Luonto-Liiton Kevätpäivät järjestetään jälleen!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää liiton valtakunnallisen väentapaamisen 8.‒10.4.2022 Taivassalossa Tippsundin leirialueella. Tapahtuman teemoina ovat jälleennäkemiset ja uudet ystävät.

Luonto-Liiton Kevätpäivät järjestettiin edellisen kerran vuonna 2019. Sen jälkeen on pidetty pienempi väentapaaminen Syyspäivät etätapahtumana syksyllä 2020. Toivon mukaan Kevätpäivät 2022 pystytään järjestämään paikan päällä. Osaan tapahtuman ohjelmasta voi osallistua myös etänä, ja jos olosuhteet pakottavat, Kevätpäivistä tulee kokonaan etätapahtuma.

Kevätpäivät on kaikkien luontoliittolaisten ja liiton toiminnasta kiinnostuneiden yhteinen tapahtuma, jonne saapuu nuoria ja vähän vanhempiakin ympäristövaikuttamisesta ja luonnonharrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä ympäri maan tapaamaan toisiaan, viettämään aikaa yhdessä, oppimaan uutta, suunnittelemaan ja kehittämään toimintaa, olemaan luonnossa ja rentoutumaan.

Kevätpäivät on suunnattu etenkin nuorille Luonto-Liiton jäsenille sekä muille luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneille noin 15‒29-vuotiaille. Lisäksi on tarjolla ohjelmaa lapsille, minkä toivotaan kannustavan myös perheleiri- ja luontokerhotoiminnassa mukana olevia tulemaan kevätpäiville.

Luvassa on puhetta ja työpajoja muun muassa ilmastovaikuttamisesta ja mielenosoitusten järjestämisestä, luontokerhotoimintaa, retkeilyä, luontoelämyksiä, tanssia, pelailua, hengailua ja jutustelua muiden nuorten luontoihmisten kanssa. 

Tutustu tapahtumaan ja ilmoittaudu mukaan: www.luontoliitto.fi/kevatpaivat2022

Lisätietoja antaa tapahtuman koordinaattori: Milla Mykrä, mykramilla[at]gmail.com

Uhanalaisajot-pyöräilytempaus järjestetään Turussa Suomen luonnon päivänä

Mediatiedote
Luonto-Liiton ilmastoryhmä
Julkaisuvapaa heti

Nuorten pyöräilytempauksella halutaan nostaa esille luonnon monimuotoisuuden uhkaavaa hupenemista

Luonto-Liiton ilmastoryhmä järjestää jo toista kertaa Uhanalaisajot-tempauksen, sillä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on tuotava laajemmin esille julkisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa ilmastonmuutoksen rinnalla, jotta nykyinen kehityssuunta saadaan kääntymään.

Pyöräilytempauksessa kukin osallistuja edustaa yhtä uhanalaista suomalaista eläinlajia teeman mukaisella asulla. Tänä vuonna tempaus järjestetään Suomen luonnon päivänä 29.8. ja sitä seuraavana sunnuntaina 30.8. useissa eri kaupungeissa samanaikaisesti. 

Uhanalaisajot järjestetään Turussa, Helsingissä ja Tampereella sekä mahdollisesti muillakin paikkakunnilla. Tempauksen osallistujat pyöräilevät kulkueena kaupungin läpi pukeutuneina uhanalaisia suomalaisia eläinlajeja edustaviin asuihin. Uhanalaisajoja koordinoi Luonto-Liiton nuorten ilmastoryhmä, ja mukaan tempaukseen voi ilmoittautua kuka tahansa luonnon monimuotoisuuden tilanteesta huolestunut. 

Turussa tempaus alkaa Tuomiokirkon edestä lauantaina 29.8. klo 14. Kaupunkiajojen jälkeen lähdetään pidemmälle pyöräretkelle Saariston pienelle rengastielle.

Tuoreen tutkimuksen (Syke ja Luke) mukaan Suomella on nyt tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Suomen valtion kansallisen biodiversiteettistrategian tavoite vuosille 2012-2020 oli lajikadon pysäyttäminen. Tavoitetta ei kuitenkaan saavutettu, ja lajiston köyhtyminen on jatkunut hälyttävää vauhtia. Tällä hetkellä jo joka yhdeksäs eliölaji Suomessa on uhanalainen.

Uhanalaisajoista keskustellaan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #uhanalaisajot. Luonto-Liiton ilmastoryhmä tiedottaa tempauksesta omilla sosiaalisen median kanavillaan, esittelee tempaukseen osallistuvien pyöräilijöiden edustamia uhanalaisia lajeja ja jakaa kuvia myös median käyttöön.

Luonto-Liitto on valtakunnallinen lasten ja nuorten luonnonharrastus-, ympäristökasvatus- ja ympäristönsuojelujärjestö. Se on myös Suomen luonnonsuojeluliiton itsenäinen nuorisojärjestö. Luonto-Liiton ilmastoryhmä on nuorten aktiivien muodostama valtakunnallinen ryhmittymä, joka järjestää monenlaista ilmastoteemoihin liittyvää toimintaa.

Lisätiedot tempauksesta ja haastattelupyynnöt: 

Henna Kurki, tempauksen koordinaattori (Turku)
email: henna_kurki97@hotmail.com
puh: 0400 371 258 

Luonto-Liiton ilmastoryhmä sosiaalisessa mediassa:

Instagram @llilmastoryhma
Twitter @ilmastoryhma
Facebook @LLilmastoryhma  

Taustatietoa: 

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus: Luonnon monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää. https://www.luke.fi/uutinen/luonnon-monimuotoisuuden-vaheneminen-voidaan-pysayttaa 

Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. https://punainenkirja.laji.fi

 

Tule mukaan tekemään Luonto-Liiton kevätpäiviä!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirillä on ilo järjestää Luonto-Liiton valtakunnalliset kevätpäivät 17.-19.4.2020 Taivassalossa Tippsundin leirialueella. Kevätpäivien talkooporukkaa kerätään ja ohjelmanpitäjiä etsitään nyt. Tervetuloa mukaan toteuttamaan kevään kohokohtaa!

Tapahtuman ensimmäinen suunnitteluilta pidetään Turussa 27.1. klo 17-20 osoitteessa Martinkatu 5. Illan aikana käydään läpi, minkälaisesta tapahtumasta on kysymys ja miten sen järjestämiseen voi osallistua, ideoidaan tapahtuman ohjelmaa sekä päätetään tiedotuksesta ja monista muista käytännön asioista. Tarjolla on kahvia ja teetä sekä naposteltavaa.

Jos et pääse paikalle suunnitteluiltaan, mutta haluaisit silti osallistua, ole yhteyksissä, niin voidaan sopia etäosallistumisesta tai voit kertoa ajatuksistasi etukäteen sähköpostitse tai puhelimitse.

Kevätpäiviä suunnittelemaan ja toteuttamaan ovat tervetulleita aivan kaikki Luonto-Liiton toiminnan alasta kiinnostuneet järjestön jäsenyyteen katsomatta.

Kevätpäivät on Luonto-Liiton väenkokoontuminen. Se on kaikkien luontoliittolaisten ja luontoliittolaisiksi aikovien yhteinen tapahtuma, jonne saapuu nuoria ja vähän vanhempiakin ympäristövaikuttamisesta ja luonnonharrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä ympäri maan tapaamaan toisiaan, viettämään aikaa yhdessä, oppimaan uutta, suunnittelemaan ja kehittämään järjestön toimintaa, olemaan luonnossa ja rentoutumaan.

Lisätietoa kevätpäivistä: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/kevatpaivat2020

Haluatko mukaan järjestämään tapahtumaa tai tarjota ohjelmaa? Ota yhteyttä piirin puheenjohtajaan: Milla Aalto, milla.m.aalto[ät]utu.fi, O5O 5722 345

Luonnonharrastusleirin ilmoittautuminen avattu

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää noin 15–30-vuotiaille nuorille suunnatun luonnonharrastusleirin Taivassalon Tippsundissa 7.–12. elokuuta 2016
 

Leirillä on luvassa monipuolista luontoaiheista ohjelmaa upeassa merellisessä ympäristössä. Leiriläiset majoittuvat mukavasti mökeissä. Leiripaikalle suunnataan Turusta 7.8. aamupäivällä, ja paluu tapahtuu 12.8. Mukaan voi tulla myös pysäkeiltä matkan varrelta.

Koko leirin hinta on Luonto-Liiton jäsenille 100 € ja muille 120 €. Hintaan sisältyy matkat Turusta Tippsundiin ja takaisin, majoitus ja ruokailut, ohjelma, materiaalit ja henkilötapaturmavakuutus.

Ilmoittaudu mukaan kesäkuun loppuun mennessä! Ilmoittautumiset leirikoordinaattorina toimivalle piirin harjoittelijalle sähköpostitse: vasp.harjoittelija [ät] gmail [piste] com. Koordinaattori vastaa mielellään myös kaikkiin leiriä koskeviin kysymyksiin. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/luonnonharrastusleiri2016 

Jännittäviä leiriseikkailuja yli kielirajojen

Ainutlaatuinen leirikonsepti Kaksi kieltä & luonto järjestää taas suosittuja kaksikielisiä leirejä kesällä 2016

Kaksi kieltä & luonto -leireillä voit nauttia seikkailusta, luontoelämyksistä ja kesäilosta yli kielirajojen. Vuoden 2015 kokemukset osoittivat, että lapset innostuivat kokeilemaan ruotsinkielen käyttöä kaksikielisen toiminnan innostavassa ilmapiirissä.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu kahden leirin järjestämiseen toimialueellaan. Paraisten kielikylpyleireillä hyödynnetään kaksisuuntaisen kielikylvyn menetelmiä. Leirille osallistuu siis sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä lapsia. Naantalin Rymättylän perheleirille ovat tervetulleita niin kaksikieliset kuin suomen- ja ruotsinkielisetkin perheet.

Monipuolisessa leiriohjelmassa on tiedossa erätaitoja, luonnon ihmettelyä, pelejä ja leikkejä, ja tietenkin uimista ja leirinuotion tunnelmaa. Sisältö on suunniteltu herättämään lasten kielellistä uteliaisuutta ja tukemaan sekä suomen- että ruotsinkielen kehittymistä. Leiriohjaajat ovat kevään aikana käyneet läpi monikielisyyspedagogiikan intensiivisen koulutuksen. Kaikki tämä mahtavissa kesäisissä luonto- ja saaristomaisemissa!

Kaksi kieltä & luonto -leirit ovat keskeinen osa Natur och Miljön, Helsingin yliopiston ja Luonto-Liiton tutkimus- ja kehittämishanketta, jonka tarkoituksena on edistää monikielisyyttä ja eri kieliryhmien välistä kanssakäymistä. Päämääränä on kehittää menetelmiä ja suuntaviivoja monikielisen vapaa-ajan toiminnan järjestämiseksi. Tutkimuspuolesta vastaavat Helsingin yliopiston tutkijat Anna Slotte ja Fritjof Sahlström.

Lue lisää leireistä ja hankkeen sisällöstä Natur och Miljön nettisivuilta. Leirit täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumisohjeet löytyvät osoitteesta naturochmiljo.fi/lager.

Lisätiedot:

Martina Uotinen, projektikoordinaattori
martina.uotinen [ät] naturochmiljo.fi
045 2700317
www.naturochmiljo.fi

Keskikesän rauhaa ulkosaaristossa

Raportti Vaspin viikonloppuretkeltä Jurmoon ja Utöhön 31.7.-2.8.2015 

Teksti ja kuvat: Emma Hietaniemi, Milla Aalto, Mirelle Aalto

Piiriaktiivien yhteisestä toiveesta keskikesän fiilistelyretkemme kohteiksi valittiin Saaristomeren kansallispuiston kaukaisimmat saaret, Jurmo ja Utö, joiden luontoon tutustuimme tehokkaalla pikavisiitillä yhden viikonlopun aikana. Retkelle osallistui seitsemän nuorta. Matkaan lähdettiin perjantaina kello neljän jälkeen Turun linja-autoasemalta.

Jurmoon ja Utöhön liikennöivä yhteysalus m/s Eivor oli jo valmiina lähtöön Nauvon Pärnäsin lauttarannassa, kun nousimme bussin kyydistä. Leppoisan lämmin kesäsää teki matkustamisesta aluksen yläkannella mukavaa, joten siellä jaksettiinkin istuskella miltei koko matka lintuja kiikaroiden ja Saaristomeren kansallispuiston maisemista nauttien.

Ilta ulkosaaristossa
© Milla Aalto

Aurinko alkoi painua taivaanrantaan jo yhteysalusmatkan aikana värjäten horisonttiin asti ulottuvan avomeren kullalla ja vaaleanpunaisella. Kun Eivor jätti meidät illalla Jurmon satamaan, hehkui koko saari auringonlaskun väreissä. Rannassa uiskenteli lukuisia valkoposkihanhia. Metsäviklo huuteli jossain. Siinä oli tunnelma kohdillaan.

Jurmon satama ilta-auringossa
© Emma Hietaniemi

Ensimmäiseksi yöksi pystytimme telttamme Metsähallituksen ylläpitämälle leiripaikalle Moringharulle. Lukuisia muitakin telttailijoita oli jo leiriytyneenä samalle niemelle, mutta mahduimme onneksi vielä hyvin sekaan. Kohtasimme myös erään sattumalta samaan aikaan Jurmon-retkelle suunnanneen tutun luontoliittolaisen Uudenmaan piiristä.

Iltaruuan kokkailu nuotiopaikalla keskeytyi, kun huomasimme, miten hillittömän kauniiksi auringonlaskun viime hetken värit horisontissa olivat syventyneet, ja ryntäsimme ylös Moringharun kallioille katselemaan näytöstä. Tulenpunaisen sävyt haipuivat pikkuhiljaa violettiin ja lopulta saapui sinertävä hämärä. Samaan aikaan toisella suunnalla kirkas täysikuu nousi Jurmon nummien ylle.

Liekehtivä auringonlasku
© Emma Hietaniemi

Yöpuulle maltettiin kömpiä vasta, kun oli kunnolla pimeää, kuu oli kiipinyt korkealle taivaalle ja kadonnut pilvien sekaan, ja Utön majakan valo enää välähteli horisontissa.

Lauantaina ensimmäinen aamuherätys soi jo vähän ennen viittä, jotta halukkaat ehtisivät näkemään auringonnousun ja pääsisivät liikkeelle parhaaseen lintujentarkkailuaikaan. Aamunkoitto olikin ehkä - jos mahdollista - vielä kauniimpi kuin auringonlasku viime iltana. Taivas oli silkkaa kultaa ja Moringharun yllä näkyi sateenkaari.

Auringonnousun värejä sekä retkiporukkamme teltat Moringharulla
© Milla Aalto

Lauantain varhaisaamun ohjelmassa oli linturetki saaren länsipäähän, jonne meneminen on lintujen pesimärauhan takaamiseksi kielletty huhtikuun alusta heinäkuun loppuun, joten tänään sinne olikin kesän ensimmäinen vapaan pääsyn päivä. Samalla suunnalla kuljeskeli myös Uudenmaan piirin vahvistuksemme, joka suositteli suuntaamaan aivan niemen kärkeen bongaamaan isosirriä ja tundrakurmitsaa - ja sieltähän nämä hienot, kaukaa pohjoisen tundralta saapuneet muuttolinnut löytyivätkin kahlailemasta tylliparven joukosta. Myös muun muassa suosirrejä (tosin vain alpina-alalajia) hyöri niemellä lukuisia, ja rantaniittyä laidunsi joukko suurikokoista, pitkäkarvaista ylämaankarjaa. Juuri ennen paluuta leiripaikalle lopun retkiporukan herätystä ja toista aamiaista varten huomasin merellä aaltojen seasta kurkistelevan harmaahylkeen!

Näkymä Moringharulta
© Emma Hietaniemi

Kun koko retkiporukka oli jalkeilla, lähdettiin kiertämään saarta. Satamassa tutustuttiin Jurmon luontotalon näyttelyihin. Hyvä tovi vietetiin Högbergetillä, saaren korkeimmalla kalliolla, katsellen kauas sinisenä aaltoilevalle merelle ja ihaillen suurten merilokkien rauhallista lentoa.

Näkymä Högbergetiltä
© Milla Aalto

Suuntasimme kulkumme myös Jurmon kylälle, ihastelimme pientä kappelia ja hautausmaata sekä hellyytyimme kylän raitilla lepäilevien alpakoiden pienistä pörröisistä jälkeläisistä. Saaren omaleimaisten niittyjen ja ketojen kukkaloisto oli lumoavaa. Ilma oli lämmin, noin +15 asteinen, ja taivas miltei pilvetön, mutta tuuli oli koko päivän vähintään kohtalaista, ajoittain peräti navakkaa.

Pikkuiset alpakat päivälevolla
© Emma Hietaniemi

Palasimme laittamaan lounasta Moringharulle, purimme leirin ja suuntasimme takaisin satamaan kello neljään mennessä. Yhteysalus saapui hiukan etuajassa, joten saavutimme Utön, Suomen eteläisimmän asutun saaren, jo puoli kuudelta illalla.

Toinen yö oli määrä telttailla Utössä. Sotilasalueiden, tonttien, laitumien ja luonnonsuojelualueiden väliin jäävältä joutomaalta uskoimme kartan ja muiden retkeilijöiden kertomusten pohjalta päätellen löytävämme sopivasti joutomaata tilapäiseen leiriytymiseen jokamiehenoikeudella paikallisia häiritsemättä, mutta juteltuamme asiasta ohimennen yhteysaluksella saimme kuulla, etteivät paikalliset toivoisi retkeilijöiden telttailevan ollenkaan koko saarella ja että maanomistaja on halunnut kieltää leiriytymisen aiemmin käytössä olleella telttailupaikalla.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä olimme jo saaressa, eikä yhteysalus kulkisi takaisin ennen huomista. Kunpa saarelaisten kielteisyydestä retkeilijöitä kohtaan olisi tiedotettu vaikkapa Utön matkailusivuilla, niin olisimme etukäteen tienneet olla tulematta! Mutta nyt kun kerran olimme jo saapuneet, hipsimme vähin äänin kylän ulkopuolelle, etsimme kolmen teltan mentävän tasaisen kohdan pusikosta ja pyrimme leiriytymään mahdollisimman huomaamattomasti ja jälkiä jättämättä.

Illalla teimme vielä kierroksen saarella, katselimme auringonlaskua ja fiilistelimme, mutta olimme huolissamme, että paikalliset ärsyyntyisivät läsnäolostamme, joten pysyttelimme pääosin piilossa saaren asumattomassa päässä. Noutaessamme vettä rannasta astioiden tiskaamista varten pääsimme tarkkailemaan rantakivikon lomassa uiskentelevia hassuja pikku katkoja. Pieniä äyriäisiä oli niin paljon, ettei vettä meinannut ollenkaan saada ammennettua ilman, että muutama eksyi aina sekaan.

Ilta Utössä
© Emma Hietaniemi

Yön aikana tuuli voimistui niin, että teltassa nukkuminen alkoi tuntua aika jännittävältä. Ilmatieteenlaitoksen säähavaintojen mukaan tuulen nopeus oli kuitenkin kovimmillaankin vain 10 m/s, mutta teltasta käsin kuunneltuna se vaikutti paljon hurjemmalta

Sunnuntaiaamuna herättiin taas varhain katsomaan auringonnousua, mutta sen jälkeen ei kukaan jaksanut lähteä lintuja katsomaan, sillä yöllä telttakankaita paukuttanut tuuli oli haitannut nukkumista.

Aamunkoitto Utössä
© Milla Aalto

Leiri kuitenkin purettiin hyvissä ajoin aamulla ja lähdettiin jatkamaan saaren tutkimista. Nyt uskaltauduttiin myös takaisin kylälle ja ihastelemaan Utön kuuluisaa majakkaa.

Utön majakka
© Mirelle Aalto

Ennen yhteysaluksen lähtöä takaisin Nauvoon päin tehtiin ostoksia Utö Handelista, ihastuttavasta pikku putiikista Utön kylällä, sekä kokattiin lounasta rantakallioilla merimaisemasta nauttien.

Utön satamaa
© Emma Hietaniemi

Paluumatka Utöstä Pärnäsiin kesti viitisen tuntia, mutta maisemia ihastellessa, lintuja kiikaroidessa ja piirin tulevia retkiä juoniessa matka ei käynyt liian pitkästyttäväksi. Takana oli tunnelmallinen, kaunis ja hauska viikonloppu. Mielessä kehittyi jo suunnitelmia seuraavaalle retkelle Saaristomeren kansallispuistoon.

Ulkosaariston ulapalla
© Emma Hietaniemi

Saaristoretken ilmoittautuminen on avattu

Varaa paikkasi hienolle viikonloppuretkelle nyt!

Vaspin nuortenretkellä 31.7.-2.8. seikkaillaan kaukana ulkosaaristossa Jurmon ja Utön maisemissa, tutustutaan saarten omaleimaiseen luontoon, havainnoidaan lintuja ja nautitaan Saaristomeren kansallispuiston upeista maisemista.

Jurmon maisemaa
© Milla Aalto

Moni pitää tarunhohtoista Jurmoa Saaristomeren kansallispuiston mahtavimpana kohteena, eikä syyttä, sillä saaren luonnon karu kauneus ja yllättävä monipuolisuus tekevät siitä hyvin vaikuttavan. 13 kilometrin päässä Jurmosta sijaitseva Utö on Suomen eteläisin asuttu saari, jonka perinnemaisemat ja avara näkyvyys avomerelle ovat kokemisen arvoiset. Molemmat saaret lukeutuvat Suomen parhaimpien lintupaikkojen joukkoon, ja heinä-elokuun vaihteessa voidaan päästä havainnoimaan jo syysmuutolle lähteneitä pohjoisia lajeja.

Leppoisa luonnonharrastusretkemme ei vaadi erikoisempia retkeilytaitoja ja (toivon mukaan) lämpimät kesäkelit eivät aseta suuria haasteita varustukselle, joten mukaan on helppo lähteä. Retki on avoin kaikille luonnosta kiinnostuneille nuorille (siis noin alle 30-vuotiaille). Matkat ja ruuat hoidetaan omakustanteisesti, eikä erillistä osanottomaksua peritä. Yöt vietetään telttaillen saarilla ja ruuat kokataan retkikeittimillä. Varusteita on mahdollista saada lainaan Turun Retkipajalta. Osanottajat ovat henkilötapaturmavakuutettuja Luonto-Liiton puolesta.

Retkelle lähdetään Turun linja-autoasemalta perjantaina 31.7. klo 16:30 Saaristotien bussilla kohti Pärnäsin yhteysalusrantaa, mistä matka jatkuu yhteysalus M/S Eivorilla Jurmoon. Lauantaina seikkaillaan Jurmossa, sunnuntaina on vuorossa tutustuminen Utöhön. Paluu Turkuun tapahtuu sunnuntai-iltana bussilla klo 20:10.

Ilmoittaudu mukaan retkelle viimeistään perjantaina 23.7. laittamalla sähköpostia piirin puheenjohtajalle (yhteystiedot alla). Kerro ilmoittautuessasi nimesi, syntymävuotesi, puhelinnumerosi, mistä päin olet tulossa mukaan retkelle, onko sinulla käytössäsi telttaa tai retkikeitintä, puuttuuko sinulta joitakin olennaisia varusteita (Retkipajalta voidaan järjestää lainaan telttoja, rinkkoja, retkikeittimiä ja makuualustoja) ja onko sinulla jotakin erityisruokavaliota tai muuta sellaista seikkaa, mikä retken järjestäjien olisi hyvä tietää ruoka- ja telttaryhmäjakoa sekä muita käytännön asioita mietittäessä.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset:

Milla Aalto, puheenjohtaja
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry.
milaal [ät] utu [piste] fi
O5O 572 2345

(Korvaa hakasulkeissa olevat [ät] ja [piste] oikealla @-merkillä ja pisteellä.)

Pelastuvatko Purunpään metsät?

Hakkuut saatiin pysäytettyä, mutta ratkaisu on maanomistajan käsissä.

Purunpään alue Kemiönsaarella on maisemallisesti ainutlaatuinen, metsäinen ja korkeakallioinen niemi Saaristomeren rannalla. Kaikkiaan 350 hehtaarin laajuisella alueella luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa. Saaristomeren kansallispuistoa suunniteltaessa 1970-luvulla asiantuntijat pitivätkin Purunpään saamista osaksi kansallispuistoa erittäin tärkeänä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä maat omistava kulttuuriyhdistys Konstsamfundet vastusti suojelua.

Purunpään tulevaisuudesta nousi viime syksynä laaja huoli, kun Konstsamfundet suunnitteli hakkaavansa yli 10 hehtaaria Natura-alueella sijaitsevia merenrantametsiä. Arvostelun seurauksena Konstsamfundet lupasi jäädyttää hakkuut ja arvioida uusissa suunnitelmissaan myös suojeluvaihtoehtoa. Se lupasi tiedottaa, kun suunnitelmat ovat selvät, mutta aloittikin hakkuut kaikessa hiljaisuudessa.

Paikalliset luonnonsuojelijat löysivät 11.4.2015 Purunpään metsistä lukuisia leimikoita ja Trollklintenin luona avohakkuut oli jo aloitettu. Kävi ilmi, että Konstsamfundetilla oli jo edellisestä syksystä lähtien ollut suunnitelmat avohakata noin 35 hehtaaria ja harvennushakata noin kuusi hehtaaria Purunpäässä Natura-alueen välittömässä läheisyydessä ja Ekhamnin luonnonsuojelualueeseen rajautuen.

Moto jyräsi metsää, vaikka Konstsamfundet oli luvannut kartoittaa suojeluarvot.

Nämä hakkuut uhkasivat rikkoa luonnoltaan poikkeuksellisen hyvin säilyneen saaristometsäkokonaisuuden, jolla on suuri merkitys saariston metsäluonnon monimuotoisuudelle, alueen ympärivuotisten asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailijoiden virkistys- ja retkeilymahdollisuuksille sekä saaristomaisemalle, sillä Purunpään alue on Lounais-Suomessa ainoa paikka, jossa mannervyöhyke muuttuu suoraan ulkosaaristoksi. Luonnon, maiseman ja retkeilyn näkökulmasta sekä hyvän saavutettavuuden kannalta Purunpäällä on myös valtakunnallista merkitystä. 

Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä lukuisat paikalliset ihmiset lähtivät vastustamaan hakkuita. Mielenosoittajat saapuivat Purunpäähän torstaina 16.4. ja saivat hakkuut pysäytettyä iltapäivän aikana. Mukana oli joukko Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin aktiiveja.

Metsän puolustajat kokosivat rivinsä ja pysäyttivät hakkuut.

Noin 13 hehtaaria ehdittiin kaataa, mutta valtaosa suunnitellusta avohakkuualueesta kuitenkin säästyi.

Seuraavana päivänä osapuolet asettuivat neuvottelupöytään tilanteen ratkaisemiseksi. Neuvotteluissa sovittiin, että hakkuut ovat keskeytettyinä siihen saakka, kunnes Konstsamfundet saa valmiiksi metsänhoitosuunnitelman suojeluehdotuksineen. Purunpään arvokkaat metsät saivat vähintään aikalisän.

Hakkuiden pysähdyttyä Luonto-Liiton metsäryhmäläiset jäivät inventoimaan kohdetta. Kun metsäkone oli poistunut, päästiin tutkimaan leimikkoaluetta ja löydettiin äärimmäisen harvinaista lahokaviosammalta. Se on erityissuojeltu laji, josta on vain alle 20 havaintoa koko Suomesta. Jos hakkuita ei olisi saatu pysäytettyä, tämä esiintymä olisi menetetty. Saatuaan tiedon lahokaviosammaleen löytymisestä ELY-keskus päätti suojella sen esiintymisalueen. Sammallöydön ansiosta Purunpäähän saadaan välittömästi uusi, noin 2–3 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue. 

Ahkeran vastarinnan myötä Purunpään ainutlaatuiset saaristometsät saivat aikalisän ja uuden pikku suojelualueen, mutta niiden tulevaisuus on edelleen epävarma.

Raportin kuvat otti anonyyminä pysyttelevä aktivisti. Teksti on koostettu seuraavien lähteiden pohjalta:

Luonto-Liiton Metsäblogi 15.4.2015  
Luonto-Liiton Metsäblogi 16.4.2015
Suomen luonnonsuojeluliiton tiedote 16.4.2015
Luonto-Liiton tiedote 16.4.2015
Luonto-Liiton tiedote 17.4.2015

Aktivismia, retkeilyä ja yhdessäoloa saariston luonnossa

Luonto-Liiton Talvipäivät 20.-22.3.2015

Teksti: Milla Aalto ja Ville Laitinen
Kuvat: Teemu Saloriutta ja Ville Laitinen

Luonto-Liiton legendaarsia Talvipäiviä vietettiin tänä vuonna 20.-22. maaliskuuta Kemiönsaaren Högsåralla. Talvipäivien järjestämisestä vastasi Varsinais-Suomen piiri. Tapahtumaan osallistui yli kuusikymmentä luontoliittolaista, ja osanottajia saapui paikalle järjestön jokaisesta piiristä aina Pohjois-Suomea myöten.

Kiinnostusta Talvipäiviä kohtaan ilmeni odotettua enemmän, mikä kertookin ehkä yhteisen väentapaamisen tarpeellisuudesta ja yhteenkuuluvuuden hengestä Luonto-Liitossa. Vaikka yhteydenpito voidaan hoitaa nykyään pitkälti sähköisesti, ei yhdessä vietettyä viikonloppua korvaa mikään määrä sähköposteja tai Skype-puheluita. Tällainen viikonloppu voimauttaa ja inspiroi jatkossakin toimimaan yhteisten tärkeiden asioiden puolesta.

Pipot ja lakit heitettiin ilmaan, kun oltiin kokoonnuttu ottamaan talvipäivien iloista ryhmäkuvaa.
© Teemu Saloriutta

Saaristomeri oli ehdoton valinta, kun mietittiin, missä päin Varsinais-Suomea vuoden 2015 talvipäivät järjestetään. Varsinais-Suomen ylpeyttä, Saaristomeren kansallispuiston ainutlaatuista luontoa haluttiin tehdä tutuksi kaikille luontoliittolaisille ympäri maan. Tapahtumapaikka etsittiin Kemiönsaaren tuntumasta muun muassa helpon saavutettavuuden vuoksi, ja muutaman mutkan kautta päädyttiin Högsåran saarelle, Högsåra Pensionatin tiloihin.

Högsåran idyllisiin saaristolaismaisemiin saavuttiin biobussilla.
© Teemu Saloriutta

Osa porukasta yöpyi ulkona erilaisissa telttamajoitteissa.
© Teemu Saloriutta

Talvipäivien ohjelmassa perehdyttiin suomalaisen metsäkulttuurin ja Suomen metsiensuojelun historiaan. Suomalaisen metsäkulttuurin vaiheista kertoivat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo sykähdyttävässä kuvaesityksessään, jossa käytiin läpi mm. suomalaisen muinaisuskon suhdetta metsiin. Sen jälkeen saatiin kuulla Luonto-Liiton Metsäryhmässä neljällä eri vuosikymmenellä vaikuttaneiden metsäaktivistien sankaritarinoita suomalaisista metsätaisteluista: kuinka aktivistit onnistuivat kerta toisensa jälkeen pysäyttämään hakkuita eri puolilla maata ja pelastamaan arvokkaita metsäkohteita tuholta.

Työpajoissa päästiin tutustumaan metsäaktivistin työkalupakin sisältöön, suunnittelemaan Liiton kärkikampanjan tulevaa tempausta, oppimaan poliittista metsävalokuvausta, pohtimaan Luonto-Liiton Metsäryhmän toimintaa ja roolia sekä purkamaan luovuutta antamalla sanalle valta runoustyöpajassa.

Työpajoissa jaettiin tietoa, opittiin ja ideoitiin uutta. Tässä perehdytään metsäaktivistin työkalupakkiin,
eli käydään läpi, minkälaisia keinoja metsien suojelusta kiinnostuneella aktivistilla on käytettävissään.
© Ville Laitinen

Lauantain perinteikkääseen iltaohjelmaan sisältyi kiperä lajinmääritysvisa, Luonto-Liiton ansiomerkkien jakaminen, vaikuttava räp-esitys, runonlausuntaa sekä valokuvaesitykset poliittisen metsävalokuvausen työpajaan osallistuneiden parhaista otoksista ja Vaspin viime vuoden retkien huippuhetkistä. Illan päätteeksi siirryttiin vielä ulos tanssimaan metsätansseja tulen ympärillä.

Ansiomerkkien jakaminen nostaa hymyt huulille.
© Teemu Saloriutta

Näin tyyni ja kirkas oli sää Högsåralla sunnuntain vastaisena yönä. Tämän tähtitaivaan alla
kokoonnuttiin tanssimaan Metsätansseja, joissa toistuivat suomalaisen muinaisuskon teemat.
© Teemu Saloriutta

Lisäksi Talvipäivillä tietenkin retkeiltiin. Sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna retkiporukka lähti liikkeelle jo kello kuudelta kohti saaren parhaita lintujentarkkailukallioita. Sunnuntaipäivän ohjelmasta suurimman osan haukkasi Pihka-retki, jonka osanottajat tekivät yhdessä kaksi Luonto-Liiton luonnonharrastusmerkki Pihkan tehtävää. Saaristomeren kevättalvi näytti jo aika lailla keväiseltä ja muuttolintujakin havaittiin mukavasti.

Reippaimmat retkeilijät olivat liikkeellä auringonnousun aikaan.
© Teemu Saloriutta

Kirkas aamunkoitto kultasi rantakalliot.
© Teemu Saloriutta

Pihka-retkellä muun muassa opeteltiin tunnistamaan talviasuisia lehtipuita.
© Teemu Saloriutta

Kaikkiaan talvipäivät menivät erinomaisesti. Suurkiitokset kaikille osallistujille, järjestäjille, puhujille, työpajan vetäjille sekä kokeille!

Tapahtuman päätteeksi ojennettiin vielä Talvipäivien uusi kiertopalkinto eteenpäin ensi vuoden järjestäjäpiirille. Tiukan ja hurjaksi yltyneen taiston päätteeksi järjestäjän vastuun sekä pystin itselleen nappasi Luonto-Liiton Pohjanmaan piiri (POLP). Tavataan siis ensi vuonna Pohjanmaalla!

Varsinais-Suomen piiri kiittää ja kuittaa.
© Teemu Saloriutta

Tiirojen tiirailua sumussa

Vaspin viikonloppuretki Jurmoon 30.5.–1.6.2014

Teksti ja kuvat: Katariina Vuorinen

Kesän koiton kunniaksi Luonto-liiton Varsinais-Suomen piiri kokosi retkiväen kasaan ja otti suunnan kohti Korppoon Jurmoa. Yhteysaluksemme m/s Eivor saapui satamaan myöhään illalla, ja leiri saatiin pystyyn Moringharulle juuri ennen pimeää. Painuimme unisina muutaman tunnin yöunille ennen aamun linturetkeä.

Lauantaiaamu valkeni pilviseksi ja sumuiseksi puolihämäräksi, ja huono näkyvyys haittasi merilintujen tarkkailua, mutta sitäkin tarkemmin saatoimme keskittyä saaren äänimaailmaan. Havaintolistaan päätyi muun muassa käenpiika, kultarinta ja useita kahlaajia. Pitkään kuuntelimme merkillisen kauniisti laulavaa satakieltä, jota melkein jo epäiltiin viikko sitten Jurmossa rengastetuksi etelänsatakieleksi

Viikonloppu kului rauhaisissa merkeissä retkeillen, leirinuotiolla istuskellen ja luonnollisesti lintuja havainnoiden. Ainutlaatuinen Jurmo tarjosi katseltavaa joka suunnalta: retkeläiset vuoroin tähystivät taivaalle kiikarein ja kaukoputkin, vuoroin tutkiskelivat nenä maata viistäen saaren kasvillisuutta ja kauniita rantakiviä. Vaikka kukaan ei sumusäällä intoutunut uimaan, rakkolevän tutkiskelu toi kosketusta merieliöstöön. Levää pengottaessa löydettiin yksi sirokatkarapu, Suomen vesille hiljattain saapunut vieraslaji, jota ei aiempien tietojen mukaan ole ennen havaittu Jurmossa.

Jokainen ohi liitävä tiira tarkastettiin huolella pikkutiiran löytämiseksi, mutta vaikka lajia oli havaittu saarella retken aikaan, emme saaneet sitä kertaakaan kiikariin. Sen sijaan kala- ja lapintiiroja havainnoitiin joukoittain, ja erityisen läheiseen kosketukseen tiirojen kanssa pääsivät Nötön välisatamassa kannella oleskelleet retkeilijät, kun pesänsä laiturin nokkaan rakentanut tiira uhitteli urheasti suuren yhteysaluksen matkustajille.

Tässä retken valokuvasatoa:

Nötön satamalaiturille pesänsä tehnyt tiira uhitteli yhteysalukselle ja kannella seisseille valokuvaajille.

Sumuinen sää esti merelle kiikaroinnin, muttei varhaista linturetkeä.

Aamun äänihavainnot kerryttivät havaittujen lajien määrää melkoisesti.

Retkiseurueemme kävi tervehtimässä lampaita ja Jurmon alpakoita.

Leppoisalla kävelyretkellä oli aikaa pysähtyä ihmettelemään munkinkehiä.

Auringon pilkahdellessa hetkellisesti esiin sumusta Jurmon näkymät olivat huikeat.

Jurmon kukkaloistoa.