusleiriltä Inarista 12.-19.7.2015

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Klaus Kurki, Santeri Karjalainen, Silja Aalto, Sofia Böling


Kuten aiemmassa leiripostauksessamme heinäkuussa lupailtiin, julkaisemme nyt lisää terveisiä ja paljon valokuvia tapahtumarikkaalta leiriviikolta. Leirin vaellusohjelmalinjalta julkaistiin jo aiemmin oma retkikertomuksensa, joten keskitymme tässä postauksessa kämppäleiriohjelmalinjan tapahtumiin.

Leirillä oli mukana kaikkiaan kaksikymmentä osanottajaa, henkilöstö mukaan lukien. Suurin osa porukasta lähti liikkeelle Turusta. Loput liittyivät seuraan Tampereelta, Oulusta ja Rovaniemeltä. Matka taittui Rovaniemelle saakka junalla, sieltä eteenpäin tilausajolla. Reissuun lähdetiin Turusta lauantai-iltana kahdeksan aikaan ja perille Nukkumajoen leirikämpälle Inariin saavuttiin maanantaina iltapäivällä kolmen maissa, joten takana oli melko monta tuntia matkustamista ennen kuin oltiin määränpäässä.

Kun Inarissa lastauduttiin ulos bussista leirikämpän pihaan, oli sää kylmä ja harmaa, mutta pelättyä räkkää oli onneksi paljon vähemmän kuin odotettiin. Ensimmäinen leiripäivä alkoi tavaroiden lastaamisella bussista kämppään ja majoittumisella.

© Klaus Kurki

Leirin ensimmäinen ohjelmanumero oli tutustumisrinki, jonka myötä saatiin myös vähän lämmiteltyä, kun otettiin kyykkäysleikin avulla selvää osanottajien taustoista ja mielenkiinnonkohteista.

© Klaus Kurki

Maanantain ohjelmassa oli myös kanoottimelontaharjoituksia Nukkumajoen suvannolla sekä leiripaitojen maalaamista. Paitojen koristelussa käytettiin lehtiä ja varpuja erilaisten kuvioiden painamiseen sekä valmiita sabluunoita leirin ja Luonto-Liiton logojen tekemiseen.

© Klaus Kurki

© Klaus Kurki

Jokaisen leiripäivän aamu alkoi joogahenkisellä venyttely- ja verryttely- tai meditaatioharjoituksella eli niin sanotulla metsäjoogalla leirikämpän lähellä. Keskittyminen vaati ankarasti hermoja, sillä paikallaan pysyvä aamuharjoittelija sai muutamassa minuutissa ympärilleen valtavan parven inisevää räkkää, minkä lisäksi kekomuurahaiset kipittivät jaloissa. Silti aamuharjoituksesta tuli oikein suosittu ohjelmanumero.

Tiistaina päivän teema oli vaeltaminen. Aamulla tutustuttiin aiheeseen teoriassa: kuultiin pidempään vaellusta harrastaneiden osanottajien ajatuksia rinkan ja repun pakkaamisesta, varusteiden valitsemisesta, reitin suunnittelusta ja suunnistuksesta. Lounaan jälkeen vaellusohjelmalinjalle ilmoittautuneet leiriläiset lähtivät matkaan kohti Hammastunturin erämaata, ja kämppäleiriporukka patikoi mukana alkumatkan.

© Klaus Kurki

Maisemien jylhyys ja luonnon moninaiset yksityiskohdat tekivät vaikutuksen etenkin ensikertalaisiin Lapin-kävijöihin. Leiriläiset halusivat luonnollisesti valokuvata kaiken, joten kulku taittui hitaanlaisesti ja havainnointiin käytettiin runsaasti aikaa.

© Klaus Kurki

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Matkan varrelta löydettiin muun muassa paljaaksi kaluttu poron raato, josta oli jäljellä enää vain luita ja karvaa. Kolkkoa näkyä tarkasteltiin ja valokuvattiin huolellisesti.

Edesmenneen poron maalliset jäänteet
© Klaus Kurki

Monen tunnin patikoinnin ja haastavien suunnistusvaiheiden jälkeen sankka tunturikoivikko väistyi ja alkoi nousu kohti Nukkumapää-tunturin huippua. Nousun aikana suoritettiin Pihka-luonnonharrastusmerkin tunturinrinnetutkimustehtävää.

© Santeri Karjalainen

Rinnettä ylös kuljettaessa löydettiin kiinnostavia kasveja, kuten riekonmarjaa ja sielikköä, sekä kohdattiin tunturiylänköjen veikeitä asukkeja, kiivaasti vihelteleviä kapustarintoja.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria)
© Santeri Karjalainen

Huipulta näki kauas Inarijärvelle. Pilvet väistyivät hetkeksi niin, että aurinko pääsi pilkahtelemaan.

Näkymä Nukkumapäältä Inarijärven suuntaan
© Santeri Karjalainen

© Klaus Kurki

Evästauon jälkeen vaeltajien ja kämppäleiriläisten tiet erkanivat, kun kämppäleiriporukka lähti suunnistamaan takaisin Nukkumajoelle. Aikataulu oli päässyt hiukan venähtämään, joten paluumatkalla yritettiin pitää kiirettä, jotta ehdittäisiin päivällisajaksi takaisin.

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Iltaisin ohjelmassa oli uimista ja saunomista sekä luonnollisesti fiilistelyä ja tarinankerrontaa iltanuotiolla. Myös iltapalat kokattiin pääosin nuotiolla, ja ruokalistalla oli perinteisten muurikkalettujen ohella köyhiä ritareita.

© Klaus Kurki

Muurikkaritareita soijavispikuorrutteella
© Klaus Kurki

Keskiviikkona kämppäleirissä perehdyttiin saamelaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan, jonka värikkäistä hahmoista leiriläisten suurimmaksi suosikiksi ja keskeisimmäksi jutunjuureksi nousi Staalo. Paljon huomiota saivat myös kansantarinoissa esiintyvät máddut, eläinten kantavanhimmat, ja niihin liittyvä tematiikka. Saduissa esiintyvän sammakoiden haltijan, kiehtovan Cubbomáddun, suojatteja tavattiin Nukkumajoen rannoilla useampaan otteeseen leiriviikon aikana.

Ruskosammakko (Rana temporaria)
© Santeri Karjalainen

Saamelaisesta mytologiasta inspiroiduttiin päivän taidetyöpajoissa, joissa luotiin muun muassa maataidetta ja runoutta. Ohjelmaan sisältyi myös luontosuhdeharjoituksia ja luovaa tanssia metsässä. Illalla leiriin saapui saamelaisperinnettä Inarissa opiskellut vierailija, joka osallistui myös iltaohjelmaan.

Maataideteos kämpän pihassa
© Silja Aalto

Kämpän lähellä liikuskeli lukuisia poroja, osa niistä vasojen kanssa. Kuukkeli, kansanperinteen pyhä henkilintu, vieraili useamman kerran pihassa ja tulipa peräti syömään sille tarjottuja pähkinöitäkin. Nukkumajoen suvannolla ja läheisellä jängällä havaittiin muun muassa valkoviklo, pikkukuovi, laulujoutsenia ja lapintiiroja. Kahtena päivänä aamuvirkut lähtivät linturetkelle jo kuudelta.

Poro (Rangifer tarandus tarandus)
© Klaus Kurki

© Santeri Karjalainen

Pikkukuovi (Numenius phaeopus)
© Santeri Karjalainen

Illan tullen leiriläisten huomion varasti kettu, joka ilmestyi kämpän pihapiirin etsimään ravintoa ja tunki rohkeasti aivan ihmisten lähelle nuotiopaikalla. Aluksi ketun käytös herätti huolta eläimen terveydentilasta, sen turkkikin oli niin rönttöinen, mutta loppujen lopuksi kyse taisi olla vain vähän raihnaisesta yksilöstä, joka oli keksinyt helpon tavan saada ravintoa. Vähän ressukalta se joka tapauksessa vaikutti.

Kettu (Vulpes vulpes)
© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Torstaina tehtiin jälleen patikkaretki pois kämpältä. Suuntana oli Saukkojänkä. Sää oli lämpimämpi, joten hyttysiä ja mäkäriä riitti aiempaa enemmän, mutta retken tunnelma oli joka tapauksessa hyvä. Saukkojänkänojan uljasta koskipaikkaa putouksineen ihasteltiin pitkään.

Saukkojänkänojan koski
© Klaus Kurki

© Klaus Kurki

Perjantaina oli vuorossa patikointi- ja melontaretki Nukkumajoenjärvelle. Kanootit vedettiin Nukkumajoen suvannolta järven puolelle metsän läpi, ja leiriläiset pääsivät vuoroin kävellen, vuoroin meloen matkaamaan järven ympäri. Retken aikana keskusteltiin muun muassa järven rannalla sijaitsevista muinaisasuinpaikoista ja alueen asutushistoriasta.

Näkymä Nukkumajoenjärvelle
© Klaus Kurki

Kullero (Trollius europaeus)
© Santeri Karjalainen

Viimeisen leiripäivän ohjelmassa oli aamuvarhaisen linturetken ja meditaatioharjoituksen lisäksi pääasiassa pakkailua ja paikkojen siivoamista. Leirikokit tarjosivat yllätysjälkkäriä lounaalla. Vieraskirjaan rustattiin terveiset ja tehtiin havainnollistava piirros Staalosta.

Lopuksi kaikki leiriläiset, ohjaajat ja kokit kokoontuivat vielä ryhmäkuvaan kämpän pihamaalle ennen kuin tilausbussi tuli hakemaan ja pitkä paluumatka etelään alkoi.

© Klaus Kurki

Vasp järjestää luonnonharrastusleirin noin 15-29-vuotiaille nuorille myös ensi kesänä. Luvassa jälleen monipuolinen retkeilyviikko luonnon helmassa hyvässä seurassa. Leirin aika, paikka ja teema julkaistaan piirin tapahtumakalenterissa keväällä. Seuraa tiedotusta!

14.8.2015

Hullu vaellus - eli sinne ja takaisin kahdessa päivässä

Kertomus Vaspin luonnonharrastusleirin vaellusohjelmalinjan seikkailusta Nukkumajoen leirikämpältä Hammastunturin erämaahan ja takaisin 14.-15.7.2015

Teksti: Mirelle Aalto
Kuvat: Joonatan Kutilainen ja Mirelle Aalto

Nukkumapään huipulla

Luonnonharrastusleirin vaellusohjelmalinja alkoi koko leiriporukan yhteisenä taipaleena leirikämpältä Nukkumapää-tunturille. Tunturin huipulla levähdettiin yhdessä ennen kuin jatkoimme pienporukalla eteenpäin kohti Tervaspäätä. Tämän kertaisen vaelluksen ideana oli poluttomassa maastossa suunnistaminen, sillä emme liikkuneet lainkaan merkityillä retkeilyreiteillä, eikä muitakaan polkuja pahemmin kuljettu.

Kaitamojärvi

Ensimmäiseksi yöksi jouduttiin leiriytymään paljon aiottua lyhyemmän kävelymatkan jälkeen Kaitamojärven rannalle. Nukkumapään saavuttaminen oli vienyt liikaa aikaa, ja illallista oli jo pakko saada, eikä sen jälkeen huvittanut enää jatkaa kävelyä.

Aamulla päätimme olla ahneita ja lähteä kävelemään periaatteessa kahden päivän kävelymatkaa yhdessä päivässä. Ensin kohteeksi otettiin Tupapää-vaara, jonka läheltä meidän oli ollut tarkoitus tänä toisena vaelluspäivänä herätä.

Olimme jo melkein Tupapäällä, kun näimme vilaukselta horisontissa siintävän Tervaspään, jota tänään oli alkuperäissuunnitelman mukaan ollut tarkoitus käydä tutkimassa. Tiesimme sen olevan melko kaukana, jos mielimme ehtiä kämpälle ennen yön pikkutunteja. Tunturi teki kuitenkin jo kaukaa nähtynä sellaisen vaikutuksen, että hulluina suuntasimmekin mieluummin sinne kuin vaaralle.

Lounastaukoon mennessä oli jo kävelty turhauttavan paljon. Pysähdyimme kunnolla nyt vasta juuri ennen tunturinousua. Onneksi alkupäivä oli ollut pilvinen ja yön jäljiltä niin viileä, että räkkä ei ollut liikkeellä. Nyt alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ötökät ahdistella niin meitä ihmisiä kuin selvästi myös poroja; pieni lauma tölvähti yllättäen kokkailujemme viereen meitä huomaamatta ja jatkoi kulkuaan kohti Tervaspäätä.

Poron rynnistys

Tervaspää on hyvin kallioinen tunturi. Nousu alkaa suurten lohkareiden ja avokallion lomasta. Rinteellä kohdattiin perinteiset tunturin linnut, kapustarinnat.

Tervaspäälle nousu

Tervaspään laelta (korkeus 468,7 m) avautui kuin avautuikin näkymä Hammastunturille, joka on antanut nimensä koko tälle Hammastunturin erämaalle. Tunturi siintää valtavan Hammasjärven vastarannalla. Tervaspään laki on laaja, ja sen toiseksi korkeimmalla kohdalla pyöri suurempi porojoukko, johon liittyi jatkuvasti uusia jäseniä.

Näkymä Tervaspäältä Hammastunturille

Tunturinäkymien jälkeen alkoi pitkä taival takaisin kohti leirikämppää. Halusimme sinne nukkumaan, koska luulimme olevamme seuraavana aamuna tästä järkyttävästä kävelyrupeamasta huolimatta kunnossa ja lähdössä seuraavalle taipaleelle. Emme halunneet, että sille jouduttaisiin lähtemään aikataulusta jäljessä. Jos olisimme tienneet, että saavumme kämpälle vasta aamuyöllä neljältä niin riutuneina, että seuraavalle taipaleelle olisi ollut kurja lähteä, olisimme voineet leiriytyä jonnekin Tervaspään lähelle.

Hoipuimme metsäautotietä pitkin kohti (lähes) yöttömän yön auringonlaskua...


Saavuimme hämärän hetkenä harvinaiseen Lapin lehtoon, joka väsymyksestä huolimatta näytti lumoavalta.

Hämärän hetki lehdossa

Hämärän hetki oli ohi ja aurinko nousi juuri, kun edessä avautui näkymä Latvajärvelle, josta Nukkumajoki laskee kohti Inarijärveä. Oli jo niin luvattoman myöhä, että leiristä lähetettiin parit huolestuneet tekstarit. 

Latvajärvi

Latvajärveltä käveltiin vilkaisemaan viereistä kanjonia ja sen kulkukelpoisuutta. Kanjoni oli mahtava, mutta kulkukelvoton, joten kiipesimme sen laidalle. Kanjonia pitkin lensi ohitsemme piekana, siivet auringonnousussa välkehtien. 


Leiriin päästiin lopulta, vaikka todella horjuen. Kävelyä kertyi jälkimmäisen päivän aikana melkein 30 km, mikä mentiin ilman valmista retkeilyreittiä pääosin umpimetsässä suunnistaen. Leirissä odotti järkytykseksemme edelleen hereillä oleva pääkokki, joka tarjosi meille sekä päivällistä että iltapalaa mukavasti aamuneljältä.

Eipä enää tämän Lapinmatkan aikana vaellettu enempää, vaan vaihdettiin seuraava taival mieluummin kanoottiretkiin, tutustumiseen lähikohteisiin ja muuhun leireilyyn kämpän ympäristössä.

Vaikka vaellus oli lopulta hullu, oli Tervaspää maisemineen näkemisen arvoinen. Lapin kesäyö erämaaluonnossa oli myös hieno, mutta kieltämättä olisimme arvostaneet sitä enemmän, jos olisimme olleet hiukan vähemmän puhki.

17.7.2015

Inarissa 12.-19.7.

Terveisiä nuorten luonnonharrastusleiriltä!


Kaakkuri huutaa järvellä

Näen monta kuivakkaa tunturia.
Käy niiden taakse matkani.
Kiirettä ei ole, se on vain ihmisen luoma käsite.

Vaikka lähdin yksin,
en jää juttuseuraa vaille.
Mäkäräinen kihisee, tanssii kujeillen.

Kun illalla viimein istun tulen ääreen,
huomaan:
Kuukkeli seurasi vaeltajaa.


Vaspin luonnonharrastusleiri Inarissa lähestyy loppuaan. Tämä runo on leirin sanataidetyöpajan tuotosta. Kuvan nappasi piirin tiedottaja vaelluksella lähitienoon korkeimmalle tunturille, Nukkumapäälle. Lisää kuvia ja terveisiä leiriltä on luvassa myöhemmin!

26.5.2015

Lähde mukaan luonnonharrastusleirille Inariin!

Retkeilyä, leirielämää, erätaitoja, Lapin luontoa ja kansanperinnettä viikon mittaisella kesäleirillä pohjoisessa

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri (Vasp) järjestää nuorille (n. 15-30 v) suunnatun kesäleirin Inarissa, Nukkumajoen nuorisoleirialueella 12.-19. heinäkuuta 2015. Leiri on avoin kaikille luonnonharrastuksesta kiinnostuneille nuorille.

Tarjolla on kaksi erillistä ohjelmalinjaa: kämppäleiri ja vaellus. Kämppäleiriohjelmassa tehdään päiväretkiä maastoon, melotaan, tutustutaan monipuolisesti paikalliseen luontoon, uidaan ja saunotaan sekä opitaan inarinsaamelaisesta kulttuurista. Vaeltajat liikkuvat erämaassa kauempana leiripaikasta, kokkaavat itse osan aterioistaan retkikeittimillä ja yöpyvät myös maastossa telttaillen.

Matkan hinta on Luonto-Liiton jäsenille 140 €, muille 160 €. Hintaan sisältyvät majoitus ja viikon ruokailut leirikämpällä, ohjelma, materiaalit, lainavarusteet vaeltajille, henkilötapaturmavakuutus sekä matkat Turusta Rovaniemelle yöjunalla ja Rovaniemeltä leiripaikalle Inariin tilausajobussilla. Matkaan lähdetään Turun rautatieasemalta sunnuntai-iltana 12.7. Paluu Turkuun tapahtuu sunnuntaiaamuna 19.7. Mukaan on mahdollista tulla myös muilta pysäkeiltä.

Leirille ilmoittaudutaan viimeistään 15.6. laittamalla sähköpostia piirin harjoittelijalle osoitteeseen vasp.harjoittelija[ät]gmail.com. Vastausviestissä lähetetään ilmoittautumislomake osanottajatietojen keräämiseksi. Lisätietoja leirin ohjelmasta antaa leiriohjaaja Mirelle Aalto, mimalia[ät]utu.fi.

Liity myös tapahtumaan Facebookissa: www.facebook.com/events/1455340848092562