5.7.2018

Retkeilyä kesäyössä

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin yöretki Rauvolanlahdelle 9.6.2018

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Milla Aalto & Katariina Riipinen

Luonnonystävän kannattaa ottaa vuoden valoisimmasta ajasta kaikki irti retkeilemällä myös öisin. Monen montaa yötä ei kuitenkaan kuka tahansa pysty kukkumaan ulkosalla, eikä se välttämättä olisi kovin terveellistäkään, mutta edes yksi kesäyö kannattaa yrittää viettää luonnontarkkailun merkeissä. Jos hämärässä metsässä yksin oleminen vaikuttaa pelottavalta ajatukselta tai  sopivaa retkikohdetta ei tunnu löytyvän tai jos vaikka yksinään ei vain tule lähdettyä liikkeelle, hyvä tapa varmistaa kesän yöretkielämys on lyöttäytyä johonkin samanhenkiseen retkeilyporukkaan.


Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri pyrkii toteuttamaan nuorille suunnatun kesäyöretken vuosittain. Tälle kesälle niitä suunniteltiin peräti kaksi. Retkistä ensimmäinen on jo takana. Kohteena oli Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva Katariinanlaakson, Rauvolanlahden ja Vaarniemen luonnonsuojelualueiden kokonaisuus. Ajankohdaksi valittiin kesäkuun alkupuoli, jotta retkellä voitaisiin kuulla yölaulajalintuja.

Kello yhdentoista aikaan retken osallistujat kokoontuivat Uittamolla Katariinanlaakson parkkipaikalla. Auringon viimeiset säteet vielä valaisivat maisemaa, mutta ilma viileni jo. Johdannon jälkeen suunnattiin hämyiseen lehtoon rantaa seurailevalle polulle. Satakieli lauloi lähettyvillä, ja kauempaa kuului punarinta. Tyyni vedenpinta heijasti auringonlaskun värejä. Ilma tuoksui kostealta ja raikkaalta.



Siirtymämatkalla Katariinanlaaksosta Rauvolanlahdelle kohdattiin metsäkauris, joka piileskeli korkean heinikon seassa niin että vain korvat näkyivät. Kaksi käkeä kukkui kilvan. Hämärän metsikön kohdalla nähtiin jonkin pienen eläimen juoksevan tieltä puiden varjoihin, mutta sitä ei havaittu enää uudestaan, joten laji jäi mysteeriksi. Rantaniitylle maisemanhoitotöihin kesäksi tuodut lehmät lepäilivät laitumellaan, eivätkä juurikaan reagoineet ohikulkijoihin.

Kun lähestyttiin lahden rantaa, ilma alkoi käydä yhä kosteammaksi ja siten myös viileämmäksi. Rantaruovikon suunnalta kantautui hassua sirisevää ääntä, kuin jonkin sirkkalinnun laulua. Sirinää pysähdyttiin kuuntelemaan, ja siinä samalla seisoskeltaessa huomattiin lepakko, joka lenteli vinhasti ympäriinsä itikoita saalistaen. Luonto-Liiton Kevätseuranta-kampanjan viimeinen seurantaviikonloppu oli meneillään, ja viikonlopun teemana olivat nimenomaan lepakot, joten tästä saatiin vielä mainio Kevätseuranta-havainto.


Rantaruovikon läpi kulkevilla pitkospuilla siritys kuului jo sen verran läheltä, että ääntelijä pystyttiin varmistamaan pensassirkkalinnuksi. Hieno havainto! Taustalla lauloi myös koko joukko ruokokerttusia sekä ainakin yksi rytikerttunenkin. Niiden innokkaana rätisevä ja poukkoileva konsertti loi jännittävän äänimaiseman öiselle kosteikolle. Ruovikko kohosi korkeana molemmin puolin pitkosreittiä. Auringonlaskun värit olivat jo hiipuneet, ja muutama yksittäinen kirkas taivaankappale erottui miltei pilvettömältä taivaalta.

Pieneltä näköalatasanteelta päästiin katselemaan ruovikon yli. Vähän matkan päässä oli jälleen yksi metsäkauris kaikessa rauhassa ruokailemassa, ja kohta näkyviin ilmestyi toinen, joka eteni loikkien kohti metsän reunaa. Kauriiden puuhia saatiin tarkkailla hyvä tovi, vaikka tihenevässä hämärässä eläimiä olikin jo aika vaikea erottaa maisemasta silloin, kun ne eivät liikkuneet. Harmaahaikara lensi ylitse kookkaana, rauhallisena, tummana varjona. Yksinäinen töyhtöhyyppä kaarsi myös ohi, ja sen valkoinen vatsapuoli näytti suorastaan loistavan kesäyön sinessä.


Jätevedenpuhdistamon altaan nurkalla kuultiin hiukan erikoisempaa kerttusen laulua pusikon kätköstä, ja sitä pysähdyttiin fiilistelemään. Vaikka laulaja oli hyvin lähellä, sitä ei pystynyt oikein havaitsemaan kasvuston seasta. Monipuolisia matkintoja sisältävän kiihkeän laulun perusteella lintu voitiin kuitenkin määrittää melko varmasti luhtakerttuseksi.

Seuraavaksi kiivettiin lintutorniin pitämään evästaukoa ja ihailemaan Rauvolanlahden maisemia. Lahdella lepäili sorsia, mutta valoa oli niin vähän, ettei niistä saanut selkoa. Liro huuteli välillä, samoin metsäviklo. Töyhtöhyyppäkin naukaisi pimeydessä pari kertaa. Luhtakana piti hassua, possumaista ääntään jossain puhdistamon altaan suunnalla. Kerttuset lauloivat taukoamatta.

Äänimaailman mielenkiintoisin yksityiskohta oli kuitenkin huomattavan voimakas sammakkomainen kurnuttelu, jota kuului välillä tornin alapuolelta. Kun eväät oli syöty, laskeuduttiin lähemmäs kuuntelemaan. Äänen lähteestä ei päästy varmuuteen, mutta kyseessä arveltiin olevan mahdollisesti jokin vihersammakko, joita esiintyy nykyään Turun seudulla vieraslajina paikoin runsaastikin.



Matka jatkui puhdistamon altaan viertä Vaarniemen suuntaan. Tiheikön läpi kulkeva polku oli kuin tunneli tai käytävä, jonka loppupää katosi pimeyteen. Laskuojan sillan kohdalla kasvillisuuden seassa kiilui kirkkaita pieniä valopisteitä - kiiltomatoja. Niiden ihmeellistä hehkua jäätiin ihastelemaan. Hämärällä polulla vastaan tuli yksinään kulkeva luontokuvaaja, joka oli myös pysähtynyt kuvaamaan kiiltomatoja.

Koska vakava metsäpalovaara esti tulenteon, retkellä ei suunnattu ylös Vaarniemenkallion laavulle, vaan tehtiin pelkästään kierros Vaarniemen vanhassa lehdossa ennen kuin lähdettiin samaa reittiä takaisin Katariinanlaakson suuntaan. Lehtoa kiertävällä polulla piti ottaa käyttöön jo otsalamput, sillä puiden alla oli aika pimeää ja polku töyssyinen. Otsalamppujen valossa havaittiin erikoinen, kookas ja kirkkaan keltainen kääpä, joka kasvoi vanhan tammen rungolla. Kyseessä taisi olla rikkikääpä.


Vaarniemen lehdosta matka jatkui takaisin Rauvolan pitkospuille. Pieniä sumulauttoja leijaili ruovikon yllä. Lintukonsertti jatkui edelleen huumaavana. Yön pimein hetki alkoi taittua jo kohti auringonnousua ja taivaanrantaan ilmestyä aamunkoiton värejä. Katariinanlaakson läpi ei enää kuljettu metsäpolkua vaan oikaistiin kuntoreitin kautta, jotta yksi retken osallistujista ehti yön viimeiseen bussiin Uittamolta. Retki päättyi kello kahdelta aamuyöllä samalle parkkipaikalle, josta oltiin lähdetty liikkeelle.



Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää seuraavan yöretkensä perjantaina 13.7. Kuusistossa. Katso tapahtumatiedot piirin sivuilta ja ilmoittaudu mukaan!

7.5.2018

Sinivuokkoja ja auringonpaistetta

Huhtikuinen Kevätseuranta-retki Tuorlassa

Teksti ja kuvat: Milla Aalto

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjesti koko perheen Kevätseuranta-tapahtuman Kaarinassa Tuorlan idyllisissä maalaismaisemissa huhtikuun kolmannella viikolla. Auringonpaiste lämmitti, mutta tuuli puhalsi ajoittain jopa navakasti, joten pipoille ja hupuille oli keväisestä lämmöstä huolimatta käyttöä, kun viitisentoista retkeläistä suuntasi Tuorlan lehtoon kevään merkkejä etsimään. Päivän ohjelmaan sisältyi sekä lapsiperheille suunnattu seikkailu luontopolulla että nuortenretki, jolla kierrettiin hieman pidempi lenkki lehdossa ja rannoilla muun muassa lintuja havainnoiden.



Metsässä ei vielä pahemmin vihertänyt – maa oli yhä menneen kesän lehtien peitossa, eikä uutta kasvua juurikaan näkynyt. Sinivuokkoja kuitenkin löydettiin, ja paikoin ne peittivät metsän pohjaa laajoinakin kasvustoina. Äänimaisema oli oikein keväinen, kun peipot ja rastaat konsertoivat pirteästi. Metsän reunassa kukkivat myös leskenlehdet. Pari kurkea havaittiin muuttolennossa. Mehiläisiä nähtiin jo työn touhussa, mutta Kevätseurannan kimalaisia ei tullut vastaan.




Sillä välin, kun lapsiperheet seikkailivat rastiradalla, suuntasi pieni nuorisoretkeläisten joukko rantaan kiikaroimaan lintuja. Kiurujen laulu soi peltojen yllä ja naurulokit kirkuivat pirteästi lahdella. Kauempana rantapellolla soidinteli muutama töyhtöhyyppä. Kevätseuranta-havaintoihin kirjattiin myös kottarainen, västäräkki ja punakylkirastas sekä laulujoutsen. Eniten huomiota sai valtaisa, monen sadan yksilön isokoskeloparvi, joka kelluili aaltojen välkkeessä. Kala- ja lapintiiroja nähtiin myös, ja yksinäinen silkkiuikku havaittiin ruovikon laidassa.



Retken päätteeksi kokoonnuttiin rantalaavulle nuotion ääreen syömään eväitä ja kertaamaan havaintoja – Kevätseurannan tämän vuoden teemalajien havaitsemiselle ajankohta oli vielä vähän varhainen, mutta 11 muuta kampanjan lajia havaittiin. Nuotioaterian jälkiruuaksi tehtiin tikkupullaa, joka oli monelle aivan uusi elämys ja luonnollisesti myös retken kohokohta. Joutsenten huudot kiirivät lahdelta, sinitiaiset puuhailivat pesäpönttönsä ympärillä, ja Myllyoja solisi iloisesti laavun vieressä. Laavussa tuulen suojassa tuli suorastaan kuuma, kun aurinko porotti ja nuotio lämmitti.




Teksti on julkaistu alun perin Kevätseuranta-kampanjan blogissa.

22.4.2018

Luonto-Liiton Kevätpäivät Laitikkalassa

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Milla Aalto & Samu Sarasoja ym.

Tänä vuonna perinteisten Talvipäivien sijaan saatiinkin Kevätpäivät, kun Hämeen piiri pisti kemut pystyyn huhtikuun puolivälissä. Vaikka hämäläinen maalaismaisema nukkuikin yhä paikoin paksun lumipeitteen alla, tunnelma oli kuitenkin keväinen, sillä auringonpaiste lämmitti ja päivisin ulkona hengailtiin ilman takkeja, kukkia löytyi jo, ensimmäiset hyönteiset olivat liikkeellä ja Suomeen palanneita muuttolintuja havaittiin joukoittain.

Tapahtumapaikkana toimi Laitikkalan koulu Pälkäneellä. Leirikeskukseksi rempattu vanha koulurakennus tarjosi mainiot puitteet viikonlopun viettoon. Sisämajoitustilaa riitti, mutta osa porukasta yöpyi pihalla teltoissa ja riippumatoissa. Ulkona yönsä viettäneet saivat kuunnella lehtopöllöjen innokasta huhuilua, joka kantautui aivan pihapiiristä, ja laulujoutsenten huutelua kauempaa joelta.

Laitikkalan koulu.

Pihaan pystytettiin myös puolijoukkueteltta.

Meiltä Varsinais-Suomesta reissasi Kevätpäiville viiden hengen edustus. Kaikkiaan tapahtumaan osallistui kuutisenkymmentä henkilöä eri puolilta maata. Laitikkalaan saavuttiin perjantaina iltapuolella päivää. Ennen pimeän tuloa pidettiin ulkona tutustumispiiri sekä pelattiin rastirataleikkiä, jonka loppuratkaisuna selvisi - ei enempää eikä vähempää kuin - elämän tarkoitus. Se olikin pienoinen järkytys etenkin varsinaissuomalaisittain tarkasteltuna. Iltaohjelmaan sisältyi elokuvan katselua ja hengailua.

Rastiradalla väsättiin muun muassa maataidetta.

Lauantaiaamu starttasi kello kuudelta linturetkellä. Kymmenkunta retkeilijää lähti kiertelemään Laitikkalan kylämiljöötä ja havainnoimaan lintuja. Peipot, mustarastaat, punarinnat, tiaiset, keltasirkut ja varpuset pitivät konserttia. Töyhtöhyypät soidintelivat pelloilla. Joutsenet toitottivat. Joella kuhisi telkkiä ja sinisorsia. Pari metsävikloakin löytyi. Kyllönjoen vanhalla sillalla tuli vastaan kettu.

Kyläteiden kiertelyn jälkeen "oikaistiin" metsän läpi maantielle, sillä maantiesillalta oli parempi näkyvyys Pinteleelle ja sen rantapellot tiedettiin myös hyväksi lintupaikaksi. Rämpimisen jälkeen pysähdyttiin sillalle kiikaroimaan järvelle, mutta parhaat havainnot tehtiin taivaalta, kun ylitse vyöryi muuttavien hanhien ja joutsenten auroja.

Kevätpäivien aamuretkeilijöitä auringonnousun valossa.

Vesipääsky on hieno eläin. Tuli vaan mieleen. Ei me sitä havaittu.

Kiikarointia maantiesillalta.

Kevätpäivien lintuhavaintolista venyi.

Lauantain pääohjelma koostui työpajoista. Tarjolla oli niin reipasta ulkoilua kuin rauhallista sisäohjelmaakin. Tulenteko- ja hätämajoitetyöpajassa harjoiteltiin erilaisten majoitteiden rakentamista yksinkertaisista materiaaleista sekä tulentekotekniikoita perusteista vaikeampiin menetelmiin. Asahi-työpajassa saatiin kokeilla vetreyttävää ja rauhoittavaa terveysliikuntamuotoa. Seikkailutyöpajassa tutustuttiin seikkailukasvatuksen perusteisiin. Lempieläinmaalauksessa päästettiin luovuus valloilleen. Keskustelua ja pohdiskelua virittelivät puolestaan sukupuolisensitiivisyystyöpaja, workshop workshop ja metsäryhmän esittäytyminen.

Workshop workshopissa opeteltiin työpajamenetelmiä kuten Collegial Counselling -metodia.

Tulentekoa kipinäraudalla.

Lauantai-iltanakin katsottiin elokuvaa. Lisäksi kuultiin mielenkiintoinen esitelmä pyöräilyseikkailusta Aasiaan, eläydyttiin luonnonnostatusrummutukseen, pelattiin hauskaa lajibingoa, hengailtiin iltanuotiolla sekä tietysti saunottiin ja saatiin tietoa suomalaisista saunaperinteistä. Lauantain ohjelmaa sisältyi lisäksi Luonto-Liiton kunniamerkkien jako ja kakkukahvit. Ohjelmassa oli runsaasti aikaa myös vapaalle oleskelulle, jutustelulle, rentoutumiselle ja luonnon havainnoinnille.

Laitikkalan maisemia: näkymä Kyllönjoen vanhalta sillalta Pinteleen suuntaan.

Myös sunnuntaiaamulle järjestyi linturetki, mutta liikkeelle lähdettiin vähän myöhemmin, seitsemän jälkeen, ja hiukan pienemmällä porukalla. Viikonlopun lintuhavaintolista venyi edelleen. Harmaapäätikka huuteli jossain kylän liepeillä, joella uiskenteli pari isokoskeloita, soidintelevien töyhtöhyyppien määrä oli kasvanut, ja aamun äänimaisemaan oli liittynyt myös punakylkirastas.

Aamuretkeläisiä.

Siivoilun, pakkailun ja päätössanojen lisäksi sunnuntain ohjelmassa piti olla bussiretki kauempana Laitikkalasta sijaitsevalle suojelualueelle, mutta bussikuskin sairastumisen vuoksi retki peruuntui. Sen tilalle keskittiin kuitenkin oitis korvaavaa ohjelmaa: extempore-reissu läheiselle Rönnvikin viinitilalle sekä Kevätseuranta-retki Laitikkalan maisemissa.

Kevätseurannan ohella retkellä käytiin ihmettelemässä läheistä pientä suojelualuetta, joka osoittautuikin yllättäen pähkinäpensaslehdoksi. Kukkivia leskenlehtiä ja sinivuokkoja löydettiin, kekomuurahaiset, kimalaiset skeä neito- ja sitruunaperhoset olivat liikkeellä, muuttavia kurkia nähtiin, töyhtöhyypät pitivät hurjaa menoa pelloilla, ja pari joutsenta lensi myös läheltä yli. Kaukana pellolla liikuskeli kettu.

Kevätseurantaa.

Yllättävä pähkinäpensasesiintymä.

Sinivuokkojen joukosta löytyi ns. erilainen nuori.

Tapahtuman päätteeksi kisattiin vielä siitä, mikä piiri saisi järjestää seuraavan vuoden talvi- tai kevätpäivät. Meidän piirimme kutsuttiin hurjaan Linnunlaulukaraoke-battleen Uudenmaan piiriä vastaan. Eeppisen kisan päätteeksi talvipäivien kiertopysti siirtyi stadilaisille, mutta uhosimme vievämme sen ensi vuonna.

Perinteinen ryhmäkuva otettiin myös ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.

Kiitos vielä Hämeen piirille hienoista Kevätpäivistä!

20.12.2017

Terveisiä joulukuulta

Teksti ja kuvat: Milla Aalto

Piirin toimintavuosi on saatu mukavasti päätökseen. On aika kiittää jäsenistöä, kaikkia tapahtumiimme osallistuneita ja toimintaamme seurailevia sekä toivottaa hyvät joulut ja uudetvuodet itse kullekin. Tammikuun puolivälin paikkeilla palailemme jälleen asiaan uuden piirihallituksen voimin. Silloin on luvassa muun muassa kevätkauden toiminnan suunnittelutapaamisia. Myös alustavasti kehitteillä oleva talviretki ja Luonto lainassa -viikko kuuluvat ohjelmaan vuodenvaihteen jälkeen. Kannattaa siis palata kanaville.

Turun talven tunnelmaa.

Loppuvuoteen on mahtunut monta hyvin onnistunutta tapahtumaa. Joulukuun alkupuolella järjestimme jälleen ympäristöaiheisen leffaillan. Tällä kertaa katsoimme Suomenlahdesta kertovan Matka merelle -dokumentin, joka ilmestyi keväällä, ja keskustelimme sen herättämistä ajatuksista, kuten Itämeren tilasta, hylkeiden suojelusta, lintujen rengastuksesta ja merentutkimuksesta. Leffailta järjestettiin yhteistyössä Synapsin kanssa. Tapahtumapaikkana toimi Quantumin auditorio Turun yliopistolla, joten puitteet olivat kuin oikeassa elokuvateatterissa.

Heti leffailtaa seuraavana päivänä kutsuimme väkeä koolle Koroisten kahvilaan perinteiseen jouluaskarepajaamme tekemään kortteja ja kynttilöitä kierrätysmateriaaleista. Iltaa vietettiin pikkujouluisissa tunnelmissa herkkuja napostellen ja askarteluja väkertäen. Kahvilan tiloja oli remontointu sitten viime käyntimme jälkeen, mikä oli oikein ilahduttavaa. Tunnelmallinen vanha rakennus sopii aivan loistavasti tällaisten tapahtumien järjestämiseen.

Polttamatta jääneet kynttilänpätkät voi sulattaa vanhoissa säilyketölkeissä liedellä kattilassa, jossa porisee hiukan vettä.

Kynttilöitä valettiin sekä muotteihin että suoraan lasipurkkeihin.

Illan aikana syntyi paljon veikeitä kortteja.

Herkkupöydässä riitti valinnanvaraa.

Viimeviikon tiistaina piirihallitus piti vuoden viimeisen kokouksensa juhlallisesti Tiirikkalassa toimikauden päättäjäisten merkeissä. Sen jälkeen suunnattiin vielä perjantaina pienelle extempore-retkelle Ruissaloon kasvitieteelliselle puutarhalle tekemään Talviseuranta-havaintoja, tarkkailemaan lintuja sekä tutustumaan kasvihuoneisiin.

Kuljimme puutarhaa kiertävän luontopolun, jonka varrella kohtasimme parven urpiaisia ja kolme pelottoman oloista metsäkaurista, jotka tosin ruokailivat puutarhan aidan väärällä puolella. Muutama pikkukäpylintu pyrähti aivan lähelle, ja niitä oli ilo tarkkailla. Talviseurantaan saatiin havainnot oravan ja metsäjäniksen jäljistä, talviturkkisesta oravasta, punatulkusta ja mustarastaasta sekä tietysti Turun nykytalvissa harvinaisesta ilmiöstä, lumihangesta. Retkipäivän sääennuste näytti sateiselta, mutta emme saaneetkaan vettä niskaamme ennen kuin vasta matkalla takaisin bussipysäkille.

Kasvihuoneilla vierailu toi hauskan kontrastin koleanharmaaseen päivään, kun sukelsimme ulkoa nollakelistä sisälle helteisen sademetsän vehreyteen. Kiersimme kaikki kasvihuoneet, juttelimme eksoottisista kasveista parhaan tietämyksemme mukaan ja vietimme aikaa lummelammella kalojen uintia katsellen ja kasvihuoneessa vapaana lentävien undulaattien ja neitokakadujen puuhailua tarkkaillen.

Seikkailua talvisessa puutarhassa.

Oravan jäljet erottuivat hyvin jään päälle sataneessa ohuessa lumikerroksessa.

Maisema oli enimmäkseen valkoinen ja lammetkin sohjoisen jään peitossa.

Karppi tuli tervehtimään.

Sisäpuutarhassa on erityisen mukavaa käydä talvella, kun ero ulkomaailmaan on niin jyrkkä.

Lisää kuvia tapahtumistamme löytyy Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

30.8.2017

Aloittaisitko uuden harrastuksen?

Kesän lähestyessä loppuaan on hyvä hetki aloittaa uusi harrastus vaikkapa luonnonsuojelun tai -harrastuksen parissa. Uudet ihmiset ja ideat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tapahtumiin.

© Milla Aalto

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri edustettuna Study in Turku -messuilla 31.8. klo 10–16
ICT-City, Joukahaisenkatu 3, Turku
Syksyllä Turkuun saapuville uusille korkeakouluopiskelijoille suunnatut messut järjestetään 31. elokuuta ICT-Cityssä. Kaikki aktiiviset luontoliittolaiset ovat tervetulleita vapaaehtoistumaan messupäivystäjiksi, ja toiminnasta kiinnostuneet uudet tyypit voivat käydä piirin osastolla tutustumassa tai vaikkapa ostamassa kangasmerkkejä.

Uusien ilta 1.9. klo 17–20 
Turku-sali, Ylioppilastalo A, Rehtorinpellonkatu 4 A, Turku
Tervetuloa tutustumaan Luonto-Liiton toimintaan ja ideoimaan uusia tapahtumia! Luvassa on mm. valokuvaesitys, tulevien tapahtumien suunnittelua sekä tietenkin rentoa yhdessäoloa ja pientä purtavaa.

Erätaidottomien erätaitoretki 16.9.
Kurjenrahkan kansallispuisto
Miten tuli saadaan syttymään? Kuinka karttaa ja kompassia käytetään? Miten retkikeittimet toimivat ja miten niillä tehdään ruokaa? Tällä retkellä vasta-alkajat pääsevät oppimaan erätaitoja ohjatusti – ilman pelkoa kokeneempien eräjormien jalkoihin jäämisestä! Hinta 5 €. Ilmoittautumiset 11.9. mennessä.

Susiretken suunnittelutyöpaja 22.9.
Luonnonsuojelukeskus, Martinkatu 5, Turku
Vaspin syyskokouksen jälkeen noin klo 19 eteenpäin pidetään Turun susiryhmän retkensuunnittelutyöpaja, johon ovat tervetulleita kaikki suurpetotoiminnasta ja retkeilystä kiinnostuneet. Susiretki-workshopissa työstetään retkisuunnitelmaa käytäntöön syksylle-alkutalvelle.

Vaatteidenvaihtotori 8.11. klo 15–19
Turku-sali, Ylioppilastalo A, Rehtorinpellonkatu 4 A, Turku
Tuo vanhat vaatteesi vaihtoon tai tule vain tekemään löytöjä! Tällä kirppiksellä ei raha liiku, vain vaatteet vaihtavat omistajaa. Paikalle ei tarvitse jäädä päivystämään – me huolehdimme ylijääneet vaatteet eteenpäin. Mukana yhteistyössä myös Lounais-Suomen Allergia- ja Astmayhdistys, joka pitää omaa osastoa allergikoille ja tuoksuyliherkille.