Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin vaelluskurssin viikonloppuretki Kurjenrahkan kansallispuistossa 19.-21.8.2016
Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Katariina Riipinen ja Milla Aalto
 |
Vaelluskurssin viikonloppuretkelle osallistui iso joukko niin aloittelevia kuin kokeneempiakin vaeltajia.
© Katariina Riipinen |
Piirimme on järjestänyt jo vuosia vähintään kerran kesässä kohtuullisen aloittelijaystävällisen vaellusreissun Lappiin, mutta retkien osanottajajoukko on vuodesta toiseen pysynyt melkolailla samana. Uusia ihmisiä on tullut mukaan vain harvoin, vaikka kynnys on pyritty pitämään matalalla. Tänä kesänä työharjoittelijamme järjesti piirille kokonaisen vaelluskurssin, ja kas, kuinka aivan uusia osallistujia ilmaantuikin kuvioihin suorastaan pilvin pimein! Tästä voinemme päätellä, että ensikertalaisen on ehkä jotenkin helpompaa tulla mukaan, jos kyseessä on ihan virallisesti aloittelijoille suunnattu kurssimuotoinen kokonaisuus yksittäisen retken sijaan.
Menestyksekäs vaelluskurssimme alkoi kolmella teoriatunnilla, jotka pidettiin Turussa heinäkuun aikana. Teoriaosuuden aikana käytiin läpi vaeltamisen perusteita sulan maan aikaan Suomen olosuhteissa: retkiruokailua, varusteita, majoittumista, reitin suunnittelua, suunnistamista, ensiaputaitoja ja sen sellaista. Teoriaosuutta seurasi kaksi käytännön retkeä, joista ensimmäinen oli kolmen päivän harjoitusvaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa. Toinen reissu olikin sitten jo viikon ruskavaellus Lapissa - siitä kerromme lisää omassa retkiraportissaan myöhemmin.
Kuten kaikessa luonnonharrastustoiminnassamme muutenkin on tapana, painotimme vaelluskurssillamme erityisesti ympäristöystävällisiä ja muut ulkoilijat huomioon ottavia retkeilytapoja. Maastossa pyrimme keskittymään leppoisaan ja kiireettömään luonnontarkkailuun kuntoilukeskeisen suorittamisen sijaan. Varusteita järjestettiin tarpeen mukaan lainaan sekä
Turun retkipajalta että piirin omasta varustevarastosta, joten ensikertalaisten ei tarvinnut heti hankkia omia kamppeita.
Kurjenrahkan retkellä oli mukana yhteensä 12 osallistujaa, mutta porukka vaihtui hiukan viikonlopun aikana, sillä retki oli pilkottu osiin siten, että edes jokin pätkä sopisi jokaisen osallistujan aikatauluihin. Perjantai-iltana patikoitiin Savojärven kierros ja palattiin sivistyksen pariin Kurjenpesän luontotuvan lähelle telttailemaan yöksi. Lauantain ja sunnuntain aikana kierrettiin Kurjenpesältä Vajosuon kautta Pukkipalon aarnialueelle ja edelleen Lakjärven kautta takaisin Kurjenpesälle. Osa porukasta oli siis mukana vain perjantaina, osa vain lauantaina ja sunnuntaina.
Ensimmäinen päivä: Iltalenkki Savojärven ympäri
Perjantai-iltana ensimmäisen etapin osallistujat kokoontuivat Kurjenpesän luona, missä jaettiin ensin lainavarusteet, materiaalit ja ohjeet. Liikkeelle lähdettiin suhteellisen myöhään illalla, sillä retken alkamisaika pyrki ottamaan huomioon työssäkäyvät ja koululaiset. Kaunis ilta-aurinko kultasi metsä- ja suomaisemat, joiden läpi patikoimme leppoisan lämpimässä loppukesän säässä. Päivällistauko pidettiin Rantapihan tulentekopaikalla auringon jo alkaessa painua horisonttiin.
 |
Pitkoksilla kömpi karvainen toukka, jonka siirsimme kartan kulmalla sivummalle turvaan. Tunnistatko lajin?
© Milla Aalto |
 |
Rantapihan taukopaikalla pidettiin retken ensimmäinen maastokokkailutauko.
© Milla Aalto |
Päivän etappi oli pituudeltaan kuusi kilometriä. Merkityn reitin seuraamisesta huolimatta jaoimme suunnistusvuorot, jotta kaikki osallistujat saivat vuorotellen harjoitella letkan vetämistä pareittain, tahdin pitämistä sopivana, juomataukojen huomioimista ja kartalla pysymistä. Näitä taitoja tultaisiin kuitenkin tarvitsemaan myöhemmin tositoimissa.
Auringon painuttua jo mailleen lähestyttiin viimein Kurjenpesää. Viimeisillä pitkoksilla ennen luontotuvan pihaa nähtiin useampi suurikokoinen sammakko ja rupikonna. Perillä leiripaikalla kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan telttojen pystytystä ja telttaryhminä majoittumista. Yö oli kohtuullisen lämmin ja tyyni.
 |
Auringonlaskussa oli tunnelmaa.
© Katariina Riipinen |
Toinen päivä: Lahoja pitkoksia, haastavaa ryteikköä ja aarniometsän hiljaisuutta
Lauantaiaamuna saapuivat paikalle loputkin vaelluksen osanottajat. Aamiaiskokkailujen ja leirin purkamisen jälkeen päästiin lähtemään päivän etapille, jolla oli pituutta noin 13 kilometriä. Sää oli melkoisen lämmin ja aurinkoinen - aikamoinen ero edeltäneen viikon viileisiin ilmoihin.
 |
Vaellusaamiainen voi olla vaikkapa myslipuuroa.
© Milla Aalto |
 |
Leiripaikka hehkui ihanassa aamuauringon valossa.
© Milla Aalto |
Aluksi kuljettiin pitkostettua reittiä Vajosuolle päin. Pitkospuut tällä osuudella ovat paikoin todella kaameassa kunnossa, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut. Eteneminen vaati tasapainotaiteilua ja hyppimistä, mutta touhu sujui onneksi kaikilta oikein mallikkaasti.
Metsäsaarekkeilta löydettiin kypsiä puolukoita ja vielä hyväkuntoisia mustikoitakin välipalaksi. Kantarellisatoakin saatiin kerättyä mukaan. Metsätiaisten sirkutteluja kuului latvuksista, ja uljaita korppeja nähtiin useampaan otteeseen lennossa metsän yllä. Suolla käyskenteli myös laulujoutsenia. Koivusaaren lintutornilla pysähdyimme hetkeksi ihailemaan avaria maisemia ja tähystelemään suon elämää.
 |
Pitkospuut Kurjenpesältä Vajosuolle päin ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Maisemissa on erämaista tunnelmaa.
© Milla Aalto |
Lounasta syötiin Töykkälän laavulla. Porukkamme kuopukset harjoittelivat risukeittimen käyttöä. Matkan varrelta kerätyistä sienistä saatiin mukavaa täydennystä pussiruokaan. Koko joukko paikallisia ampiaisia halusi myös päästä osingoille houkuttelevista eväistämme.
 |
Kurssin päävetäjän hieno kotitekoinen risukeitin otettiin harjoituskäyttöön.
© Milla Aalto |
 |
Joskus vaellusruoka voi näyttää näinkin gourmet'lta.
© Milla Aalto |
Emme kiertäneet koko Vajosuon vaellusta, vaan koukkasimme pian Töykkälän jälkeen kansallispuiston ulkopuolelle harjoittelemaan suunnistusta vähän vähemmän juhlavissa olosuhteissa, poluttomassa ja vaikeakulkuisessa metsätalousryteikössä, jossa näkyvyys oli paikoin olematon.
Reitillemme sattui myös muutamia metsäojia, joiden ylitykset aiheuttivat vähän päänvaivaa. Yksi retkikuntamme jäsenistä muljautti nilkkansa ojan yli loikatessaan, joten myös maastoensiapua jouduttiin harjoittelemaan käytännössä. Onneksi vamma ei ollut vakava, ja matkaa päästiin pian jatkamaan.
 |
Taloustaimikko ei ole ihanteellisinta suunnistus- ja patikointimaastoa.
© Milla Aalto |
Pian kuitenkin pääsimme ulos ryteiköstä sänkipellon laitaan. Ylitimme pellon ja sukelsimme taas metsään, nyt suuntana Pukkipalon aarnialue. Ojasta pyrähti lentoon muutama kanalintu, joita arvelimme peltopyiksi, mutta havainnointiaika oli niin lyhyt, ettei kunnollista määritystä pystynyt tekemään. Metsän reunassa nähtiin myös yksi naaraspuolinen metsäkana, ilmeisesti teeri.
 |
Onneksi pellot oli puitu, joten saatoimme oikaista suoraan niiden yli.
© Milla Aalto |
Lähestyimme Pukkipaloa Saksalan suunnalta metsäautotietä pitkin. Suunnistus oli jälleen helppoa, mutta maisemat melko tylsät, kunnes kansallispuiston vanha metsä sulki meidät taas sisäänsä. Takaniitunvuoren näköalapaikalla pidimme vielä yhden kunnon tauon ja ihastelimme maisemia ennen matkan jatkamista yöpymispaikalle Lakjärven laavuille.
Väsymys alkoi olla läsnä viimeisellä legillä. Juttelu vaimeni. Metsän hiljaisuus sakeni. Aurinkokin alkoi jo painua mailleen, ja aarniometsään hiipi hämärä. Lakjärven laavuille saavuttiin sopivasti ennen pimeää. Teltat pystytettiin, päivälliset kokkailtiin, vettä puhdistettiin seuraavaa päivää varten, iltanuotiolla istuskeltiin jutustelemassa.
 |
Illan viimeinen legi taittui Pukkipalon aarnialueen hämyisessä vehreydessä.
© Milla Aalto |
 |
Päivällistä kokkailtiin Lakjärven laavulla.
© Milla Aalto |
Yö oli leppeä, mutta sadetta ripsi hiukkasen. Huussin lähellä havaittiin yön pimeydessä yksi lepakko otsalampun valossa, mutta tarkempi lajimääritys jäi ymmärrettävästi tekemättä. Mustarastas ja punarinta alkoivat äännellä aamuyöstä leirin lähellä, molemmat hyräilivät myös puolilaulua aamuhämärissä.
 |
Lakjärven leiripaikan ylle kohoavat korkeat hongat.
© Milla Aalto |
Kolmas päivä: Reippaasti takaisin lähtöpisteeseen
Sunnuntaina aamutoimet sujuivat kurssilaisilta jo oikeastaan rutiinilla. Ennen lähtöä viimeiselle etapille harjoiteltiin laavulla vielä tulentekotaitoja.
 |
Kurssilaiset kerääntyivät laavulle tulensytytysharjoitukseen.
© Milla Aalto |
Päivän reitti kulki Lakjärveltä Pukkipalon parkkipaikalle ja sieltä taas kohti Kurjenpesää. Sää lämpeni ja kuivui päivän edetessä. Osa porukasta intoutui ottamaan kengät pois jalasta ja kävelemään metsässä paljain jaloin. Oli mahtavaa nauttia kesästä ja paljain jaloin kulkemisesta vielä hetki ennen syksyn saapumista.
Lounasta kokkailtiin jälleen Rantapihalla. Siellä pysähtyi myös iso joukko partiolaisia. Lounaan jälkeen siirryttiin sitten takaisin Kurjenpesälle, minne retki päättyi. Harjoitusvaellus oli ohi, varusteet ja fiilikset oli testailtu ja kurssilaiset olivat (enemmän tai vähemmän) valmiita lähtemään parin viikon päästä tositoimiin Lappiin.
 |
Kurjenrahkan karun kauniit suo- ja metsämaisemat sekä elokuun lopun yllättävän lämpimät ja poutaiset säät tarjosivat hienot puitteet onnistuneelle viikonloppuvaellukselle.
© Milla Aalto |
Terveisiä vaelluskurssin loppuhuipennukselta, Lapin-vaellukselta, luvassa myöhemmin.
