10.12.2015

Lausuntomme Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

© Silja Aalto
Suomen Metsäkeskukselle 8.12.2015 viitaten lausuntopyyntöön 24.11.2015

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin lausunto Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri (Vasp) pitää positiivisena sitä, että Lounais-Suomen metsäohjelman luonnokseen on sisällytetty metsien kestävän käytön, ekosysteemipalvelujen huomioimisen, monimuotoisuuden turvaamisen ja vesiensuojelun parantamisen tavoitteita. Luonnoksessa linjatuista konkreettisista strategioista on kuitenkin nähtävissä, että ohjelman ensisijainen päämäärä on puutuotannon tukeminen muiden tavoitteiden jäädessä taka-alalle. Vasp katsoo luonnoksen linjausten olevan ristiriidassa sekä keskenään että metsien ekologisesti kestävän käytön kanssa.

Lounais-Suomen metsäohjelman luonnoksesta tulee selvästi ilmi, että puutuotantomäärien kasvattaminen nähdään kehityssuuntana, jota ei voida välttää, ja strategisista linjauksista ensimmäinen on puutuotannon kasvu muun muassa kasvavan energiatuotannon tarpeisiin. Biotalouden ajatus uusiutuvia luonnonvaroja energiantuotannossa hyödyntävästä yhteiskunnasta on lähtökohdiltaan hyvä, mutta luonnonvaran uusiutuvuus ei tarkoita, että sitä voidaan hyödyntää kestävästi kuinka paljon ja millä tavoin tahansa. Nykyisessä muodossaan biotalousajattelusta ei voida puhua kestävänä.

Luonnoksessa käsitellään kestävyyttä ennen muuta taloudellisen kestävyyden – suurimpien mahdollisten hakkuumäärien – kannalta, ja muut kestävyyden osa-alueet jäävät irrallisiksi maininnoiksi joko hyvin epämääräisin, riittämättömin tai kokonaan puuttuvin konkreettisin tavoittein. Ekologisen kestävyyden jäädessä täyttymättä ei voida puhua myöskään sosiaalisen tai kulttuurisen kestävyyden toteutumisesta. Biotalous ei saisi merkitä uusiutuvien energianlähteiden käytön nostamista muiden ekologisten tavoitteiden kustannuksella.

Lounais-Suomen metsissä ei ole mahdollista toteuttaa puuntuotannon tehostumista kestävästi luonnon jo nykyisellään heikkoa monimuotoisuutta vaarantamatta. Luonnoksessa kuvataan Suomen metsien suojelualaa ”merkittäväksi”, mutta todellisuudessa suojelu keskittyy Pohjois-Suomen alueelle ja luonnoltaan hyvin erilaisessa Etelä-Suomessa metsäalasta on suojeltu vain noin 2 %. Kuten Luonnonhoidon alueellisesta toteutusohjelmasta tulee ilmi, Lounais-Suomella on merkittävä rooli monimuotoisuuden ylläpitäjänä erityisesti hemi- ja eteläboreaalisten metsien osalta, joiden suojelutilanne on verrattain heikko. Lounais-Suomen metsät ovat pääasiassa pirstoutuneita, nuoria metsiä, ja luonnoksessa esitetty puunkuljetuksen infrastruktuurin parantaminen lisää fragmentoitumista entisestään.

METSO-ohjelma ei ole korjannut tilannetta riittävästi ja siihen kohdistuvat rahoituksen leikkaukset edelleen heikentävät ohjelman mahdollisuuksia ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Yksityismetsien suuren osuuden vuoksi METSOn kaltaiset ohjelmat ovat Lounais-Suomen metsien suojelussa avainasemassa, mutta METSOn tavoitteet, metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä, eivät nykyisellä toiminnalla voi Lounais-Suomessa toteutua. Strategisista linjauksista ensimmäistä, ”hakkuita kasvatetaan kestävästi ja puun käyttö lisääntyy”, ei ohjelmaluonnoksessa esitetyissä puitteissa voida toteuttaa, ja se on ristiriidassa luonnoksen suojelullisten tavoitteiden kanssa.

Puutuotannon kasvattamiselle on luonnoksessa määritetty selvät konkreettiset tavoitteet. Sen sijaan luontoarvojen turvaamista ja parantamista koskevien toimenpiteiden tavoitteeksi on useissa taulukoissa mainittu vain epämääräinen ”kasvaa”. Muutamat yksilöidyt luontoarvojen säilyttämistä koskevat tavoitteet ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Esimerkiksi monimuotoisuudelle tärkeiden yksittäisten rakennepiirteiden säilyttäminen talousmetsissä ei kasvavien puutuotantomäärien rinnalla riitä monimuotoisuuden ylläpitoon.

Erityisesti lahopuun vähäinen määrä on syy monien metsälajien uhanalaistumiseen, ja ohjelmaluonnoksessa mainittu lahopuuntavoite, 4 m3/ha, on yhä selvästi riittämätön keino lahopuulajiston taantumisen ehkäisemiksi. Luon­non­ti­lai­sis­sa met­sis­sä la­ho­puu­ta on tyypillisesti keskimäärin 60–120 m3/ha, ja huomattavalle osalle uhanalaisesta lajistosta kriittiseksi kynnysarvoksi on arvioitu n. 20 m3/ha. On myös todennäköistä, että huomattava osa metsälajistosta tulee pelkästään sukupuuttovelan vuoksi häviämään vaikka puuntuotanto pysyisi nykyisellä tasollaan.

Metsästä saatavan hyvinvoinnin edellytys on monimuotoisuus, joka on merkittävässä asemassa niin virkistyskäytössä kuin esimerkiksi turismivalttina. Suomen kansainvälinen maine ekologisesti toimivana maana on myös metsäteollisuuden viennin ja siitä saatavien tulojen edellytys. Luonnoksessa painotetaan metsien merkitystä hyvinvoinnin lähteenä, mutta samalla linjataan tavoitteiksi hyvinvoinnin perustan, monimuotoisuuden, vaarantavia toimia. Tavoitteena mainittu metsäekosysteemipalvelujen parempi hyödyntäminen on hankalaa, jos palvelujen laatua heikennetään monimuotoisuutta tuhoavilla toimilla.

Positiivisena mainintana haluamme nostaa esille tavoitteen parantaa leimikoiden suunnittelijoiden tietämystä ekologisesti arvokkaista alueista. Erityisesti yksityismetsissä on toisinaan ongelmana arvokkaiden kohteiden tunnistaminen. Käytännössä luonnoksessa mainittu ”entistä tarkemmat ja kattavammat tiedot” ei kuitenkaan riitä, vaan metsätoimijoiden on todella kyettävä tunnistamaan vähintään mahdolliset lakikohteet ja METSOon potentiaalisesti sopivat alueet, ja hakkuiden suunnittelu on pystyttävä tekemään niin, ettei esimerkiksi lumitilanne estä kohteiden havaitsemista. Erityisesti metsälakikohteiden osalta tulisi kehittää myös lain toteutumisen seurantaa, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi vaadittujen suojavyöhykkeiden toteutuminen.

Vasp katsoo, että Lounais-Suomen metsäohjelman lähtökohtana tulisi olla puuntuotannon kasvun sijaan ekologinen kestävyys ja monimuotoisuuden hupenemisen estäminen, joilla voidaan turvataan metsien kestävä käyttö kokonaisuudessaan. Ohjelmassa mainitut suojelulliset tavoitteet ja niiden toteuttamiskeinot on yksilöitävä tarkemmin, ja niiden todellinen suhde puutuotannon lisäämisen päämäärään on arvioitava selkeästi.

Turussa 7.12.2015
Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri

Lisätiedot:

Katariina Vuorinen, Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin varapuheenjohtaja
katariina.e.vuorinen [ät] utu [piste] fi

9.11.2015

Joulunajan kestävää kampanjatoimintaa

Teksti: Sofia Böling

Joulun asema kulutusjuhlana on mennyt jo aivan liian pitkälle. Marraskuun viimeisenä perjantaina Älä osta mitään -päivä ja sen teemaan liittyvä Luonto-Liiton Kestävä joulu -kampanja herättävät pohtimaan kriittisesti kulutusvalintoja.
vietettävä kansainvälinen

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu myös kampanjaan. Marras-joulukuussa järjestämme toimintaa kestävämpien kulutusvalintojen puolesta vaatteidenvaihtotorin, jouluaskarepajan, kauppakeskustapahtuman ja leffaillan muodossa.

Vaatteidenvaihtotori 27.11.
Älä osta mitään -päivän kunniaksi järjestämme ilmaisen vaatekirppiksen yhteistyössä Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synapsin kanssa. Tuo vanhat vaatteesi jakoon tai tule vain tekemään löytöjä! Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/vaatteidenvaihtotori-2015

Jouluaskarepaja 30.11.
Askarrellaan joulukortteja ja valetaan kynttilöitä kierrätysmateriaaleista. Luvassa hauska ja tunnelmallinen illanvietto hyvässä seurassa. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/jouluaskarepaja_2015.

Kauppakeskustapahtuma 13.12.
Pidämme pöytää ostoskeskus Skanssin joulutapahtumassa. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat/skanssi_2015

Tavarataivas-leffailta 16.12.
Katsotaan dokumentti, jossa pohditaan, kuinka paljon tavaraa ihminen oikeasti tarvitsee, ja keskustellaan sen herättämistä ajatuksista. Lisätiedot: www.luontoliitto.fi/vasp/tavarataivas-leffailta

Haluatko mukaan järjestämään Kestävä joulu -kampanjateemaan liittyvää toimintaa kanssamme? Tervetuloa mukaan! Ota yhteyttä: Sofia Böling, sofia.a.boling [ät] gmail.com

4.11.2015

Katsaus tulevaan toimikauteen

Tiivistelmä piirin syyskokouksen ja uuden hallituksen järjestäytymiskokouksen päätöksistä

Vaspin syyskokous järjestettiin tänä vuonna jo syyskuun puolivälissä, ja nyt uusi piirihallitus on myös ennättänyt pitää järjestäytymiskokouksensa, jonka yhteydessä jaettiin yhdistyksen tärkeät vakanssit hallituksen jäsenten kesken.

Piirin puheenjohtajana jatkaa syyskokouksen valitsema Milla Aalto, joka on vaikuttanut samassa toimessa jo useamman vuoden. Varapuheenjohtajiksi hallitus valitsi keskuudestaan Katariina Vuorisen ja Silja Aallon, joista jälkimmäinen sai hoitaakseen myös piirin tiliasiat. Sihteeriksi valittiin Antti Järvinen. Lisäksi ensi kaudella hallitukseen kuuluvat Sofia Böling, Anni Mätinki ja Elina Multaharju.

Syyskokous hyväksyi hallituksen laatimat esitykset piirin toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta toimikaudelle 2016 ilman lisähuomioita. Toimintasuunnitelmassa annetaan aiempaa enemmän huomiota leiritoiminnalle, jonka kehittämiseen Vasp haluaa nyt panostaa. Nuorten luonnonharrastusleirin sekä Kaksi kieltä ja luonto -hankkeen kanssa yhteistyössä toteutettavan kaksikielisen lastenleirin ohella piiri tähtää myös yhden oman lastenleirin järjestämiseen.

Lähimetsät haltuun! -kampanjaa jatketaan muun muassa metsäkartoitushankkeen ja lähimetsäretkien merkeissä. Ympäristötoiminnassa resurssit keskitetään erityisesti aiempina vuosina suosituiksi osoittautuneisiin toiminnanmuotoihin, mutta myös uusia ideoita voidaan kokeilla.

Lasten luontokerhotoimintaa halutaan myös kehittää. Uusi kerhoja perustetaan, mikäli rahoitus saadaan järjestettyä. Nuorten luonnonharrastusta pyöritetään samalla tutulla intensiteetillä, mutta suunnitelmissa on päivä- ja viikonloppuretkien sekä luonnonharrastusleirin ohella myös Norjan-matka, jonka toteutuminen kuitenkin on niinikään kiinni rahoituksesta.

Jäsenhankintaan ja piirin tekemiseen tunnetummaksi kiinnitetään myös entistä enemmän huomiota. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi tasan neljäkymmentä vuotta piirin perustamisesta, ja juhlavuosi on tarkoitus ottaa huomioon toiminnassa, saattaapa luvassa olla peräti vuosijuhlat yhdistyksen alkuperäisenä rekisteröimispäivänä 10. joulukuuta.

Toimintasuunnitelman painotukset näkyvät myös budjetissa. Suurimmat rahavirrat suunnataan leireihin, luontokerhoihin ja retkeilyyn, mutta näiden toiminnanmuotojen on tarkoitus myös saada paljon ulkopuolista rahoitusta, minkä lisäksi ne tuovat piirin kassaan osallistumismaksutuottoja. Ympäristötoiminnassa rahaa kohdennetaan suurimman suosion saaneisiin toiminnanmuotoihin.

Lisäksi syyskokous päätti, että jatkossakin piirin kokouskutsut lähetetään ensisijaisesti Luonto-Liiton jäsenlehti Nuorten Luonnon kautta, mutta mikäli tämän ilmestymisaikataulu ei sovi yhteen kokouksen koollekutsumisajan kanssa, voidaan kutsu julkaista vaihtoehtoisesti Turun Sanomissa.

14.10.2015

Sarja syysretkiä Salon seudulla

© Silja Aalto
Syksyn retkisarja uuteen kansallispuistoomme Teijoon kutsuu luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneita mukaan seikkailuun!

Tulossa on neljä päiväretkeä:
Matildajärven lenkki 18.10.
Nenustan lenkki 20.10.
Lintuja etsimässä 31.10.
Koiranpolku 5.11.

Retkien järjestämisestä vastaavat piirillämme työssäoppimisjaksoaan suorittavat luonto-ohjaajaopiskelijat Sarianne Nieminen ja Saila Fonselius ammattiopisto Liviasta.

Retkille ilmoittaudutaan etukäteen sähköpostitse. Osanottomaksu joka retkelle on viisi euroa, mihin sisältyy aina retken ohjelma ja henkilötapaturmavakuutus.

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät tapahtumakalenteristamme.

6.10.2015

Seikkailuja staalojen mailla

Kuvia ja tunnelmia Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin luonnonharrastusleiriltä Inarista 12.-19.7.2015

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Klaus Kurki, Santeri Karjalainen, Silja Aalto, Sofia Böling


Kuten aiemmassa leiripostauksessamme heinäkuussa lupailtiin, julkaisemme nyt lisää terveisiä ja paljon valokuvia tapahtumarikkaalta leiriviikolta. Leirin vaellusohjelmalinjalta julkaistiin jo aiemmin oma retkikertomuksensa, joten keskitymme tässä postauksessa kämppäleiriohjelmalinjan tapahtumiin.

Leirillä oli mukana kaikkiaan kaksikymmentä osanottajaa, henkilöstö mukaan lukien. Suurin osa porukasta lähti liikkeelle Turusta. Loput liittyivät seuraan Tampereelta, Oulusta ja Rovaniemeltä. Matka taittui Rovaniemelle saakka junalla, sieltä eteenpäin tilausajolla. Reissuun lähdetiin Turusta lauantai-iltana kahdeksan aikaan ja perille Nukkumajoen leirikämpälle Inariin saavuttiin maanantaina iltapäivällä kolmen maissa, joten takana oli melko monta tuntia matkustamista ennen kuin oltiin määränpäässä.

Kun Inarissa lastauduttiin ulos bussista leirikämpän pihaan, oli sää kylmä ja harmaa, mutta pelättyä räkkää oli onneksi paljon vähemmän kuin odotettiin. Ensimmäinen leiripäivä alkoi tavaroiden lastaamisella bussista kämppään ja majoittumisella.

© Klaus Kurki

Leirin ensimmäinen ohjelmanumero oli tutustumisrinki, jonka myötä saatiin myös vähän lämmiteltyä, kun otettiin kyykkäysleikin avulla selvää osanottajien taustoista ja mielenkiinnonkohteista.

© Klaus Kurki

Maanantain ohjelmassa oli myös kanoottimelontaharjoituksia Nukkumajoen suvannolla sekä leiripaitojen maalaamista. Paitojen koristelussa käytettiin lehtiä ja varpuja erilaisten kuvioiden painamiseen sekä valmiita sabluunoita leirin ja Luonto-Liiton logojen tekemiseen.

© Klaus Kurki

© Klaus Kurki

Jokaisen leiripäivän aamu alkoi joogahenkisellä venyttely- ja verryttely- tai meditaatioharjoituksella eli niin sanotulla metsäjoogalla leirikämpän lähellä. Keskittyminen vaati ankarasti hermoja, sillä paikallaan pysyvä aamuharjoittelija sai muutamassa minuutissa ympärilleen valtavan parven inisevää räkkää, minkä lisäksi kekomuurahaiset kipittivät jaloissa. Silti aamuharjoituksesta tuli oikein suosittu ohjelmanumero.

Tiistaina päivän teema oli vaeltaminen. Aamulla tutustuttiin aiheeseen teoriassa: kuultiin pidempään vaellusta harrastaneiden osanottajien ajatuksia rinkan ja repun pakkaamisesta, varusteiden valitsemisesta, reitin suunnittelusta ja suunnistuksesta. Lounaan jälkeen vaellusohjelmalinjalle ilmoittautuneet leiriläiset lähtivät matkaan kohti Hammastunturin erämaata, ja kämppäleiriporukka patikoi mukana alkumatkan.

© Klaus Kurki

Maisemien jylhyys ja luonnon moninaiset yksityiskohdat tekivät vaikutuksen etenkin ensikertalaisiin Lapin-kävijöihin. Leiriläiset halusivat luonnollisesti valokuvata kaiken, joten kulku taittui hitaanlaisesti ja havainnointiin käytettiin runsaasti aikaa.

© Klaus Kurki

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Matkan varrelta löydettiin muun muassa paljaaksi kaluttu poron raato, josta oli jäljellä enää vain luita ja karvaa. Kolkkoa näkyä tarkasteltiin ja valokuvattiin huolellisesti.

Edesmenneen poron maalliset jäänteet
© Klaus Kurki

Monen tunnin patikoinnin ja haastavien suunnistusvaiheiden jälkeen sankka tunturikoivikko väistyi ja alkoi nousu kohti Nukkumapää-tunturin huippua. Nousun aikana suoritettiin Pihka-luonnonharrastusmerkin tunturinrinnetutkimustehtävää.

© Santeri Karjalainen

Rinnettä ylös kuljettaessa löydettiin kiinnostavia kasveja, kuten riekonmarjaa ja sielikköä, sekä kohdattiin tunturiylänköjen veikeitä asukkeja, kiivaasti vihelteleviä kapustarintoja.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria)
© Santeri Karjalainen

Huipulta näki kauas Inarijärvelle. Pilvet väistyivät hetkeksi niin, että aurinko pääsi pilkahtelemaan.

Näkymä Nukkumapäältä Inarijärven suuntaan
© Santeri Karjalainen

© Klaus Kurki

Evästauon jälkeen vaeltajien ja kämppäleiriläisten tiet erkanivat, kun kämppäleiriporukka lähti suunnistamaan takaisin Nukkumajoelle. Aikataulu oli päässyt hiukan venähtämään, joten paluumatkalla yritettiin pitää kiirettä, jotta ehdittäisiin päivällisajaksi takaisin.

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Iltaisin ohjelmassa oli uimista ja saunomista sekä luonnollisesti fiilistelyä ja tarinankerrontaa iltanuotiolla. Myös iltapalat kokattiin pääosin nuotiolla, ja ruokalistalla oli perinteisten muurikkalettujen ohella köyhiä ritareita.

© Klaus Kurki

Muurikkaritareita soijavispikuorrutteella
© Klaus Kurki

Keskiviikkona kämppäleirissä perehdyttiin saamelaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan, jonka värikkäistä hahmoista leiriläisten suurimmaksi suosikiksi ja keskeisimmäksi jutunjuureksi nousi Staalo. Paljon huomiota saivat myös kansantarinoissa esiintyvät máddut, eläinten kantavanhimmat, ja niihin liittyvä tematiikka. Saduissa esiintyvän sammakoiden haltijan, kiehtovan Cubbomáddun, suojatteja tavattiin Nukkumajoen rannoilla useampaan otteeseen leiriviikon aikana.

Ruskosammakko (Rana temporaria)
© Santeri Karjalainen

Saamelaisesta mytologiasta inspiroiduttiin päivän taidetyöpajoissa, joissa luotiin muun muassa maataidetta ja runoutta. Ohjelmaan sisältyi myös luontosuhdeharjoituksia ja luovaa tanssia metsässä. Illalla leiriin saapui saamelaisperinnettä Inarissa opiskellut vierailija, joka osallistui myös iltaohjelmaan.

Maataideteos kämpän pihassa
© Silja Aalto

Kämpän lähellä liikuskeli lukuisia poroja, osa niistä vasojen kanssa. Kuukkeli, kansanperinteen pyhä henkilintu, vieraili useamman kerran pihassa ja tulipa peräti syömään sille tarjottuja pähkinöitäkin. Nukkumajoen suvannolla ja läheisellä jängällä havaittiin muun muassa valkoviklo, pikkukuovi, laulujoutsenia ja lapintiiroja. Kahtena päivänä aamuvirkut lähtivät linturetkelle jo kuudelta.

Poro (Rangifer tarandus tarandus)
© Klaus Kurki

© Santeri Karjalainen

Pikkukuovi (Numenius phaeopus)
© Santeri Karjalainen

Illan tullen leiriläisten huomion varasti kettu, joka ilmestyi kämpän pihapiirin etsimään ravintoa ja tunki rohkeasti aivan ihmisten lähelle nuotiopaikalla. Aluksi ketun käytös herätti huolta eläimen terveydentilasta, sen turkkikin oli niin rönttöinen, mutta loppujen lopuksi kyse taisi olla vain vähän raihnaisesta yksilöstä, joka oli keksinyt helpon tavan saada ravintoa. Vähän ressukalta se joka tapauksessa vaikutti.

Kettu (Vulpes vulpes)
© Santeri Karjalainen

© Santeri Karjalainen

Torstaina tehtiin jälleen patikkaretki pois kämpältä. Suuntana oli Saukkojänkä. Sää oli lämpimämpi, joten hyttysiä ja mäkäriä riitti aiempaa enemmän, mutta retken tunnelma oli joka tapauksessa hyvä. Saukkojänkänojan uljasta koskipaikkaa putouksineen ihasteltiin pitkään.

Saukkojänkänojan koski
© Klaus Kurki

© Klaus Kurki

Perjantaina oli vuorossa patikointi- ja melontaretki Nukkumajoenjärvelle. Kanootit vedettiin Nukkumajoen suvannolta järven puolelle metsän läpi, ja leiriläiset pääsivät vuoroin kävellen, vuoroin meloen matkaamaan järven ympäri. Retken aikana keskusteltiin muun muassa järven rannalla sijaitsevista muinaisasuinpaikoista ja alueen asutushistoriasta.

Näkymä Nukkumajoenjärvelle
© Klaus Kurki

Kullero (Trollius europaeus)
© Santeri Karjalainen

Viimeisen leiripäivän ohjelmassa oli aamuvarhaisen linturetken ja meditaatioharjoituksen lisäksi pääasiassa pakkailua ja paikkojen siivoamista. Leirikokit tarjosivat yllätysjälkkäriä lounaalla. Vieraskirjaan rustattiin terveiset ja tehtiin havainnollistava piirros Staalosta.

Lopuksi kaikki leiriläiset, ohjaajat ja kokit kokoontuivat vielä ryhmäkuvaan kämpän pihamaalle ennen kuin tilausbussi tuli hakemaan ja pitkä paluumatka etelään alkoi.

© Klaus Kurki

Vasp järjestää luonnonharrastusleirin noin 15-29-vuotiaille nuorille myös ensi kesänä. Luvassa jälleen monipuolinen retkeilyviikko luonnon helmassa hyvässä seurassa. Leirin aika, paikka ja teema julkaistaan piirin tapahtumakalenterissa keväällä. Seuraa tiedotusta!