6.10.2016

Vaeltamisen lyhyt oppimäärä luontoliittolaisittain

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin vaelluskurssin viikonloppuretki Kurjenrahkan kansallispuistossa 19.-21.8.2016

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Katariina Riipinen ja Milla Aalto


Vaelluskurssin viikonloppuretkelle osallistui iso joukko niin aloittelevia kuin kokeneempiakin vaeltajia.
© Katariina Riipinen

Piirimme on järjestänyt jo vuosia vähintään kerran kesässä kohtuullisen aloittelijaystävällisen vaellusreissun Lappiin, mutta retkien osanottajajoukko on vuodesta toiseen pysynyt melkolailla samana. Uusia ihmisiä on tullut mukaan vain harvoin, vaikka kynnys on pyritty pitämään matalalla. Tänä kesänä työharjoittelijamme järjesti piirille kokonaisen vaelluskurssin, ja kas, kuinka aivan uusia osallistujia ilmaantuikin kuvioihin suorastaan pilvin pimein! Tästä voinemme päätellä, että ensikertalaisen on ehkä jotenkin helpompaa tulla mukaan, jos kyseessä on ihan virallisesti aloittelijoille suunnattu kurssimuotoinen kokonaisuus yksittäisen retken sijaan.

Menestyksekäs vaelluskurssimme alkoi kolmella teoriatunnilla, jotka pidettiin Turussa heinäkuun aikana. Teoriaosuuden aikana käytiin läpi vaeltamisen perusteita sulan maan aikaan Suomen olosuhteissa: retkiruokailua, varusteita, majoittumista, reitin suunnittelua, suunnistamista, ensiaputaitoja ja sen sellaista. Teoriaosuutta seurasi kaksi käytännön retkeä, joista ensimmäinen oli kolmen päivän harjoitusvaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa. Toinen reissu olikin sitten jo viikon ruskavaellus Lapissa - siitä kerromme lisää omassa retkiraportissaan myöhemmin.

Kuten kaikessa luonnonharrastustoiminnassamme muutenkin on tapana, painotimme vaelluskurssillamme erityisesti ympäristöystävällisiä ja muut ulkoilijat huomioon ottavia retkeilytapoja. Maastossa pyrimme keskittymään leppoisaan ja kiireettömään luonnontarkkailuun kuntoilukeskeisen suorittamisen sijaan. Varusteita järjestettiin tarpeen mukaan lainaan sekä Turun retkipajalta että piirin omasta varustevarastosta, joten ensikertalaisten ei tarvinnut heti hankkia omia kamppeita.

Kurjenrahkan retkellä oli mukana yhteensä 12 osallistujaa, mutta porukka vaihtui hiukan viikonlopun aikana, sillä retki oli pilkottu osiin siten, että edes jokin pätkä sopisi jokaisen osallistujan aikatauluihin. Perjantai-iltana patikoitiin Savojärven kierros ja palattiin sivistyksen pariin Kurjenpesän luontotuvan lähelle telttailemaan yöksi. Lauantain ja sunnuntain aikana kierrettiin Kurjenpesältä Vajosuon kautta Pukkipalon aarnialueelle ja edelleen Lakjärven kautta takaisin Kurjenpesälle. Osa porukasta oli siis mukana vain perjantaina, osa vain lauantaina ja sunnuntaina.

Ensimmäinen päivä: Iltalenkki Savojärven ympäri


Perjantai-iltana ensimmäisen etapin osallistujat kokoontuivat Kurjenpesän luona, missä jaettiin ensin lainavarusteet, materiaalit ja ohjeet. Liikkeelle lähdettiin suhteellisen myöhään illalla, sillä retken alkamisaika pyrki ottamaan huomioon työssäkäyvät ja koululaiset. Kaunis ilta-aurinko kultasi metsä- ja suomaisemat, joiden läpi patikoimme leppoisan lämpimässä loppukesän säässä. Päivällistauko pidettiin Rantapihan tulentekopaikalla auringon jo alkaessa painua horisonttiin.

Pitkoksilla kömpi karvainen toukka, jonka siirsimme kartan kulmalla sivummalle turvaan. Tunnistatko lajin?
© Milla Aalto

Rantapihan taukopaikalla pidettiin retken ensimmäinen maastokokkailutauko.
© Milla Aalto

Päivän etappi oli pituudeltaan kuusi kilometriä. Merkityn reitin seuraamisesta huolimatta jaoimme suunnistusvuorot, jotta kaikki osallistujat saivat vuorotellen harjoitella letkan vetämistä pareittain, tahdin pitämistä sopivana, juomataukojen huomioimista ja kartalla pysymistä. Näitä taitoja tultaisiin kuitenkin tarvitsemaan myöhemmin tositoimissa.

Auringon painuttua jo mailleen lähestyttiin viimein Kurjenpesää. Viimeisillä pitkoksilla ennen luontotuvan pihaa nähtiin useampi suurikokoinen sammakko ja rupikonna. Perillä leiripaikalla kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan telttojen pystytystä ja telttaryhminä majoittumista. Yö oli kohtuullisen lämmin ja tyyni.

Auringonlaskussa oli tunnelmaa.
© Katariina Riipinen

Toinen päivä: Lahoja pitkoksia, haastavaa ryteikköä ja aarniometsän hiljaisuutta


Lauantaiaamuna saapuivat paikalle loputkin vaelluksen osanottajat. Aamiaiskokkailujen ja leirin purkamisen jälkeen päästiin lähtemään päivän etapille, jolla oli pituutta noin 13 kilometriä. Sää oli melkoisen lämmin ja aurinkoinen - aikamoinen ero edeltäneen viikon viileisiin ilmoihin.

Vaellusaamiainen voi olla vaikkapa myslipuuroa.
© Milla Aalto

Leiripaikka hehkui ihanassa aamuauringon valossa.
© Milla Aalto

Aluksi kuljettiin pitkostettua reittiä Vajosuolle päin. Pitkospuut tällä osuudella ovat paikoin todella kaameassa kunnossa, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut. Eteneminen vaati tasapainotaiteilua ja hyppimistä, mutta touhu sujui onneksi kaikilta oikein mallikkaasti.

Metsäsaarekkeilta löydettiin kypsiä puolukoita ja vielä hyväkuntoisia mustikoitakin välipalaksi. Kantarellisatoakin saatiin kerättyä mukaan. Metsätiaisten sirkutteluja kuului latvuksista, ja uljaita korppeja nähtiin useampaan otteeseen lennossa metsän yllä. Suolla käyskenteli myös laulujoutsenia. Koivusaaren lintutornilla pysähdyimme hetkeksi ihailemaan avaria maisemia ja tähystelemään suon elämää.

Pitkospuut Kurjenpesältä Vajosuolle päin ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Maisemissa on erämaista tunnelmaa.
© Milla Aalto

Lounasta syötiin Töykkälän laavulla. Porukkamme kuopukset harjoittelivat risukeittimen käyttöä. Matkan varrelta kerätyistä sienistä saatiin mukavaa täydennystä pussiruokaan. Koko joukko paikallisia ampiaisia halusi myös päästä osingoille houkuttelevista eväistämme.

Kurssin päävetäjän hieno kotitekoinen risukeitin otettiin harjoituskäyttöön.
© Milla Aalto

Joskus vaellusruoka voi näyttää näinkin gourmet'lta.
© Milla Aalto

Emme kiertäneet koko Vajosuon vaellusta, vaan koukkasimme pian Töykkälän jälkeen kansallispuiston ulkopuolelle harjoittelemaan suunnistusta vähän vähemmän juhlavissa olosuhteissa, poluttomassa ja vaikeakulkuisessa metsätalousryteikössä, jossa näkyvyys oli paikoin olematon.

Reitillemme sattui myös muutamia metsäojia, joiden ylitykset aiheuttivat vähän päänvaivaa. Yksi retkikuntamme jäsenistä muljautti nilkkansa ojan yli loikatessaan, joten myös maastoensiapua jouduttiin harjoittelemaan käytännössä. Onneksi vamma ei ollut vakava, ja matkaa päästiin pian jatkamaan.

Taloustaimikko ei ole ihanteellisinta suunnistus- ja patikointimaastoa.
© Milla Aalto

Pian kuitenkin pääsimme ulos ryteiköstä sänkipellon laitaan. Ylitimme pellon ja sukelsimme taas metsään, nyt suuntana Pukkipalon aarnialue. Ojasta pyrähti lentoon muutama kanalintu, joita arvelimme peltopyiksi, mutta havainnointiaika oli niin lyhyt, ettei kunnollista määritystä pystynyt tekemään. Metsän reunassa nähtiin myös yksi naaraspuolinen metsäkana, ilmeisesti teeri.

Onneksi pellot oli puitu, joten saatoimme oikaista suoraan niiden yli.
© Milla Aalto

Lähestyimme Pukkipaloa Saksalan suunnalta metsäautotietä pitkin. Suunnistus oli jälleen helppoa, mutta maisemat melko tylsät, kunnes kansallispuiston vanha metsä sulki meidät taas sisäänsä. Takaniitunvuoren näköalapaikalla pidimme vielä yhden kunnon tauon ja ihastelimme maisemia ennen matkan jatkamista yöpymispaikalle Lakjärven laavuille.

Väsymys alkoi olla läsnä viimeisellä legillä. Juttelu vaimeni. Metsän hiljaisuus sakeni. Aurinkokin alkoi jo painua mailleen, ja aarniometsään hiipi hämärä. Lakjärven laavuille saavuttiin sopivasti ennen pimeää. Teltat pystytettiin, päivälliset kokkailtiin, vettä puhdistettiin seuraavaa päivää varten, iltanuotiolla istuskeltiin jutustelemassa.

Illan viimeinen legi taittui Pukkipalon aarnialueen hämyisessä vehreydessä.
© Milla Aalto

Päivällistä kokkailtiin Lakjärven laavulla.
© Milla Aalto

Yö oli leppeä, mutta sadetta ripsi hiukkasen. Huussin lähellä havaittiin yön pimeydessä yksi lepakko otsalampun valossa, mutta tarkempi lajimääritys jäi ymmärrettävästi tekemättä. Mustarastas ja punarinta alkoivat äännellä aamuyöstä leirin lähellä, molemmat hyräilivät myös puolilaulua aamuhämärissä.

Lakjärven leiripaikan ylle kohoavat korkeat hongat.
© Milla Aalto


Kolmas päivä: Reippaasti takaisin lähtöpisteeseen


Sunnuntaina aamutoimet sujuivat kurssilaisilta jo oikeastaan rutiinilla. Ennen lähtöä viimeiselle etapille harjoiteltiin laavulla vielä tulentekotaitoja.

Kurssilaiset kerääntyivät laavulle tulensytytysharjoitukseen.
© Milla Aalto

Päivän reitti kulki Lakjärveltä Pukkipalon parkkipaikalle ja sieltä taas kohti Kurjenpesää. Sää lämpeni ja kuivui päivän edetessä. Osa porukasta intoutui ottamaan kengät pois jalasta ja kävelemään metsässä paljain jaloin. Oli mahtavaa nauttia kesästä ja paljain jaloin kulkemisesta vielä hetki ennen syksyn saapumista.

Lounasta kokkailtiin jälleen Rantapihalla. Siellä pysähtyi myös iso joukko partiolaisia. Lounaan jälkeen siirryttiin sitten takaisin Kurjenpesälle, minne retki päättyi. Harjoitusvaellus oli ohi, varusteet ja fiilikset oli testailtu ja kurssilaiset olivat (enemmän tai vähemmän) valmiita lähtemään parin viikon päästä tositoimiin Lappiin.

Kurjenrahkan karun kauniit suo- ja metsämaisemat sekä elokuun lopun yllättävän lämpimät ja poutaiset säät tarjosivat hienot puitteet onnistuneelle viikonloppuvaellukselle.
© Milla Aalto

Terveisiä vaelluskurssin loppuhuipennukselta, Lapin-vaellukselta, luvassa myöhemmin.

4.10.2016

Liito-orava jarruttaa Paimion kaupungin lähimetsähakkuita

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tiedote 4.10.2016


© Katariina Vuorinen

Paimion kaupungin Kriivarin alueella aloittamien metsähakkuiden jatkaminen on lykkäytynyt liito-oravahavaintojen vuoksi. Alueella on jo ehditty suorittaa valmistelevaa raivaustyötä ja alikasvos on suurelta osin poistettu, mutta Luonto-Liiton ja muiden luonnonsuojelutoimijoiden aktiivisuuden ansiosta hakkuut ollaan keskeyttämässä toistaiseksi.

Paimion kaupunki käynnisti hakkuut Kriivarissa Kevolantien ja Maurizintien välisellä alueella noin kaksi viikkoa sitten ilman vaadittavien luontoselvitysten tekoa. Paikalla tehtyjen liito-oravahavaintojen vuoksi Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri teki ELY:lle 21.9. luonnonsuojelulain mukaisen toimenpidekieltoaloitteen, jossa vaadimme hakkuita ja niiden valmisteluja keskeytettäväksi.

Tiistaina 27.9. järjestettiin luonnonsuojelutoimijoiden, Paimion kaupungin ja metsänhoitoyhdistyksen yhteinen metsäkatselmus, mutta kaupunki ilmoitti rajaavansa hakkuiden ulkopuolelle ainoastaan pienen, riittämättömän kuvion liito-oravan levähdyspuun vierestä ja läheisen lähteen ympäriltä. Luonnonsuojelulain vastaisia hakkuita oli tarkoitus jatkaa hakkuusuunnitelman mukaan eilen maanantaina. Perjantaina ELY-keskus kuitenkin viimein ilmoitti olevansa yhteyksissä kuntaan ja metsähoitoyhdistykseen hakkuiden lopettamiseksi viimeistään siihen asti, että ELY:n edustaja ehtii käymään paikanpäällä varmistamassa hakkuusuunnitelmien lainmukaisuuden.

Keväällä voimaanastuneesta lakimuutoksesta johtuen ELY-keskukset eivät enää tee etukäteisiä aluerajauksia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoille, vaan vastuu lajin asianmukaisesta huomioinnista on hakkuiden suorittajalla. Paimion teknisen johtajan Markku Kylenin mukaan hakkuissa huomioidaan riittävällä tavalla metsän luontoarvot. Alueella ei kuitenkaan ollut tehty kattavaa liito-oravaselvitystä, eikä lajia huomioitu alkuperäisessä hakkuusuunnitelmassa. 

Luontoinventoija Janne Kumpulaisen mukaan Kriivarin alueelta on olemassa myös näköhavaintoja liito-oravasta, ja papanoiden eri-ikäisyydestä on pääteltävissä, että liito-orava on käyttänyt aluetta vähintään puolentoista vuoden ajan. Yhä jatkuvissa kartoituksissa on tähän mennessä selvinnyt, että laji asuttaa todennäköisesti kohtuullisen laajaa aluetta Kriivarin metsästä. Luotettavasti liito-oravien esiintymistä voidaan kartoittaa vasta maalis–toukokuussa.

Luonnonsuojelulain 49.1 § mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kielletty huolimatta alueen rakennuskaavasta tai maisematyöluvista. Nykyinen hakkuusuunnitelma vaarantaa liito-oravan säilymisen alueella, sillä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttäminen kelvollisena vaatii huomattavasti nykyistä laajemman aluerajauksen. Tutkimusten mukaan liito-oravan säilyttämiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikoilla niiden koon tulisi olla minimissään noin neljän hehtaarin laajuisia.

Kriivarin metsä on merkittävä liito-oravan säilymiselle Paimiossa. Kaupungin kaavoituksella tai Natura-verkostolla ei ole Paimiossa toistaiseksi turvattu liito-oravalle luonnonsuojelulain 5 § mukaista tilaa, ja Paimion liito-oravahavaintopaikat ovat supistuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Lisäksi Kriivarin metsä on virkistysarvoiltaan merkittävä taajamametsä, jonka avohakkuusuunnitelmia voidaan jo sinällään pitää epämielekkäinä. Metsä on muun muassa läheisen koulun ja päiväkodin aktiivisessa käytössä.

Paimion kaupungin hakkuutiedote

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja ja metsävastaava
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

Lähteet:

Hakala A. (2016) Kriivarin metsässä liito-oravan jätöksiä – Paimio supistamassa avohakkuita. YLE 30.9.2016. Luettu 3.10.2016: http://yle.fi/uutiset/3-9202214

Hanski I. K. (2015) Liito-oravan lisääntymis-ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunto ympäristöministeriön ja maa-ja metsätalousministeriön ohjeluonnoksesta 3.2.2015, 4 s.

Jokinen M., Mäkeläinen, S. & Ovaskainen, O. (2015) ’Strict’, yet ineffective: legal protection of breeding sites and resting places fails with the Siberian flying squirrel. Animal Conservation 18: 167–175

5.9.2016

Luontokerhojen syyslukukausi alkaa

Nyt kaikki lapset yhdessä lähimetsiin!
© Tuulia Syvänen

Alakouluikäisten lasten luontokerhot aloittavat taas toimintansa Turun seudulla. Syyslukukaudella 2016 Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirillä on kolme luontokerhoa, joihin mahtuu vielä mukaan: Turun Martissa ja Littoisissa sekä Raisiossa.

Lasten luontokerhoissa muun muassa leikitään ulkona, retkeillään lähiluonnossa sekä askarrellaan – ja samalla opitaan lisää luonnosta. Jokaisella kerhokerralla on luvassa mukavaa puuhaa ja luontoelämyksiä samanikäisten kavereiden ja turvallisen ohjaajan kanssa.

Kerhot kokoontuvat viikoittain koko kouluvuoden ajan. Osanottomaksu on 30 euroa lukukaudelta, johon sisältyy kerhon ohjelma sekä henkilötapaturmavakuutus kerhoaikana. Tarkempia tietoja saa suoraan ohjaajilta sekä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin tapahtumasivulta.

Luontokerho Raisiossa

24.8.2016 alkaen keskiviikkoisin 17:30 – 18:00
Friisilän verstaat, Hulvelankatu 35, Raisio
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: ohjaaja Katri Purtsi, katripurtsi [ät] hotmail.com

Luontokerho Littoisissa
6.9.2016 alkaen tiistaisin klo 14:30 – 16:00
Littoisten Monitoimitalo, Tallakatu 2, Littoinen
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: ohjaaja Inna Laitolahti-Jalava, inna [ät] tilastopaja.fi

Luontokerho Martissa
8.9.2016 alkaen torstaisin klo 17:00 – 18:30
Luonnonsuojelukeskus, Martinkatu 5, Turku
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: ohjaaja Linda Laakso, lklaak [ät] utu.fi

25.8.2016

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Jokainen päivä voi olla luonnon päivä, mutta virallisesti Suomen luonnon päivää juhlitaan tänä vuonna 27.8. Nyt katseet suunnataan jo ensi vuonna vietettäviin Suomen 100-vuotisjuhliin. 

© Silja Aalto
Elokuun viimeisenä lauantaina luvassa on mielenkiintoisia tapahtumia ympäri maan sekä kokeiluja vuoden 2017 juhlintaa varten. Juhlia voi monella tapaa: järjestämällä itse pop up -tapahtuman, osallistumalla eri toimijoiden toteuttamiin tapahtumiin tai vaikka yksinkertaisesti lähtemällä ystävän kanssa luontoon.

Suomen Luonnon päivät 2017 -tapahtumakonsepti sisältää neljä yhdessä luontoon menemisen päivää satavuotiaan Suomen kunniaksi. Suomen itsenäisyyden juhlavuonna kansalaiset halutaan saada sukeltamaan talveen (4.2.2017), villiintymään keväästä (20.5.2017), rakastumaan kesäyöhön (17.6.2017) ja juhlimaan Suomen upeinta luontoa (26.8.2017) sata päivää ennen virallista itsenäisyyspäivää.

Luonnon päivät 2017 on virallinen Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmahanke, joka toteutetaan valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -sihteeristön tuella. Luonnon päivät 2017 tehdään yhdessä – valmistelussa on mukana jo 40 organisaatiota eri aloilta. Kaikki tapahtumat päivitetään osoitteeseen luonnonpaivat.fi/haetapahtumia. Tunnelmia jaetaan sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #luonnonpaivat ja #suomi100.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu juhlintaan tänä vuonna jakamalla tietoa juhlapäivästä kannustaen kaikkia sen viettoon sekä järjestämällä samana viikonloppuna pyöräretken Kuusiston linnanraunioille. Retki pidetään sunnuntaina 28.8. Matkaan lähdetään klo 12 Turusta, Kupittaan Citymarketin luota. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Maan ystävien paikallisryhmän kanssa. Osallistuminen on ilmaista eikä edellytä kummankaan järjestäjätahon jäsenyyttä.

Lisätiedot pyöräretkestä: Sofia Böling, sofia.a.boling [ät] gmail.com

Tapahtuma Facebookissa

Suomen luonnon päivät sosiaalisessa mediassa:
 
Facebook/luonnonpaiva
Instagram @luonnonpaivat
Twitter.com @luonnonpaiva

#luonnonpaivat #suomi100

24.8.2016

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri etsii uusia vapaaehtoisia riveihinsä

Oletko ympäristöasioista, retkeilystä tai lasten ympäristökasvatuksesta kiinnostunut nuori? Haluaisitko ryhtyä vapaaehtoiseksi näiden asioiden parissa toimivaan aktiiviseen kansalaisjärjestöön? Mikäli vastasit molempiin kyllä, saatat olla juuri etsimämme henkilö!

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen porukka toivottaa uudet vapaaehtoiset tervetulleiksi!
© Teemu Saloriutta

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri on yksi valtakunnallisen Luonto-Liiton kahdeksasta paikallistoimintaa toteuttavasta piirijärjestöstä. Kaikki piirin toiminta on pitkälti nuorten vapaaehtoisten itse aikaansaamaa, eikä kynnys järjestöaktiiviksi ryhtymiseen ole korkealla. Toiminta on avointa kaikille luonnosta ja ympäristöasioista kiinnostuneille tieto- ja taitotasosta riippumatta.

Vapaaehtoisten työpanos on piirin toiminnan edellytys. Kukin vapaaehtoinen voi osallistua siihen omien resurssiensa mukaan, taitojaan ja vahvuuksiaan hyödyntäen. Voit ilmoittautua auttamaan vaikkapa tapahtumien järjestämisessä, toiminnan ideoimisessa, tiedotteiden levittämisessä, bloggaamisessa tai verkkosivujen ylläpitämisessä.

Järjestötoiminnan pyörittäminen on hauskaa ja palkitsevaa. Sen myötä pääsee oppimaan monia hyödyllisiä taitoja, joita ei joka koulussa opeteta, ja saa paljon uusia kavereita ja tärkeitä kontakteja tulevaisuutta varten. Kokemus hallitustyöskentelystä tai luottamustoimen hoitamisesta merkittävässä kansalaisjärjestössä näyttää toki myös edustavalta CV:ssä.

Piirin toiminta keskittyy Turun seudulle, mutta aktiviteetteja järjestetään jäsenten toiveiden mukaan muuallakin. Piirin toimialuetta on Varsinais-Suomen ohella myös Satakunta. Tällä erää piirin vapaaehtoisten ikäjakauma on noin 16-27 vuotta, mutta toimintaan osallistuu paljon myös nuorempia ja vanhempia ihmisiä.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä piirin istuvaan puheenjohtajaan (Milla Aalto, milla.aalto [ät] luontoliitto.fi, O5O 572 2345) ja kerro, mitä osaat ja haluat tehdä, tai saavu paikalle suoraan piirin syyskokoukseen, joka pidetään lauantaina 17.9. klo 15 alkaen Café Artissa, osoitteessa Läntinen Rantakatu 5, Turku.