13.3.2017

Ensimmäisiä Kevätseuranta-havaintoja metsästämässä

Retkikuulumisia Kevätseurannan avausviikonlopulta Turusta

Teksti ja kuvat: Milla Aalto

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri avasi Kevätseuranta-kampanjan Turun seudulla viime lauantaina – miten muutenkaan kuin retkeilyn merkeissä. Retkikohteeksi valittiin Friskalanlahti, ja kevätretkille epätyypillisesti liikkeelle lähdettiin vasta illalla auringon tehdessä jo laskuaan, sillä Kevätseuranta-lajien ohella haluttiin päästä havainnoimaan myös pöllöjen soidinta.


Retkelle lähdettiin Friskalantien bussipysäkiltä, ja suurin osa retkiporukasta tapasikin toisensa jo linja-autossa. Varhaisimpia Kevätseuranta-lajeja etsimään lähti peräti kymmenkunta nuorta. Sää oli mitä loisteliain keväiseen retkeilyyn ja pöllöjen kuunteluun. Aurinko oli paistanut koko päivän liki pilvettömältä taivaalta ja sulattanut jäitä ja lumia reippaasti soliseviksi kevätpuroiksi. Ilma oli vielä illallakin leuto ja miltei tyyni.

Laskeva aurinko värjäsi maiseman oranssinhehkuiseksi, ja täysikuu häämötti jo taivaalla, kun retkiporukka lähti matkaan kohti Friskalanlahden lintutornia. Laidunten ja rantaniittyjen poikki vievä hiekkatie oli paikoin märkä ja mutainen, paikoin yhä aivan jäässä. Niityillä oli hiljaista – havaintolistalle kertyi vain variksia ja jokunen reippaasti laulava talitiainen. Kevätmuuttajia ei vielä näkynyt.





Seikkailimme osittain veden alle jääneitä pitkospuita pitkin lintutornille ja ryhdyimme kiikaroimaan. Lahti oli rantoja myöten jäässä, eikä uusia lintuhavaintoja tehty. Sen sijaan taivaalla riitti ihasteltavaa, kun auringonlaskun leimu vain syveni ja kuu nousi korkeammalle. Tornilla kuuntelimme myös pöllöäänitteitä, jotta osaisimme retken seuraavalla osiolla tunnistaa mahdolliset äänihavainnot.




Kun aurinko oli painunut mailleen ja yöalkoi sinertyä, laskeuduimme alas tornista ja suuntasimme metsän pimeyteen. Lumen ja täysikuun ansiosta puidenkin alla näki onneksi kävellä enimmäkseen ilman lisävaloa. Otsalamppuja tarvittiin oikeastaan vain lumettomilla osuuksilla ja retken lopulla.

Nousimme metsikköisen mäen yli, kuljimme pikkutietä pellon poikki ja pujahdimme toiseen metsään. Pidimme useita kuuntelutaukoja, mutta ainoat äänet olivat etäinen liikenteen kohina ja seudun koirien satunnaiset haukut. Jossain vaiheessa pari mustarastasta alkoi hätääntyneenä hälytellä havaittuaan outoja hiippareita metsässään.



Kiertelimme polkuja yrittäen siirtyä pikkuhiljaa kohti lahden rantaa, mutta lähestyessämme metsän laidalla sijaitsevaa asuinaluetta törmäsimme yllättäen metsää halkovaan verkkoaitaan, joka esti pääsyn loogisinta reittiä alas rantatielle. Pimeys sakeni ja suunnistaminen vaikeutui, joten lopetimme oikopolun etsimisen. Palasimme omia jälkiämme takaisin ja suuntasimme rantaan vievälle pikkutielle toista kautta.

Jäimme toviksi rannan tuntumaan kuuntelemaan, josko Rauvolanlahden puolelta kantautuisi Katariinanlaakson lehdossa asustavien lehtopöllöjen huhuilua. Mitään ei kuitenkaan vieläkään kuulunut. Kun pöllöt pysyivät vaiti ja metsä ympärillämme alkoi olla säkkipimeä, kiinnitimme huomiomme jälleen taivaalle. Yö oli tähtikirkas, eikä valosaastetta ollut liikaa haittaamassa taivaankannen tarkkailua.


Paluumatkalla takaisin bussipysäkille piti laittaa vähän reippaammin töppöstä toisen eteen, jotta ehdittiin sopivasti ohi kulkevan bussin kyytiin, eikä tarvinnut jäädä odottelemaan seuraavaa vuoroa, joka olisi tullut vasta tunnin päästä. Aiemmin märkänä lillunut muta oli tietysti yön tullen vetäytynyt jäähän, joten turvallisimmin kulku kävi nyt piennarta pitkin.

Vielä tällä retkellä ei saatu havaintoja Kevätseurannan lajeista, ja pöllöt pysyivät optimaalisista sääolosuhteista huolimatta tänään vaiti. Niinpä taivaan tapahtumat – hulppea auringonlasku, hohtava täysikuu sekä tähdet – varastivatkin show’n. Eihän se toki mitään haitannut. Jo pelkkä keväisen illan kostea tuoksu ja pimeässä metsässä kulkeminen loivat mahtavan luontoelämyksen.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri jäjestää lisää Kevätseuranta-retkiä maalis-huhtikuun aikana. Tiedot tulevista retkistä päivitetään piirin tapahtumakalenteriin.

Teksti on julkaistu alun perin Kevätseurannan blogissa.