29.11.2016

Luontoarvokartoitusta Liedon kuntametsissä

Tiedote 29.11.2016
© Katariina Vuorinen

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri herätteli menneen kesän aikana metsäinventointitoimintaa ”Lähimetsät haltuun!” -kampanjan puitteissa. Kartoitimme kohteita Liedon kuntametsissä yleisten luontoarvojen sekä velvoittavien lakikohteiden osalta tuottaen tietoa paitsi piiriaktiivien käyttöön, myös suoraan kunnalle.

Inventointikohteet olivat suurilta osin kalliomännikköä, jota halkovat kosteammat, kuusivaltaiset alueet sekä pienialaiset suot. Puusto oli paikoin vanhaa. Useille metsille olivat tyypillisiä kilpikaarnamännyt, järeät mäntylahopuut sekä maaston muotojen mukaan vaihtelevat pienelinympäristöt, ja kartoituksissa rajattiin useita metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Lisäksi havaittiin muutamia uhanalaisia lajeja ja löydettiin liito-oravan lisäntymis- ja levähdyspaikka. Kartoitusten pohjalta esitimme suojeltavaksi kahta kalliomännikköaluetta.

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, varapuheenjohtaja, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ry.
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

25.11.2016

Älä osta mitään - älä osta tonttua!

kierrätysmateriaalitonttu
Teksti ja kuvat: Silja Aalto

Tontut taitavat olla taas muotia. Ainakin niitä näkee nyt lähes kaikissa tavarataloissa ja lahjatavaramyymälöissä. Ja ovathan ne kieltämättä todella sympaattisia. Melkein omaankin torppaan haluaisi kotihaltijan piristämään synkkiä iltoja.

Tonttumarkkinoilla on kuitenkin ilmeinen ongelma. Laadukkaammat lähellä tuotetut käsityötuotteet ovat selvästi nuorisobudjetin ulkopuolella, kun taas huomattavan edulliset tuotteet ovat peräisin halvan tuotannon maista. Niiden valmistus ja kuljetus ei ole ympäristöystävällistä, ja tuotannon eettisiä lähtökohtia on vaikea selvittää. 

Ongelman voi ratkaista askartelemalla itse omat tonttunsa. Samalla saa kierrätettyä vanhoja materiaaleja. Itse tehty on myös lahjatavarana aina persoonallinen ja kaunis.


Ohje: Askartele tonttu kierrätysmateriaaleista

Etsi puhdas lasipurkki. Purkin koko ratkaisee, kuinka pulskan tontun saat. Valitse purkin etupuoleksi kohta, jossa on etiketti.

Kierrä piippurassia tai rautalankaa purkin suulle, ja nosta piippurassin päät purkin edestä ja takaa pystyyn ylös. Kierrä ylhäällä olevat päät yhteen. Piippurassin pituus määrää hiippalakin korkeuden.

Esimerkkitonttumme.
Jos piippurassia tai rautalankaa ei ole, voit rullata kartongista kartion ja teipata sen purkin suulle. Kartio kannattaa laittaa hieman kallelleen taaksepäin.

Valitse pari reikäisiä vanhoja sukkia, joiden väri sopii tontun vaatetukselle. Sukat voivat tietysti olla myös eri paria.

Tontun haalari: Leikkaa sukan varsi pois kantapään kohdalta. Pue sukka lasipurkin päälle alakautta. Sukan varpaiden kohta jää purkin alle.

Hiippalakki: Pue toinen sukka lasipurkin päälle yläkautta. Sukanvarren yläreunasta tulee tontun lakin alareuna. Leikkaa sukan päästä ylimääräinen kangas pois niin, että sukkaa riittää hieman piippurassin tai kartongin yli. Ompele hiippalakki neulalla ja langalla takaa kiinni. Hienoimman tuloksen saat kieputtamalla kankaan ensin kierteelle/rullalle, jonka sitten kiinnität ompeleilla. Lakki kannattaa kiinnittää takaa muutamalla pistolla haalarin reunan päälle.

Parta: Parran voi tehdä vaikkapa villasta, villalangasta tai vanhan vaatteen karvareunuksesta. Minulla sattui olemaan kaapissa lukioaikoina ostettu hopeanvärinen tekoparta, jota emme tulisi enää ikinä tarvitsemaan. Ensimmäisen esimerkkitontun parta on leikattu siitä. Toisen partaan kokeilin omia hiuksiani, mutta niiden liimaaminen oli hyvin vaikeaa.

Kasvot voi toteuttaa kahdella tavalla:

Yksinkertaisempi vaihtoehto on liimata parta suoraan etupuoleksi valittuun etikettiin läpinäkyväksi kuivuvalla askarteluliimalla. Huomioi, että pipo lasketaan lopuksi ”silmille”, eli parran yläreunan päälle. Pipon reunan alta pilkistävän nenän voi tehdä vaikka puuhelmestä.

Tontut kotitekoisen kierrätyskynttilän valossa.
Luovempi vaihtoehto on värjätä soikea pala paperia ihon väriseksi, ja piirtää siihen suu. Kasvopaperi liimataan purkin etukylkeen. Sen jälkeen partaa asetellaan suun alle ja pieninä paloina myös viiksiksi suun yläpuolelle. Lopuksi nenä liimataan viiksien päälle.

Lisävinkkejä:

Kuvien suuremmalla tontulla on myös kädet. Ne muodostuvat yhdestä piippurassista, joka on kiinnitetty takaa kartonkikartion reunan alle ennen vaatteiden pukemista. Sukasta pois leikatusta ylimääräisestä palasta on kiedottu hihat, jotka on ommeltu käden alapuolelta kiinni.

Näiden esimerkkitonttujen nenät eivät ole valmiita helmiä. Ne on tehty leikkaamalla aikakauslehdestä parin neliösentin kokoinen ruutu ihon väristä paperia (esim. valokuvasta jonkun henkilön posken kohdalta). Paperin kääntöpuolelle on levitetty liimaa, jonka jälkeen se on rytätty nenän muotoon. Kun paperimyttyä puristaa hetken, se kuivuu muotoonsa.

Myös tontun kasvot voi tietenkin leikata vaikka kokonaan lehtikuvasta, ja liimata vain parran ja nenän valmiiseen naamaan.


Tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Kiinnittäkäämme kaikki huomiota ostopäätöksiimme tulevan juhla- ja lomakauden aikana. Lisää kierrätystä ja askartelua luvassa Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin jouluaskarepajassa Koroisten kahvilalla 2.12. Muista ilmoittautua mukaan 28.11. mennessä!

#äläosta #äom #blackfriday #kestäväjoulu #krääsätönjoulu

20.11.2016

Tervetuloa piirin 40-vuotisjuhliin!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri kutsuu kaikki jäsenensä mukaan juhlimaan piirin 40-vuotismerkkipäivää 10.12.2016.

© Katariina Riipinen
Juhliin ovat tervetulleita myös muut piirin toiminnasta kiinnostuneet nuoret, piirin entiset aktiivit, Luonto-Liiton muiden piirien jäsenet ja keskustoimiston väki.

Tilaisuus järjestetään Kaarinassa Tuorlan rantasaunalla (karttalinkki) klo 17–21. Kokoonnumme ennen kello viittä Tuorlan majatalon luona (Tuorlantie 1 E, 21500 Kaarina) ja kävelemme yhdessä juhlapaikalle. Tuorlaan pääsee sekä Turun että Paimion suunnasta Föli-busseilla 700–701 ja 703–709.

Illan ohjelmaan kuuluu herkkujen grillailua laavulla, pelejä ja leikkejä, juhlavia puheita, palkintoja ansioituneille piirin jäsenille, menneiden vuosikymmenten muistelua, tähtitaivaan havainnointia (jos taivas on kirkas) ja illan päätteeksi saunomista, lumihankiuintia (jos lunta on) sekä hengailua ja napostelua saunatuvassa. Kovat tyypit voivat jäädä laavulle yöksi (huom. oma talvimakuupussi ja -alusta mukaan).

Ilmoittautumiset 3.12. mennessä osoitteeseen vasp[ät]luontoliitto.fi.


Kerro ilmoittautumisen yhteydessä syntymävuotesi ja mahdolliset erityisruokavaliosi. Piiri tarjoaa nuotiogrilliruuat ja naposteltavat, alkumaljan ja lämmintä juotavaa. Vapaaehtoisen osallistumismaksun voi halutessaan maksaa paikan päällä käteisellä lahjoituspurkkiin. Omia eväitä voi myös tuoda tullessaan. Tilaisuudessa ei tarjoilla alkoholijuomia, eikä juhlapaikalla sovi esiintyä päihtyneenä. 

Pukukoodi: lämpimät talviulkoiluvaatteet (kaikille) + uima-asu ja pyyhe (mikäli aikoo saunoa)

18.10.2016

Tänä syksynä Luonto-Liitto kutsuu lähtemään yhdessä luontoon


Syksy on parasta aikaa luontoretkeilylle. Metsät, suot ja rannat ovat täynnä upeita värejä ja kirpeitä tuoksuja kasvien pukeutuessa syysasuun. Lintujen muutto on upeaa seurattavaa, ja soilta tai metsistä voi löytää esimerkiksi karpaloita tai sieniä.

Luonto-Liiton toiminta on mainio väylä tutustua retkeilyyn tai aloittaa uusi luontoharrastus, saada tietoa ja rohkaisua ja tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Pyydä kaverisi, lapsesi, kummilapsesi tai kuka tahansa sinulle läheinen lapsi tai nuori mukaan vaikkapa retkelle lähimetsään, tutustumaan Luonto-Liiton toimintaan ja liittymään jäseneksi.

Liittymällä nyt saatte vuoden 2017 jäsenyyden maksutta. Luonto-Liiton jäsenetuihin kuuluu Sieppo- tai Nuorten luonto -lehti kotiin kannettuna, alennuksia järjestön tapahtumista ja materiaaleista sekä etuja ja alennuksia lukuisista liikkeistä. Liity jäseneksi osoitteessa www.luontoliitto.fi/liity.

#yhdessäluontoon

6.10.2016

Vaeltamisen lyhyt oppimäärä luontoliittolaisittain

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin vaelluskurssin viikonloppuretki Kurjenrahkan kansallispuistossa 19.-21.8.2016

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Katariina Riipinen ja Milla Aalto


Vaelluskurssin viikonloppuretkelle osallistui iso joukko niin aloittelevia kuin kokeneempiakin vaeltajia.
© Katariina Riipinen

Piirimme on järjestänyt jo vuosia vähintään kerran kesässä kohtuullisen aloittelijaystävällisen vaellusreissun Lappiin, mutta retkien osanottajajoukko on vuodesta toiseen pysynyt melkolailla samana. Uusia ihmisiä on tullut mukaan vain harvoin, vaikka kynnys on pyritty pitämään matalalla. Tänä kesänä työharjoittelijamme järjesti piirille kokonaisen vaelluskurssin, ja kas, kuinka aivan uusia osallistujia ilmaantuikin kuvioihin suorastaan pilvin pimein! Tästä voinemme päätellä, että ensikertalaisen on ehkä jotenkin helpompaa tulla mukaan, jos kyseessä on ihan virallisesti aloittelijoille suunnattu kurssimuotoinen kokonaisuus yksittäisen retken sijaan.

Menestyksekäs vaelluskurssimme alkoi kolmella teoriatunnilla, jotka pidettiin Turussa heinäkuun aikana. Teoriaosuuden aikana käytiin läpi vaeltamisen perusteita sulan maan aikaan Suomen olosuhteissa: retkiruokailua, varusteita, majoittumista, reitin suunnittelua, suunnistamista, ensiaputaitoja ja sen sellaista. Teoriaosuutta seurasi kaksi käytännön retkeä, joista ensimmäinen oli kolmen päivän harjoitusvaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa. Toinen reissu olikin sitten jo viikon ruskavaellus Lapissa - siitä kerromme lisää omassa retkiraportissaan myöhemmin.

Kuten kaikessa luonnonharrastustoiminnassamme muutenkin on tapana, painotimme vaelluskurssillamme erityisesti ympäristöystävällisiä ja muut ulkoilijat huomioon ottavia retkeilytapoja. Maastossa pyrimme keskittymään leppoisaan ja kiireettömään luonnontarkkailuun kuntoilukeskeisen suorittamisen sijaan. Varusteita järjestettiin tarpeen mukaan lainaan sekä Turun retkipajalta että piirin omasta varustevarastosta, joten ensikertalaisten ei tarvinnut heti hankkia omia kamppeita.

Kurjenrahkan retkellä oli mukana yhteensä 12 osallistujaa, mutta porukka vaihtui hiukan viikonlopun aikana, sillä retki oli pilkottu osiin siten, että edes jokin pätkä sopisi jokaisen osallistujan aikatauluihin. Perjantai-iltana patikoitiin Savojärven kierros ja palattiin sivistyksen pariin Kurjenpesän luontotuvan lähelle telttailemaan yöksi. Lauantain ja sunnuntain aikana kierrettiin Kurjenpesältä Vajosuon kautta Pukkipalon aarnialueelle ja edelleen Lakjärven kautta takaisin Kurjenpesälle. Osa porukasta oli siis mukana vain perjantaina, osa vain lauantaina ja sunnuntaina.

Ensimmäinen päivä: Iltalenkki Savojärven ympäri


Perjantai-iltana ensimmäisen etapin osallistujat kokoontuivat Kurjenpesän luona, missä jaettiin ensin lainavarusteet, materiaalit ja ohjeet. Liikkeelle lähdettiin suhteellisen myöhään illalla, sillä retken alkamisaika pyrki ottamaan huomioon työssäkäyvät ja koululaiset. Kaunis ilta-aurinko kultasi metsä- ja suomaisemat, joiden läpi patikoimme leppoisan lämpimässä loppukesän säässä. Päivällistauko pidettiin Rantapihan tulentekopaikalla auringon jo alkaessa painua horisonttiin.

Pitkoksilla kömpi karvainen toukka, jonka siirsimme kartan kulmalla sivummalle turvaan. Tunnistatko lajin?
© Milla Aalto

Rantapihan taukopaikalla pidettiin retken ensimmäinen maastokokkailutauko.
© Milla Aalto

Päivän etappi oli pituudeltaan kuusi kilometriä. Merkityn reitin seuraamisesta huolimatta jaoimme suunnistusvuorot, jotta kaikki osallistujat saivat vuorotellen harjoitella letkan vetämistä pareittain, tahdin pitämistä sopivana, juomataukojen huomioimista ja kartalla pysymistä. Näitä taitoja tultaisiin kuitenkin tarvitsemaan myöhemmin tositoimissa.

Auringon painuttua jo mailleen lähestyttiin viimein Kurjenpesää. Viimeisillä pitkoksilla ennen luontotuvan pihaa nähtiin useampi suurikokoinen sammakko ja rupikonna. Perillä leiripaikalla kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan telttojen pystytystä ja telttaryhminä majoittumista. Yö oli kohtuullisen lämmin ja tyyni.

Auringonlaskussa oli tunnelmaa.
© Katariina Riipinen

Toinen päivä: Lahoja pitkoksia, haastavaa ryteikköä ja aarniometsän hiljaisuutta


Lauantaiaamuna saapuivat paikalle loputkin vaelluksen osanottajat. Aamiaiskokkailujen ja leirin purkamisen jälkeen päästiin lähtemään päivän etapille, jolla oli pituutta noin 13 kilometriä. Sää oli melkoisen lämmin ja aurinkoinen - aikamoinen ero edeltäneen viikon viileisiin ilmoihin.

Vaellusaamiainen voi olla vaikkapa myslipuuroa.
© Milla Aalto

Leiripaikka hehkui ihanassa aamuauringon valossa.
© Milla Aalto

Aluksi kuljettiin pitkostettua reittiä Vajosuolle päin. Pitkospuut tällä osuudella ovat paikoin todella kaameassa kunnossa, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut. Eteneminen vaati tasapainotaiteilua ja hyppimistä, mutta touhu sujui onneksi kaikilta oikein mallikkaasti.

Metsäsaarekkeilta löydettiin kypsiä puolukoita ja vielä hyväkuntoisia mustikoitakin välipalaksi. Kantarellisatoakin saatiin kerättyä mukaan. Metsätiaisten sirkutteluja kuului latvuksista, ja uljaita korppeja nähtiin useampaan otteeseen lennossa metsän yllä. Suolla käyskenteli myös laulujoutsenia. Koivusaaren lintutornilla pysähdyimme hetkeksi ihailemaan avaria maisemia ja tähystelemään suon elämää.

Pitkospuut Kurjenpesältä Vajosuolle päin ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Maisemissa on erämaista tunnelmaa.
© Milla Aalto

Lounasta syötiin Töykkälän laavulla. Porukkamme kuopukset harjoittelivat risukeittimen käyttöä. Matkan varrelta kerätyistä sienistä saatiin mukavaa täydennystä pussiruokaan. Koko joukko paikallisia ampiaisia halusi myös päästä osingoille houkuttelevista eväistämme.

Kurssin päävetäjän hieno kotitekoinen risukeitin otettiin harjoituskäyttöön.
© Milla Aalto

Joskus vaellusruoka voi näyttää näinkin gourmet'lta.
© Milla Aalto

Emme kiertäneet koko Vajosuon vaellusta, vaan koukkasimme pian Töykkälän jälkeen kansallispuiston ulkopuolelle harjoittelemaan suunnistusta vähän vähemmän juhlavissa olosuhteissa, poluttomassa ja vaikeakulkuisessa metsätalousryteikössä, jossa näkyvyys oli paikoin olematon.

Reitillemme sattui myös muutamia metsäojia, joiden ylitykset aiheuttivat vähän päänvaivaa. Yksi retkikuntamme jäsenistä muljautti nilkkansa ojan yli loikatessaan, joten myös maastoensiapua jouduttiin harjoittelemaan käytännössä. Onneksi vamma ei ollut vakava, ja matkaa päästiin pian jatkamaan.

Taloustaimikko ei ole ihanteellisinta suunnistus- ja patikointimaastoa.
© Milla Aalto

Pian kuitenkin pääsimme ulos ryteiköstä sänkipellon laitaan. Ylitimme pellon ja sukelsimme taas metsään, nyt suuntana Pukkipalon aarnialue. Ojasta pyrähti lentoon muutama kanalintu, joita arvelimme peltopyiksi, mutta havainnointiaika oli niin lyhyt, ettei kunnollista määritystä pystynyt tekemään. Metsän reunassa nähtiin myös yksi naaraspuolinen metsäkana, ilmeisesti teeri.

Onneksi pellot oli puitu, joten saatoimme oikaista suoraan niiden yli.
© Milla Aalto

Lähestyimme Pukkipaloa Saksalan suunnalta metsäautotietä pitkin. Suunnistus oli jälleen helppoa, mutta maisemat melko tylsät, kunnes kansallispuiston vanha metsä sulki meidät taas sisäänsä. Takaniitunvuoren näköalapaikalla pidimme vielä yhden kunnon tauon ja ihastelimme maisemia ennen matkan jatkamista yöpymispaikalle Lakjärven laavuille.

Väsymys alkoi olla läsnä viimeisellä legillä. Juttelu vaimeni. Metsän hiljaisuus sakeni. Aurinkokin alkoi jo painua mailleen, ja aarniometsään hiipi hämärä. Lakjärven laavuille saavuttiin sopivasti ennen pimeää. Teltat pystytettiin, päivälliset kokkailtiin, vettä puhdistettiin seuraavaa päivää varten, iltanuotiolla istuskeltiin jutustelemassa.

Illan viimeinen legi taittui Pukkipalon aarnialueen hämyisessä vehreydessä.
© Milla Aalto

Päivällistä kokkailtiin Lakjärven laavulla.
© Milla Aalto

Yö oli leppeä, mutta sadetta ripsi hiukkasen. Huussin lähellä havaittiin yön pimeydessä yksi lepakko otsalampun valossa, mutta tarkempi lajimääritys jäi ymmärrettävästi tekemättä. Mustarastas ja punarinta alkoivat äännellä aamuyöstä leirin lähellä, molemmat hyräilivät myös puolilaulua aamuhämärissä.

Lakjärven leiripaikan ylle kohoavat korkeat hongat.
© Milla Aalto


Kolmas päivä: Reippaasti takaisin lähtöpisteeseen


Sunnuntaina aamutoimet sujuivat kurssilaisilta jo oikeastaan rutiinilla. Ennen lähtöä viimeiselle etapille harjoiteltiin laavulla vielä tulentekotaitoja.

Kurssilaiset kerääntyivät laavulle tulensytytysharjoitukseen.
© Milla Aalto

Päivän reitti kulki Lakjärveltä Pukkipalon parkkipaikalle ja sieltä taas kohti Kurjenpesää. Sää lämpeni ja kuivui päivän edetessä. Osa porukasta intoutui ottamaan kengät pois jalasta ja kävelemään metsässä paljain jaloin. Oli mahtavaa nauttia kesästä ja paljain jaloin kulkemisesta vielä hetki ennen syksyn saapumista.

Lounasta kokkailtiin jälleen Rantapihalla. Siellä pysähtyi myös iso joukko partiolaisia. Lounaan jälkeen siirryttiin sitten takaisin Kurjenpesälle, minne retki päättyi. Harjoitusvaellus oli ohi, varusteet ja fiilikset oli testailtu ja kurssilaiset olivat (enemmän tai vähemmän) valmiita lähtemään parin viikon päästä tositoimiin Lappiin.

Kurjenrahkan karun kauniit suo- ja metsämaisemat sekä elokuun lopun yllättävän lämpimät ja poutaiset säät tarjosivat hienot puitteet onnistuneelle viikonloppuvaellukselle.
© Milla Aalto

Terveisiä vaelluskurssin loppuhuipennukselta, Lapin-vaellukselta, luvassa myöhemmin.