2.6.2014

Tiirojen tiirailua sumussa

Vaspin viikonloppuretki Jurmoon 30.5.–1.6.2014

Teksti ja kuvat: Katariina Vuorinen

Kesän koiton kunniaksi Luonto-liiton Varsinais-Suomen piiri kokosi retkiväen kasaan ja otti suunnan kohti Korppoon Jurmoa. Yhteysaluksemme m/s Eivor saapui satamaan myöhään illalla, ja leiri saatiin pystyyn Moringharulle juuri ennen pimeää. Painuimme unisina muutaman tunnin yöunille ennen aamun linturetkeä.

Lauantaiaamu valkeni pilviseksi ja sumuiseksi puolihämäräksi, ja huono näkyvyys haittasi merilintujen tarkkailua, mutta sitäkin tarkemmin saatoimme keskittyä saaren äänimaailmaan. Havaintolistaan päätyi muun muassa käenpiika, kultarinta ja useita kahlaajia. Pitkään kuuntelimme merkillisen kauniisti laulavaa satakieltä, jota melkein jo epäiltiin viikko sitten Jurmossa rengastetuksi etelänsatakieleksi

Viikonloppu kului rauhaisissa merkeissä retkeillen, leirinuotiolla istuskellen ja luonnollisesti lintuja havainnoiden. Ainutlaatuinen Jurmo tarjosi katseltavaa joka suunnalta: retkeläiset vuoroin tähystivät taivaalle kiikarein ja kaukoputkin, vuoroin tutkiskelivat nenä maata viistäen saaren kasvillisuutta ja kauniita rantakiviä. Vaikka kukaan ei sumusäällä intoutunut uimaan, rakkolevän tutkiskelu toi kosketusta merieliöstöön. Levää pengottaessa löydettiin yksi sirokatkarapu, Suomen vesille hiljattain saapunut vieraslaji, jota ei aiempien tietojen mukaan ole ennen havaittu Jurmossa.

Jokainen ohi liitävä tiira tarkastettiin huolella pikkutiiran löytämiseksi, mutta vaikka lajia oli havaittu saarella retken aikaan, emme saaneet sitä kertaakaan kiikariin. Sen sijaan kala- ja lapintiiroja havainnoitiin joukoittain, ja erityisen läheiseen kosketukseen tiirojen kanssa pääsivät Nötön välisatamassa kannella oleskelleet retkeilijät, kun pesänsä laiturin nokkaan rakentanut tiira uhitteli urheasti suuren yhteysaluksen matkustajille.

Tässä retken valokuvasatoa:

Nötön satamalaiturille pesänsä tehnyt tiira uhitteli yhteysalukselle ja kannella seisseille valokuvaajille.

Sumuinen sää esti merelle kiikaroinnin, muttei varhaista linturetkeä.
Aamun äänihavainnot kerryttivät havaittujen lajien määrää melkoisesti.

Retkiseurueemme kävi tervehtimässä lampaita ja Jurmon alpakoita.


Leppoisalla kävelyretkellä oli aikaa pysähtyä ihmettelemään munkinkehiä.

Auringon pilkahdellessa hetkellisesti esiin sumusta Jurmon näkymät olivat huikeat.


Jurmon kukkaloistoa.